sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Neljä suurta pientä kysymystä



Taisinpa luvata jatko-osan ja vieläpä myönteisiä asioita luotaavan tuohon edelliseen päivitykseen liittyen. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, marraskuun alku on tarjoillut paljon myönteistäkin…

Sijalla 1:
Inarin uuden NuVan toimikausi käyntiin

Meillä on mainio perinne, joka toistuu joka toinen syksy. Nuorisovaltuuston toimikausi päättyy, valitaan uudet ja kun NuVa on asetettu, se vetäytyy vuorokaudeksi Riutulaan Nuorisokeskus Vasatokkaan peruskouluttautumaan, ryhmäytymään ja järjestäytymään.

Joka vaalikierroksella jännittää ennen kaikkea se kuinka nuoria kiinnostaa pistää itsensä likoon ja ehdolle kotikuntansa nuorten edustajistoon. Niin nytkin, kun jostain syystä ehdokasmäärä jäi varsin pieneksi.

Mutta ihan kelpo porukan kunnanhallitus tuli asettaneeksi kokouksessaan 23.10.  Joka kerta lähes koko uusi poppoo on päässyt virittäytymään tuleviin tunnelmiin. Näin oli nytkin. Uuden koulutus on ollut myös toimikautensa päättäneen NuVan tilinpäätös ja niinpä väistyvä puheenjohtaja, tällä kertaa Eemeli, on lupautunut mentoroimaan siirtymisessä. Hyväksi havaittu keino. NuVa uudisti kasvonsa melko perusteellisesti, 15 joukosta löytyy viisi entistä jäsentä.

Ensimmäisen kokouksen haasteena on lukuisia valintoja. Niistä selvittiin kuten ennenkin: lähes jokaisesta paikasta äänestää rytkäytettiin reippaasti. Se ei tunnelmaa pilannut, päinvastoin. Oli ihan siistiä kuunnella kuinka puheenjohtajistoon ehdolla olleet perustelivat sitä miksi, juuri minä…

Näyttää tosi lupaavalta. Korvienväliin mahtui hiukka haikeita fiiliksiä: taisi olla mun viimeinen lajityypissään tämä kierros. Ilmapiiri oli niin hyvä, että jonkun on hyvä jatkaa sitten kun…  

Sijalla 2:
Nuorisotyö(lehde)n puolesta

Kesällä 2015 käynnistyi yksittäisten nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön parissa työskentelevien huolesta nuorisoalan näkymättömyyteen hallitusohjelman julkaisun jälkeisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa Nuorisotyön puolesta niminen liike ja blogi.

Blogi on elänyt varsin hiljaista elämää noin vuoden ajan, kunnes Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin hallituksen päätös Nuorisotyö -lehden äkillisestä lopettamisesta ilman minkäänlaista laajempaa keskustelua herätti salamanopeasti blogin horroksestaan.

Päätös otettiin kentällä tyrmistyneesti vastaan ja sosiaalisen median syövereissä on käyty kolmen viikon ajan kiivasta keskustelua ensisijaisesti lehden puolesta. Blogi on tarjonnut hyvän alustan mielipiteen-vaihdolle.

Eipä tainnut Allianssin hallitus tajuta millaisen keskustelun se päätöksellään sai aikaan. Luulen, että siellä arveltiin keskustelun menevän nopeasti ohi, vaan niin ei ole käynyt. Kävi lehden kanssa miten tahansa, niin ounastelen sitä, että keskustelu elää omaa elämäänsä vielä pitkään.  Se taitaa nostaa esille kotimaisen nuorisotyön vaiettuja kipukohtia ja kysyä sitä kuka oikein on nuorisotoimialan ääni sekä etujen valvoja Suomessa ja mihin mandaattiin nuo tärkeät asiat mahtavatkaan perustua.

Vaikka toimialalle monella tapaa välttämätön julkaisu on vaakalaudalla, niin siitä huolimatta kakkossijalle myönteisessä mielessä, nousee se keskustelu minkä tilanne on herättänyt. Onkin ollut melko seesteistä…  

Sijalla 3:
Ehkäisevän päihdeviikon tapahtumat Inarissa

Meillä Inarissa on pantu painoa marraskuun alun ehkäisevän päihdeviikon tapahtumiin ja niiden näkyvyyteen. Homman keskiössä on ollut mainio moniyhteisöllinen Selvä Peli verkosto.

