lauantai 28. lokakuuta 2017

Puolustuspuheenvuoro





Kun aloin joskus kirjoittelemaan blogia minulla oli siihen muutama syy. Ajattelin, että kerron siitä mitä on nuorisotyöläisen arjen työ pohjoisessa. Ajattelin myös, että kerron pohjoisen nuorista. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, että näinkin voi ottaa kantaa ja osallistua erityisesti valtakunnalliseen nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevaan keskusteluun.

Jossain vaiheessa havahduin: on sanottu paljon ja asiat kiertävät jo kehää ainakin jossain määrin. Kerran lopetinkin, sitten aloitin uudestaan ja Tampere 2017-tapahtuman jälkeen pistin blogin telakalle viime keväänä. Totesin silloin tosin enteellisesti, että voihan se olla, että joku kerta…

No, se kerta tuli lokakuun alussa, kun Nuorisotyölehden toimitusneuvoston  kokouksessa saatiin huolestuttavia tietoja lehden tulevaisuudesta.  Piti ottaa kantaa hetimiten ja oli ihan pakko pitää kannatuspuheenvuoro 71 -vuotiaalle vireälle ammattialan lehdelle http://selvakeli.blogspot.fi/2017/10/kannatuspuheenvuoro.html

Niinhän siinä kävi, että nyt on välttämätöntä kirjoitella jatko-osa: kannatuspuheenvuoro vaihtuu puolustuspuheenvuoroksi. Tapahtui nimittäin semmoista, että Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi päätti lopettaa lehden julkaisemisen käytännössä heti. Vielä kaksi numeroa tänä vuonna ja kunniakas taival on siinä. Vuonna 2018 ei ilmesty lehteä eikä ihan heti mitään muutakaan journalistista toimialan julkaisua. Järjestö puhuu siirtymisestä digitaaliseen tuotantoon, mutta niin kiire on ollut pistää lihoiksi nuorisotoimialan tiedotukselliset kasvot, että mitään jäsentynyttä suunnitelmaa ei ole.

Päätös herättää lukuisia kysymyksiä ja se on otettu kentällä tyrmistyneenä vastaan. Lopputuloksen ohella on ihmetelty kiirettä sekä sitä, että hopussa Allianssin hallituksella ei ole ollut aikaa kuulla nimeksikään muita kuin itseään. Kunnollinen tiedottaminenkin unohtui siinä tuiskeessa iloisesti johonkin. Osallisuutta, yhteistyötä ja avoimuutta korostavalle järjestölle se on omituinen lähestymistapa.

Ällistystä on herättänyt myös päätöksen ehdottomuus: julkaiseminen loppuu, vaihtoehtoja ei enää mietitä. Hallituksella oli ymmärtääkseni käsissään kaksi muuta esitystä, joissa julkaisutoimintaa olisi kehitetty siten, että lehti olisi ilmestynyt myös vuonna 2018 painettuna ja sen oheen olisi kehitelty digitaalista tuotantoa.

Keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muutenkin alkoi lähes välittömästi, Allianssin varapuheenjohtaja Jari Järvenpää kirjoitti Nuorisotyön Facebook ryhmässä, että päätös Nuorisotyö-lehden lopettamisesta ei todellakaan ollut helppo. Hän jatkaa, että järjestön kevätkokouksessa 2016 hyväksytty strategia linjaa, että Allianssin tehtävänä on yhdistää ja palvella koko nuorisoalaa. Lehti ei kuulemma Allianssin hallituksen mielestä ole tässä mielessä tehokas.

Arvelen, että Allianssilla on ollut kiire siksi, että asian osalta ei syntyisi mitään päätöksen kyseenalaistavaa joukkoliikehdintää.  Arvelen, että järjestössä on laskettu sen varaan, että mahdollinen vastustava tunneryöppy laantuu nopeasti.

Niin ei ole käymässä. Jos tämä on yllätys Allianssille, niin minulle se ei tule yllätyksenä. Nuorisotyö on enemmän kuin Allianssin lehti tai ylipäänsä pelkästään lehti muiden lehtien joukossa. Se on pientä toimialaa yhdistävä ja sen identiteettiä sekä ammattiylpeyttä ilmentävä ja vahvistava julkaisu. Sen historia on pitkä, 1940 -luvulta 2010 -luvulle. Se on näin myös nuorisotyön ja -politiikan konkreettinen, kollektiivinen narratiivi, aikajanassa pitkä kuvaus siitä miten nuoriin liittyvää työtä Suomessa on tehty ja tehdään. Erinomaista taustamateriaalia alan tutkimukselle, opetukselle ja historiankirjoitukselle.

