Neljä suurta pientä kysymystä

Taisinpa luvata jatko-osan ja vieläpä myönteisiä asioita luotaavan tuohon edelliseen päivitykseen liittyen. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, marraskuun alku on tarjoillut paljon myönteistäkin…

Sijalla 1:

Inarin uuden NuVan toimikausi käyntiin

Meillä on mainio perinne, joka toistuu joka toinen syksy. Nuorisovaltuuston toimikausi päättyy, valitaan uudet ja kun NuVa on asetettu, se vetäytyy vuorokaudeksi Riutulaan Nuorisokeskus Vasatokkaan peruskouluttautumaan, ryhmäytymään ja järjestäytymään.

Joka vaalikierroksella jännittää ennen kaikkea se kuinka nuoria kiinnostaa pistää itsensä likoon ja ehdolle kotikuntansa nuorten edustajistoon. Niin nytkin, kun jostain syystä ehdokasmäärä jäi varsin pieneksi.

Mutta ihan kelpo porukan kunnanhallitus tuli asettaneeksi kokouksessaan 23.10.  Joka kerta lähes koko uusi poppoo on päässyt virittäytymään tuleviin tunnelmiin. Näin oli nytkin. Uuden koulutus on ollut myös toimikautensa päättäneen NuVan tilinpäätös ja niinpä väistyvä puheenjohtaja, tällä kertaa Eemeli, on lupautunut mentoroimaan siirtymisessä. Hyväksi havaittu keino. NuVa uudisti kasvonsa melko perusteellisesti, 15 joukosta löytyy viisi entistä jäsentä.

Ensimmäisen kokouksen haasteena on lukuisia valintoja. Niistä selvittiin kuten ennenkin: lähes jokaisesta paikasta äänestää rytkäytettiin reippaasti. Se ei tunnelmaa pilannut, päinvastoin. Oli ihan siistiä kuunnella kuinka puheenjohtajistoon ehdolla olleet perustelivat sitä miksi, juuri minä…

Näyttää tosi lupaavalta. Korvienväliin mahtui hiukka haikeita fiiliksiä: taisi olla mun viimeinen lajityypissään tämä kierros. Ilmapiiri oli niin hyvä, että jonkun on hyvä jatkaa sitten kun…  

Sijalla 2:

Nuorisotyö(lehde)n puolesta

Kesällä 2015 käynnistyi yksittäisten nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön parissa työskentelevien huolesta nuorisoalan näkymättömyyteen hallitusohjelman julkaisun jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa Nuorisotyön puolesta niminen liike ja blogi.

Blogi on elänyt varsin hiljaista elämää noin vuoden ajan, kunnes Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin hallituksen päätös Nuorisotyö -lehden äkillisestä lopettamisesta ilman minkäänlaista laajempaa keskustelua herätti salamanopeasti blogin horroksestaan.

Päätös otettiin kentällä tyrmistyneesti vastaan ja sosiaalisen median syövereissä on käyty kolmen viikon ajan kiivasta keskustelua ensisijaisesti lehden puolesta. Blogi on tarjonnut hyvän alustan mielipiteen-vaihdolle.

Eipä tainnut Allianssin hallitus tajuta millaisen keskustelun se päätöksellään sai aikaan. Luulen, että siellä arveltiin keskustelun menevän nopeasti ohi, vaan niin ei ole käynyt. Kävi lehden kanssa miten tahansa, niin ounastelen sitä, että keskustelu elää omaa elämäänsä vielä pitkään.  Se taitaa nostaa esille kotimaisen nuorisotyön vaiettuja kipukohtia ja kysyä sitä kuka oikein on nuorisotoimialan ääni sekä etujen valvoja Suomessa ja mihin mandaattiin nuo tärkeät asiat mahtavatkaan perustua.

Vaikka toimialalle monella tapaa välttämätön julkaisu on vaakalaudalla, niin siitä huolimatta kakkossijalle myönteisessä mielessä, nousee se keskustelu minkä tilanne on herättänyt. Onkin ollut melko seesteistä…  

Sijalla 3:

Ehkäisevän päihdeviikon tapahtumat Inarissa

Meillä Inarissa on pantu painoa marraskuun alun ehkäisevän päihdeviikon tapahtumiin ja niiden näkyvyyteen. Homman keskiössä on ollut mainio moniyhteisöllinen Selvä Peli verkosto.

Viikko meni.  Päihdeasiat puhuttavat ja niihin liittyvien ilmiöiden ja teematapahtumien on jostain selittämättömästä syystä helppo saada mediajulkisuutta.

Muutamassa tapahtumassa tuli piipahdettua. Ivalon yläasteen vanhempainillassa vedettiin kunnan päihdetyöntekijä Anun kanssa nuorten hyvinvointiin liittyvää paneelikeskustelua. Oikeastaan aika mahtavaa. Vilkasta ajatustenvaihtoa. Melkein kävi niin, että päihteistä ei puhuttu mitään; enemmän puhutti ruutuaika, pelaaminen, mobiililaitteiden käyttö ja semmoiset asiat. En ole hämmästynyt. Nuorten päihteiden käyttö on edennyt jo vuosia parempaan suuntaan. Yhtenä selityksenä on tarjottu sitä, että on muuta tekemistä. Kuten nyt vaikkapa digitaalista pelaamista ja viestintää.