Viikko meni.  Päihdeasiat puhuttavat ja niihin liittyvien ilmiöiden ja teematapahtumien on jostain selittämättömästä syystä helppo saada mediajulkisuutta.

Muutamassa tapahtumassa tuli piipahdettua. Ivalon yläasteen vanhempainillassa vedettiin kunnan päihdetyöntekijä Anun kanssa nuorten hyvinvointiin liittyvää paneelikeskustelua. Oikeastaan aika mahtavaa. Vilkasta ajatustenvaihtoa. Melkein kävi niin, että päihteistä ei puhuttu mitään; enemmän puhutti ruutuaika, pelaaminen, mobiililaitteiden käyttö ja semmoiset asiat. En ole hämmästynyt. Nuorten päihteiden käyttö on edennyt jo vuosia parempaan suuntaan. Yhtenä selityksenä on tarjottu sitä, että on muuta tekemistä. Kuten nyt vaikkapa digitaalista pelaamista ja viestintää.

Radio Inarilla on jälleen oma teemalähetys. Työryhmämme jakoi nyt kolmannen kerran putkeen Selvä Peli –kunniakirjan suorassa radiolähetyksessä. Huomionosoituksen kohteena tänä vuonna oli Inarinjärven Jouset. Jousiampujat olivat peräti seitsemän hengen delegaatiolla vastaanottamassa kunniakirjaa.

Kyllä tällaisilla huomioimisilla on merkityksensä. Se oli helppo havaita. Niin tyytyväistä porukkaa oli kakkukahvittelemassa studiosta selvittyään.   

Sijalla 4:
Rovaniemen Poppari

Rovaniemeltä kantautui tiedotusvälineiden kautta mukavia uutisia. Siellähän on käynyt kuten monessa muussakin kaupungissa niin, että tehdään iso julkinen tila, johon toivotaan mahdollisimman runsaasti kävijöitä. Kohta osoittautuu kuitenkin, että Orwellin Eläinten vallankumouksesta tuttuun tyyliin toiset ovatkin toivotumpia kuin kävijöitä kuin toiset.

Kaupungin keskustan kauppakeskus Revontulessa hengailevat nuoret ovat näkyneet paitsi keskuksessa itsessään myös tiedotusvälineissä sekä somekeskusteluissa. Ja tietenkin häiriötekijänä.

Kauppakeskus yhteistyössä Rovaniemen nuorisopalveluiden kanssa käynnisti taannoin pop up nuorisotilan Revontulessa. Perinteikkään Korkalovaaran nuorisotilan Hillan rempan myötä siitä tuli pitempi kokeilu, kun Hillan työntekijöille etsittiin muita hommia.

Ja kuten helposti käy: tila otettiin hyvin vastaan ja tuli vakinaistamistarve. Asiaa on väännetty muutama kuukausi ja marraskuun alussa kaupungin hallitus päätti, että toiminta vakinaistetaan ja resurssitarve huomioidaan vuoden 2018 talousarviossa.

Hyvä Rovaniemi, se on satsaus, joka maksaa itsensä takaisin. Täytyypä huomioida näillä tietämin viimeisen (toivottavasti ei kumminkaan) Nuorisotyölehden uutistarjonnassa…

Skoeoe


maanantai 6. marraskuuta 2017

Neljä pientä suurta kysymystä…



Jatketaan nyt sitten tätä kirjoittelua, kun on taas päästy alkuun. Työviikko ja työhön liittyvä tiedotusviikko pitivät sisällään monenmoista. Minäpä teen tässä nyt neljä nostoa, eli ääni sinne mikä heilautti tavalla tai toisella.  Tämä lista ei sitten ole muuten erityisen myönteinen, mutta semmoisenkin teen, kunhan löydän neljä mukavaa uutista tai vastaavaa. Sitten myöhemmin.
                                                                                                                                                   
Mutta nyt kysytään, että miksi?

Sijalla yksi:
Jokelan koulusurmien muisto

Jokelan traagisista tapahtumista tuli kuluneeksi 10 vuotta. Silloisessa kouluampumistapauksessa menehtyi yhdeksän ihmistä.

Viikolla tiedotusvälineet tekivät yhteenvetoa siitä mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Edistytty on: aselakia on tiukennettu ja kriisivalmius on noussut. Hyvä näin, tietysti.