Siksi lopettamispäätöksellä on seurauksensa. Allianssin hallitus joutuu pettymään, jos se odottaa asian vain menevän ohitse ikään kuin Merkitään tiedoksi -tyyppisenä asiana. Ei se mene, keskustelu on vasta käynnistymässä.
Vaikka olenkin Allianssin luottamushenkilö (vielä tämän vuoden loppuun), olen jyrkästi eri mieltä Jari Järvenpään kanssa siitä oliko päätös helppo vai ei. Se oli tosiasiassa hyvin helppo, sillä kuten jo totesin, se tehtiin nopeasti ja sidostahoja kuulematta.  Lopettaminen ilman selkeää vaihtoehtoa on myös varsin vaivatonta. Vallankäyttö vallankäytön itsensä vuoksi tuntematta tässä tapauksessa nuorisotyön kenttää ja sen tuntemuksia on myös suoraviivaista. Ja niin muodoin helppoa…

Päätös on herättänyt kentällä ärtymystä. Aina niin mahtava Kotkan Leena kiteytti  yhdessä somekeskustelussa nuorisotyön kentän tuntoja osuvasti: Allianssi, peru päätös ja anna aikaa valmistella yhteinen näkemys ja toimet journalistisesti toteutetun julkaisun toteuttamiseen.

Ilolla totean, että ärtymys on melko nopeasti muuttumassa järjestäytymiseksi sekä haluksi katsoa eteenpäin ja ratkaista asia jollain rakentavalla tavalla. Kenttä on aidon huolissaan.

Nuorisosihteeri minussa komppaa Leenaa kympillä. Myös Allianssin luottamushenkilö minussa komppaa Leenaa joskin osin eri syistä. Allianssi ilmoittaa strategioissaan halunsa olla nuorisotoimialan keskeinen kokoaja ja yhdistäjä. Minä ihmettelen miten Nuorisotyö -lehteä koskeva päätöksenteko prosessina ja lopputulemana palvelee tuohon tavoitteeseen pyrkimistä. Ei se sitä palvele tosiasiassa mitenkään.

Ajattelen niin, että nuorisotoimiala on yhteiskunnallisesta tärkeydestään huolimatta pieni. Eriseurat ja turhantärkeys eivät palvele ketään. Tai no, kyllähän ne palvelevat: heitä, jotka toimialan ulkopuolella vähättelevät meidän tekemisiä…

Minäkin sanon Leenan tavoin: Allianssi, niele ylpeytesi ja tee palvelus maan nuorisotoimialalle ja itsellesi. Peru päätös ja anna Nuorisotyölehdelle  ja ylipäänsä alan tiedottamisen uudelleenrakentamiselle vaikkapa vuoden lisäaika.

Haluammeko me Allianssin luottarit todella ohittaa kentän näkemykset ja ruokkia eriseuraa? 

Haluammeko me, että Allianssi on niissä pöydissä, joissa jatkossa keskustellaan koko toimialan journalistisesta kuvasta?

Mietitäänpä sitä…

Skoeoe


maanantai 9. lokakuuta 2017

Kannatuspuheenvuoro



Tiedättekö muuten mikä on Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin vanhin vielä voimissaan oleva konkreettinen palvelumuoto?

Aivan oikein. Se on Nuorisotyö -lehti, joka juhlisti 70 -vuotista taivaltaan miltei tasan vuosi sitten tyylikkäässä juhlaseminaarissa Ostrobotnialla.

Jos oikein muistan, niin Allianssi syntyi 1992 opetusministeriön nuorisoyksikön toimiessa kätilönä kolmen erillisen järjestön yhteensulautumaksi. Taustalla oli raha tai sen väheneminen silloisen laman yhteydessä sekä ajatus tehostaa muutoinkin toimialan edunvalvontaa, nuorisojärjestöjen yhteistyötä, nuorisotyön täydennyskoulutusta ja muuta kaikkea, mitä nuorisotoimiala elääkseen ja kehittyäkseen tarvitsee.

Kuka muistaa ne kolme? Itse olen jo ikänuorisotyöläinen, joten minä muistan: Kansalaiskasvatuksen Keskus KaKe, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö SNT sekä Nuorisotyön Keskus NTK. Minulla on muistikuva siitä, että noista kolmesta täällä pohjoisessa näyttäytyi käytännössä vain Nuorisotyön Keskus. Loput olivat tosi etäällä, siellä jossain, Isolla Kirkolla, Tsadissa. Täytyy vielä muistaa, että tuolloin ei ollut NMT:tä kummempaa mobiilipuhelinta, GSM:t ja sähköposti tekivät tuloaan ja netti ei ollut oikeastaan yhtään mitään verrattuna tähän päivään.

Anyway: NTK liikkui vikkelästi kurssiensa kanssa kaikkialla ja sillä oli yhteyshenkilöitä maakunnissa. Toimiala tunsi hyvin mm. edesmenneen Olli Lindin, joka sukkuloi kehittämisideoineen ja kurssituksineen siellä täällä. NTK:lla oli myös lehti: Nuorisotyö.

Olen pohtinut Allianssin asemaa nuorisotyön kentässä. Hurjasti oikaisten: se esiintyy strategioissaan ja toiminnassaan mieluusti koko toimialan yhdistäjänä ja puolestapuhujana. Samaan aikaan toisaalta on niin, että se ja kunnallinen nuorisotyö elävät yhä, somekielellä ilmaisten, vaikeasti selitettävissä olevassa suhteessa.