Radio Inarilla on jälleen oma teemalähetys. Työryhmämme jakoi nyt kolmannen kerran putkeen Selvä Peli –kunniakirjan suorassa radiolähetyksessä. Huomionosoituksen kohteena tänä vuonna oli Inarinjärven Jouset. Jousiampujat olivat peräti seitsemän hengen delegaatiolla vastaanottamassa kunniakirjaa.

Kyllä tällaisilla huomioimisilla on merkityksensä. Se oli helppo havaita. Niin tyytyväistä porukkaa oli kakkukahvittelemassa studiosta selvittyään.   

Sijalla 4:

Rovaniemen Poppari

Rovaniemeltä kantautui tiedotusvälineiden kautta mukavia uutisia. Siellähän on käynyt kuten monessa muussakin kaupungissa niin, että tehdään iso julkinen tila, johon toivotaan mahdollisimman runsaasti kävijöitä. Kohta osoittautuu kuitenkin, että Orwellin Eläinten vallankumouksesta tuttuun tyyliin toiset ovatkin toivotumpia kuin kävijöitä kuin toiset.

Kaupungin keskustan kauppakeskus Revontulessa hengailevat nuoret ovat näkyneet paitsi keskuksessa itsessään myös tiedotusvälineissä sekä somekeskusteluissa. Ja tietenkin häiriötekijänä.

Kauppakeskus yhteistyössä Rovaniemen nuorisopalveluiden kanssa käynnisti taannoin pop up nuorisotilan Revontulessa. Perinteikkään Korkalovaaran nuorisotilan Hillan rempan myötä siitä tuli pitempi kokeilu, kun Hillan työntekijöille etsittiin muita hommia.

Ja kuten helposti käy: tila otettiin hyvin vastaan ja tuli vakinaistamistarve. Asiaa on väännetty muutama kuukausi ja marraskuun alussa kaupungin hallitus päätti, että toiminta vakinaistetaan ja resurssitarve huomioidaan vuoden 2018 talousarviossa.

Hyvä Rovaniemi, se on satsaus, joka maksaa itsensä takaisin. Täytyypä huomioida näillä tietämin viimeisen (toivottavasti ei kumminkaan) Nuorisotyölehden uutistarjonnassa…

Skoeoe

Neljä pientä suurta kysymystä…

Jatketaan nyt sitten tätä kirjoittelua, kun on taas päästy alkuun. Työviikko ja työhön liittyvä tiedotusviikko pitivät sisällään monenmoista. Minäpä teen tässä nyt neljä nostoa, eli ääni sinne mikä heilautti tavalla tai toisella.  Tämä lista ei sitten ole muuten erityisen myönteinen, mutta semmoisenkin teen, kunhan löydän neljä mukavaa uutista tai vastaavaa. Sitten myöhemmin.

                                                                                                                                                   

Mutta nyt kysytään, että miksi?

Sijalla yksi:

Jokelan koulusurmien muisto

Jokelan traagisista tapahtumista tuli kuluneeksi 10 vuotta. Silloisessa kouluampumistapauksessa menehtyi yhdeksän ihmistä.

Viikolla tiedotusvälineet tekivät yhteenvetoa siitä mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Edistytty on: aselakia on tiukennettu ja kriisivalmius on noussut. Hyvä näin, tietysti.

Vaan kaikkea ei ole tehty. Sekä Jokelan että sittemmin Kauhajoen hirmuisten tapahtumien yhteydessä on puhuttu syrjäytymisestä sekä nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta, siitä että kynnyksen pitää olla matala ja palveluun päästä nopeasti.

Seuranta on tyly. Jälkimmäisen tarve on noussut, mutta tähän tärkeään ennaltaehkäisyyn ei ole panostettu tarpeeksi. Asia odottelee edelleen hoitamista.

Viikon nostoksi päätyy ylivoimaisesti suomalaisen yhteiskunnan lyhytnäköisyys ja haluttomuus toimia ajoissa.

Sijalla kaksi:

Allianssin hallituksen avoimuus

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi lakkautti muutamassa viikossa 71 vuotiaan Nuorisotyölehden. Olen bloggaillut tästä asiasta kaksi edellistä Selvä Keli -päivitystä. joten se tapahtuneesta. Lukekaa ne edelliset, jos haluatte tietää…

Huomio on kuitenkin nyttemmin kiinnittynyt siihen, miten avoimuutta ja yhdenvertaisuutta arvoinaan korostava järjestö on tiedottanut päätöksestään.