Vaan kaikkea ei ole tehty. Sekä Jokelan että sittemmin Kauhajoen hirmuisten tapahtumien yhteydessä on puhuttu syrjäytymisestä sekä nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta, siitä että kynnyksen pitää olla matala ja palveluun päästä nopeasti.

Seuranta on tyly. Jälkimmäisen tarve on noussut, mutta tähän tärkeään ennaltaehkäisyyn ei ole panostettu tarpeeksi. Asia odottelee edelleen hoitamista.

Viikon nostoksi päätyy ylivoimaisesti suomalaisen yhteiskunnan lyhytnäköisyys ja haluttomuus toimia ajoissa.

Sijalla kaksi:
Allianssin hallituksen avoimuus

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi lakkautti muutamassa viikossa 71 vuotiaan Nuorisotyölehden. Olen bloggaillut tästä asiasta kaksi edellistä Selvä Keli -päivitystä. joten se tapahtuneesta. Lukekaa ne edelliset, jos haluatte tietää…

Huomio on kuitenkin nyttemmin kiinnittynyt siihen, miten avoimuutta ja yhdenvertaisuutta arvoinaan korostava järjestö on tiedottanut päätöksestään.

Aika hämmentävää, mutta Nuorisotyön lopetus ei ole ollenkaan uutinen järjestön viestinnässä. Allianssin jäsenjärjestöille mennyt Allianssi Express sähköpostikirje ei tapahtunutta tuntenut eivätkä myöskään kaikille tarkoitetut Allianssin nettisivut tiedä siitä yhtään mitään.

Kun surffailee järjestön nettisivuilla riittävän kauan törmää hallituksen 23.10.2017 pöytäkirjaan. Siellä on asiaa koskeva maininta asiakohdassa Nuorisotyölehden päätoimittajan haku. Tässäpä karu loppuhuipennus:

Päätös:
Päätettiin yksimielisesti lopettaa Nuorisotyö-lehden julkaiseminen vuoden 2018
alusta lukien…

Yli 70 vuoden jatkumossa tämä asia ei ole uutinen.

Sijalle kaksi nousee kirkkaasti avoimella tiedottamisellaan Allianssin nykyinen hallitus…

Sijalla kolme:
Nuva ry.

Viikolla Nuorisovaltuustojen Liitto lähetti postia maan nuorisotoimenjohtajille. Se ehdottaa kuntalain perusteella ja yhdenvertaisuuteen vedoten, että kunnat maksaisivat nuorisovaltuutettujensa Nuva ry:n jäsenmaksut.

Nuva ry ei ole nimensä mukainen nuorisovaltuustojen edustajisto, vaikka se semmoisena esiintyykin. Se on yksittäisten nuorten ihmisten järjestö, johon voi periaatteessa kuulua kuka tahansa osallisuudesta kiinnostunut henkilö.

Miksi ihmeessä kunnan pitäisi maksaa yhdellekään henkilöjäsenyyksille perustuvalle järjestölle sen jäsenten jäsenmaksut? En tajua… Olisi eri asia, mikäli yhdistyksen jäsenyys perustuisi yhteisöjäsenyyksiin. Esimerkkinä voisi mainita Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen, jonka täysivaltainen jäsen on esimerkiksi meidän nuorten työpaja. Jäsenmaksut maksetaan ilman muuta.

Ja miten kuntalaki tähän liittyy? Sanotaanko siellä, että noin pitää tehdä ja että niin tehden edistetään yhdenvertaisuutta?

Kolmossijan nappaa selkeästi Nuva ry:n jäsenkampanja.
Sijalla neljä:
Fatim Diarra ja Sallan tauti

Helsinkiläinen vihreä kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra nousi otsikoihin antaessaan lausuntoja liittyen maaseudulla asumisen ankeuteen ja kaupunkien ihanuuteen.

Lausunnosta nousi hillitön metakka, suoranainen somemyrsky. ”Epäonnistunut läppä” on tietysti hyvä yritys selitellä ja mitenkään muuten annettua lausuntoa onkin vaikea puolustaa. Vaikeata on kyllä toisaalta puolustella raivoa, mikä ajattelemattomaan ja typerään sanomiseen sortuneeseen paikallispoliitikkoon on kohdistettu. Mopo on lipsahtanut käsistä vähän kaikilla.