Sen suhteen kirkastamisesta on keskusteltu ajoittain mm. Allianssin ja Nuorisokanuunan kesken, mutta jotenkin on jäänyt semmoinen olo, että asiassa on jymähdetty paikalleen. Se ei ole hyvä. Toimiala on pieni ja eriseura ei ole kovin kelpo ratkaisu.  Ja jos tuo suhde ei ole kunnossa, niin tuntuu melkoisen haastavalta ottaa koko toimialan edunvalvojan mantteli harteilleen. Kunnat ovat nuorisotyössä kuitenkin lopulta ylivertaisesti suurin suora työllistäjä ja panostaja.

Kuntakentällä ehkä käytetyimmät järjestön palvelumuodot ovat lehden lisäksi Nuorisotyöpäivät sekä Allianssiristeilyt.  Maakuntien näkökulmasta Allianssi jää muutoin melko etäälle, Tallinnan puolelle kehäkolmosen sisäkaarretta.

Allianssin ylivoimaisesti demokraattisin palvelumuoto on Nuorisotyölehti. Se on sama ja samanhintainen Nuorgamista Hankoon. Se profiloi kaikkea nuorisotyötä ja siinä on saanut äänensä kuuluviin niin tutkimus, koulutus, järjestöt kuin kunnatkin. Se on tuonut esiin myös nuorten tuntoja ja raportoinut ajankohtaisista ilmiöistä sekä henkilöistä. Se on selkeästi oma brändinsä ja osaltaan yhdistää toimialaa. Lehti on muutoinkin kuin historiansa kautta enemmän kuin Allianssin julkaisu. Se on oman alansa ammatillinen julkaisu, Opettaja tai Lääkärilehti-lehtiin verrattava lehti.

Sen ulkoasua on kehitetty haastavissa olosuhteissa. Yhden henkilön toimitus yhdessä päätoimittajan ja lukuisten osaavien, monipuolisesti nuorisotyön kenttää tuntevien kirjoittajien kanssa on tehnyt journalistisesti kelpo työtä. Joka toinen vuosi toteutettujen lukijakyselyiden tulokset kertovat siitä.

Lehden toimitusneuvostossa on jo pitkään tunnistettu verkoissa tapahtuvan julkaisemisen tärkeys. Edistystä onkin tapahtunut, joskin nykyisellään lehden jutut julkaistaan tavalla, joka on melko jäykkä. Mutta se on. Alkutekijöissään oleva tapa on lopulta parempi tapa kuin ei mikään tapa. Ongelma digitaalisen julkaisun osalta on liittynyt resursseihin: ne eivät riitä aktiiviseen kehittämiseen. Toisaalta Allianssin nettisivupohja kaipaisi myös päivittämistä, sekään ei riitä aktiiviseen kehittämiseen. 

Ihanne kaiketi olisi se, että printtilehti olisi oma tuotteensa ja sitä sivuttaistuettaisiin säännöllisellä nettituotannolla. Jälkimmäinen mahdollistaisi nopeat reagoinnit ajankohtaisiin asioihin sekä tarjoaisi alustan printin juttujen jatkokäsittelyyn lukijakeskusteluin, kommentein ja niin edelleen.

Maan nuorisotyö elää mielenkiintoisia aikoja. Uusi nuorisolaki astui voimaan 1.1.2017. Sen myötä moni totuttu asia joutuu mittaamaan ns. salonkikelpoisuutensa. Valtion tukea saaneet työpajat joutuivat jo keväällä mittauttamaan ministeriöllä sen voivatko ne hakea jatkossa valtiontukea.

Tämän saman prosessin edessä on Allianssi kuten moni muukin taho. Samaan aikaan tämän kanssa järjestöstä on vaihtunut (vailla dramatiikkaa sinänsä) muutaman kuukauden aikana pääsihteeri, viestintäjohtaja ja talouspäällikkö. Edelleen samaan aikaan julkisen talouden taivaanranta harmaantuu jälleen.

Järjestö elää näin tienhaarassa. Tilanne on klassinen: on sopiva aika tarkistaa järjestörakennetta ja kaikkea palveluihin liittyvää.

Myllerryksessä moni aiemmin selvä asia päätyy luupin alle: miten jatketaan vai jatketaanko mitenkään. Vaikuttaa siltä, että perinteisen Nuorisotyön asema tässä ei ole ollenkaan itsestään selvä.

Ymmärrän sen, että paine julkaista digitaalista lehteä on kova. Kuulun kuitenkin heihin, joiden mielestä Nuorisotyön kaltaisen printtijulkaisun muuttaminen pelkästään digijulkaisuksi ei välttämättä johda mihinkään hyvään. Päinvastoin.

Allianssi on julkistanut viestintää koskevan webropol kyselyn, johon on aikaa vastailla vielä viikon verran (DL 17.10.). Nyt on niin, että kaikkien Nuorisotyö lehdestä kiinnostuneiden olisi hyvä havahtua, miettiä hetki ja vastailla kyselyyn. Sen tuloksia on kaiketi aikomus käyttää päätöksenteon pohjana.

Minä vastasin jo. Se oli helppoa, vei vain muutaman minuutin. Nuorisotyön ammattilainen: mitä Sinä teet, katsotko sivusta vai osallistutko?

Mieti sitä.
Skoeoe