Aika hämmentävää, mutta Nuorisotyön lopetus ei ole ollenkaan uutinen järjestön viestinnässä. Allianssin jäsenjärjestöille mennyt Allianssi Express sähköpostikirje ei tapahtunutta tuntenut eivätkä myöskään kaikille tarkoitetut Allianssin nettisivut tiedä siitä yhtään mitään.

Kun surffailee järjestön nettisivuilla riittävän kauan törmää hallituksen 23.10.2017 pöytäkirjaan. Siellä on asiaa koskeva maininta asiakohdassa Nuorisotyölehden päätoimittajan haku. Tässäpä karu loppuhuipennus:

Päätös:

Päätettiin yksimielisesti lopettaa Nuorisotyö-lehden julkaiseminen vuoden 2018

alusta lukien…

Yli 70 vuoden jatkumossa tämä asia ei ole uutinen.

Sijalle kaksi nousee kirkkaasti avoimella tiedottamisellaan Allianssin nykyinen hallitus…

Sijalla kolme:

Nuva ry.

Viikolla Nuorisovaltuustojen Liitto lähetti postia maan nuorisotoimenjohtajille. Se ehdottaa kuntalain perusteella ja yhdenvertaisuuteen vedoten, että kunnat maksaisivat nuorisovaltuutettujensa Nuva ry:n jäsenmaksut.

Nuva ry ei ole nimensä mukainen nuorisovaltuustojen edustajisto, vaikka se semmoisena esiintyykin. Se on yksittäisten nuorten ihmisten järjestö, johon voi periaatteessa kuulua kuka tahansa osallisuudesta kiinnostunut henkilö.

Miksi ihmeessä kunnan pitäisi maksaa yhdellekään henkilöjäsenyyksille perustuvalle järjestölle sen jäsenten jäsenmaksut? En tajua… Olisi eri asia, mikäli yhdistyksen jäsenyys perustuisi yhteisöjäsenyyksiin. Esimerkkinä voisi mainita Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen, jonka täysivaltainen jäsen on esimerkiksi meidän nuorten työpaja. Jäsenmaksut maksetaan ilman muuta.

Ja miten kuntalaki tähän liittyy? Sanotaanko siellä, että noin pitää tehdä ja että niin tehden edistetään yhdenvertaisuutta?

Kolmossijan nappaa selkeästi Nuva ry:n jäsenkampanja.

Sijalla neljä:

Fatim Diarra ja Sallan tauti

Helsinkiläinen vihreä kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra nousi otsikoihin antaessaan lausuntoja liittyen maaseudulla asumisen ankeuteen ja kaupunkien ihanuuteen.

Lausunnosta nousi hillitön metakka, suoranainen somemyrsky. ”Epäonnistunut läppä” on tietysti hyvä yritys selitellä ja mitenkään muuten annettua lausuntoa onkin vaikea puolustaa. Vaikeata on kyllä toisaalta puolustella raivoa, mikä ajattelemattomaan ja typerään sanomiseen sortuneeseen paikallispoliitikkoon on kohdistettu. Mopo on lipsahtanut käsistä vähän kaikilla.

Kiinnostavampaa tässä onkin se mistä asennemaailmasta ja mistä kuplista tuommoiset kommentit ylipäänsä kumpuavat. Kun kaupungistumista pidetään paljolti lähes jumalisena voimana ja kaiken pelastavana kehityksenä, niin sieltähän ne lipsahdukset käyttövoimansa saavat.

Miten tuommoinen kohu liittyy nuorisotyöhön?  Ei se suoranaisesti liitykään, mutta se nostaa pintaan aina niin ajankohtaisen kysymyksen. Mennäänpä siihen pikku mutkan kautta. Miksi me tehdään kansainvälistä nuorisotyötä? Tuohon osaa jokainen nuorisotyöntekijä vastata unissaankin: maailma on kansainvälistynyt ja liikkuvuus lisääntynyt, kehitys jatkuu edelleen, on tärkeätä tuntea eri kulttuureja ja poisoppia mahdollisista ennakkoluuloista ynnä muuta hyvin perusteltua ja tärkeää. Asiaa helpottaa nuorisotyön näkökulmasta se, että meillä on noiden asioiden kanssa olemassa hyväksytyt rakenteet ja niiden myötä taloudellista tukea erilaisiin rajat ylittäviin nuorisohankkeisiin.

Vaan mitenpä se on huomioitu tuossa mielessä maan sisäinen nuorisovaihto ja yhteistyön edellytysten tukeminen? Niinpä niin. Eipä oikein mitenkään, vaikka yhdessä tekeminen on ainakin omassa kokemuksessa paras tapa poistaa ennakkoluuloja sekä oppia ymmärtämään ja sitä kautta voi hyvinkin välttyä turhien sammakoiden suusta hyppelyltä.

Neljänneksi nousee siis Fatim Diarra, joka lausunnollaan aktivoi kysymyksen siitä miten me kaikki voisimme edistää maan eri osien keskinäistä ymmärrystä.

To be continued…

Jatko-osassa vaihtuu tosin näkökulma. On niitä positiivisiakin uutisia.

Skoeoe