Kiinnostavampaa tässä onkin se mistä asennemaailmasta ja mistä kuplista tuommoiset kommentit ylipäänsä kumpuavat. Kun kaupungistumista pidetään paljolti lähes jumalisena voimana ja kaiken pelastavana kehityksenä, niin sieltähän ne lipsahdukset käyttövoimansa saavat.

Miten tuommoinen kohu liittyy nuorisotyöhön?  Ei se suoranaisesti liitykään, mutta se nostaa pintaan aina niin ajankohtaisen kysymyksen. Mennäänpä siihen pikku mutkan kautta. Miksi me tehdään kansainvälistä nuorisotyötä? Tuohon osaa jokainen nuorisotyöntekijä vastata unissaankin: maailma on kansainvälistynyt ja liikkuvuus lisääntynyt, kehitys jatkuu edelleen, on tärkeätä tuntea eri kulttuureja ja poisoppia mahdollisista ennakkoluuloista ynnä muuta hyvin perusteltua ja tärkeää. Asiaa helpottaa nuorisotyön näkökulmasta se, että meillä on noiden asioiden kanssa olemassa hyväksytyt rakenteet ja niiden myötä taloudellista tukea erilaisiin rajat ylittäviin nuorisohankkeisiin.

Vaan mitenpä se on huomioitu tuossa mielessä maan sisäinen nuorisovaihto ja yhteistyön edellytysten tukeminen? Niinpä niin. Eipä oikein mitenkään, vaikka yhdessä tekeminen on ainakin omassa kokemuksessa paras tapa poistaa ennakkoluuloja sekä oppia ymmärtämään ja sitä kautta voi hyvinkin välttyä turhien sammakoiden suusta hyppelyltä.

Neljänneksi nousee siis Fatim Diarra, joka lausunnollaan aktivoi kysymyksen siitä miten me kaikki voisimme edistää maan eri osien keskinäistä ymmärrystä.

To be continued…

Jatko-osassa vaihtuu tosin näkökulma. On niitä positiivisiakin uutisia.

Skoeoe

lauantai 28. lokakuuta 2017

Puolustuspuheenvuoro





Kun aloin joskus kirjoittelemaan blogia minulla oli siihen muutama syy. Ajattelin, että kerron siitä mitä on nuorisotyöläisen arjen työ pohjoisessa. Ajattelin myös, että kerron pohjoisen nuorista. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, että näinkin voi ottaa kantaa ja osallistua erityisesti valtakunnalliseen nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevaan keskusteluun.

Jossain vaiheessa havahduin: on sanottu paljon ja asiat kiertävät jo kehää ainakin jossain määrin. Kerran lopetinkin, sitten aloitin uudestaan ja Tampere 2017-tapahtuman jälkeen pistin blogin telakalle viime keväänä. Totesin silloin tosin enteellisesti, että voihan se olla, että joku kerta…

No, se kerta tuli lokakuun alussa, kun Nuorisotyölehden toimitusneuvoston  kokouksessa saatiin huolestuttavia tietoja lehden tulevaisuudesta.  Piti ottaa kantaa hetimiten ja oli ihan pakko pitää kannatuspuheenvuoro 71 -vuotiaalle vireälle ammattialan lehdelle http://selvakeli.blogspot.fi/2017/10/kannatuspuheenvuoro.html

Niinhän siinä kävi, että nyt on välttämätöntä kirjoitella jatko-osa: kannatuspuheenvuoro vaihtuu puolustuspuheenvuoroksi. Tapahtui nimittäin semmoista, että Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi päätti lopettaa lehden julkaisemisen käytännössä heti. Vielä kaksi numeroa tänä vuonna ja kunniakas taival on siinä. Vuonna 2018 ei ilmesty lehteä eikä ihan heti mitään muutakaan journalistista toimialan julkaisua. Järjestö puhuu siirtymisestä digitaaliseen tuotantoon, mutta niin kiire on ollut pistää lihoiksi nuorisotoimialan tiedotukselliset kasvot, että mitään jäsentynyttä suunnitelmaa ei ole.

Päätös herättää lukuisia kysymyksiä ja se on otettu kentällä tyrmistyneenä vastaan. Lopputuloksen ohella on ihmetelty kiirettä sekä sitä, että hopussa Allianssin hallituksella ei ole ollut aikaa kuulla nimeksikään muita kuin itseään. Kunnollinen tiedottaminenkin unohtui siinä tuiskeessa iloisesti johonkin. Osallisuutta, yhteistyötä ja avoimuutta korostavalle järjestölle se on omituinen lähestymistapa.

Ällistystä on herättänyt myös päätöksen ehdottomuus: julkaiseminen loppuu, vaihtoehtoja ei enää mietitä. Hallituksella oli ymmärtääkseni käsissään kaksi muuta esitystä, joissa julkaisutoimintaa olisi kehitetty siten, että lehti olisi ilmestynyt myös vuonna 2018 painettuna ja sen oheen olisi kehitelty digitaalista tuotantoa.

Keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muutenkin alkoi lähes välittömästi, Allianssin varapuheenjohtaja Jari Järvenpää kirjoitti Nuorisotyön Facebook ryhmässä, että päätös Nuorisotyö-lehden lopettamisesta ei todellakaan ollut helppo. Hän jatkaa, että järjestön kevätkokouksessa 2016 hyväksytty strategia linjaa, että Allianssin tehtävänä on yhdistää ja palvella koko nuorisoalaa. Lehti ei kuulemma Allianssin hallituksen mielestä ole tässä mielessä tehokas.

Arvelen, että Allianssilla on ollut kiire siksi, että asian osalta ei syntyisi mitään päätöksen kyseenalaistavaa joukkoliikehdintää.  Arvelen, että järjestössä on laskettu sen varaan, että mahdollinen vastustava tunneryöppy laantuu nopeasti.

Niin ei ole käymässä. Jos tämä on yllätys Allianssille, niin minulle se ei tule yllätyksenä. Nuorisotyö on enemmän kuin Allianssin lehti tai ylipäänsä pelkästään lehti muiden lehtien joukossa. Se on pientä toimialaa yhdistävä ja sen identiteettiä sekä ammattiylpeyttä ilmentävä ja vahvistava julkaisu. Sen historia on pitkä, 1940 -luvulta 2010 -luvulle. Se on näin myös nuorisotyön ja -politiikan konkreettinen, kollektiivinen narratiivi, aikajanassa pitkä kuvaus siitä miten nuoriin liittyvää työtä Suomessa on tehty ja tehdään. Erinomaista taustamateriaalia alan tutkimukselle, opetukselle ja historiankirjoitukselle.

Siksi lopettamispäätöksellä on seurauksensa. Allianssin hallitus joutuu pettymään, jos se odottaa asian vain menevän ohitse ikään kuin Merkitään tiedoksi -tyyppisenä asiana. Ei se mene, keskustelu on vasta käynnistymässä.
Vaikka olenkin Allianssin luottamushenkilö (vielä tämän vuoden loppuun), olen jyrkästi eri mieltä Jari Järvenpään kanssa siitä oliko päätös helppo vai ei. Se oli tosiasiassa hyvin helppo, sillä kuten jo totesin, se tehtiin nopeasti ja sidostahoja kuulematta.  Lopettaminen ilman selkeää vaihtoehtoa on myös varsin vaivatonta. Vallankäyttö vallankäytön itsensä vuoksi tuntematta tässä tapauksessa nuorisotyön kenttää ja sen tuntemuksia on myös suoraviivaista. Ja niin muodoin helppoa…

Päätös on herättänyt kentällä ärtymystä. Aina niin mahtava Kotkan Leena kiteytti  yhdessä somekeskustelussa nuorisotyön kentän tuntoja osuvasti: Allianssi, peru päätös ja anna aikaa valmistella yhteinen näkemys ja toimet journalistisesti toteutetun julkaisun toteuttamiseen.

Ilolla totean, että ärtymys on melko nopeasti muuttumassa järjestäytymiseksi sekä haluksi katsoa eteenpäin ja ratkaista asia jollain rakentavalla tavalla. Kenttä on aidon huolissaan.

Nuorisosihteeri minussa komppaa Leenaa kympillä. Myös Allianssin luottamushenkilö minussa komppaa Leenaa joskin osin eri syistä. Allianssi ilmoittaa strategioissaan halunsa olla nuorisotoimialan keskeinen kokoaja ja yhdistäjä. Minä ihmettelen miten Nuorisotyö -lehteä koskeva päätöksenteko prosessina ja lopputulemana palvelee tuohon tavoitteeseen pyrkimistä. Ei se sitä palvele tosiasiassa mitenkään.

Ajattelen niin, että nuorisotoimiala on yhteiskunnallisesta tärkeydestään huolimatta pieni. Eriseurat ja turhantärkeys eivät palvele ketään. Tai no, kyllähän ne palvelevat: heitä, jotka toimialan ulkopuolella vähättelevät meidän tekemisiä…

Minäkin sanon Leenan tavoin: Allianssi, niele ylpeytesi ja tee palvelus maan nuorisotoimialalle ja itsellesi. Peru päätös ja anna Nuorisotyölehdelle  ja ylipäänsä alan tiedottamisen uudelleenrakentamiselle vaikkapa vuoden lisäaika.

Haluammeko me Allianssin luottarit todella ohittaa kentän näkemykset ja ruokkia eriseuraa? 

Haluammeko me, että Allianssi on niissä pöydissä, joissa jatkossa keskustellaan koko toimialan journalistisesta kuvasta?

Mietitäänpä sitä…

Skoeoe


maanantai 9. lokakuuta 2017

Kannatuspuheenvuoro



Tiedättekö muuten mikä on Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin vanhin vielä voimissaan oleva konkreettinen palvelumuoto?

Aivan oikein. Se on Nuorisotyö -lehti, joka juhlisti 70 -vuotista taivaltaan miltei tasan vuosi sitten tyylikkäässä juhlaseminaarissa Ostrobotnialla.

Jos oikein muistan, niin Allianssi syntyi 1992 opetusministeriön nuorisoyksikön toimiessa kätilönä kolmen erillisen järjestön yhteensulautumaksi. Taustalla oli raha tai sen väheneminen silloisen laman yhteydessä sekä ajatus tehostaa muutoinkin toimialan edunvalvontaa, nuorisojärjestöjen yhteistyötä, nuorisotyön täydennyskoulutusta ja muuta kaikkea, mitä nuorisotoimiala elääkseen ja kehittyäkseen tarvitsee.

Kuka muistaa ne kolme? Itse olen jo ikänuorisotyöläinen, joten minä muistan: Kansalaiskasvatuksen Keskus KaKe, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö SNT sekä Nuorisotyön Keskus NTK. Minulla on muistikuva siitä, että noista kolmesta täällä pohjoisessa näyttäytyi käytännössä vain Nuorisotyön Keskus. Loput olivat tosi etäällä, siellä jossain, Isolla Kirkolla, Tsadissa. Täytyy vielä muistaa, että tuolloin ei ollut NMT:tä kummempaa mobiilipuhelinta, GSM:t ja sähköposti tekivät tuloaan ja netti ei ollut oikeastaan yhtään mitään verrattuna tähän päivään.

Anyway: NTK liikkui vikkelästi kurssiensa kanssa kaikkialla ja sillä oli yhteyshenkilöitä maakunnissa. Toimiala tunsi hyvin mm. edesmenneen Olli Lindin, joka sukkuloi kehittämisideoineen ja kurssituksineen siellä täällä. NTK:lla oli myös lehti: Nuorisotyö.

Olen pohtinut Allianssin asemaa nuorisotyön kentässä. Hurjasti oikaisten: se esiintyy strategioissaan ja toiminnassaan mieluusti koko toimialan yhdistäjänä ja puolestapuhujana. Samaan aikaan toisaalta on niin, että se ja kunnallinen nuorisotyö elävät yhä, somekielellä ilmaisten, vaikeasti selitettävissä olevassa suhteessa.

Sen suhteen kirkastamisesta on keskusteltu ajoittain mm. Allianssin ja Nuorisokanuunan kesken, mutta jotenkin on jäänyt semmoinen olo, että asiassa on jymähdetty paikalleen. Se ei ole hyvä. Toimiala on pieni ja eriseura ei ole kovin kelpo ratkaisu.  Ja jos tuo suhde ei ole kunnossa, niin tuntuu melkoisen haastavalta ottaa koko toimialan edunvalvojan mantteli harteilleen. Kunnat ovat nuorisotyössä kuitenkin lopulta ylivertaisesti suurin suora työllistäjä ja panostaja.

Kuntakentällä ehkä käytetyimmät järjestön palvelumuodot ovat lehden lisäksi Nuorisotyöpäivät sekä Allianssiristeilyt.  Maakuntien näkökulmasta Allianssi jää muutoin melko etäälle, Tallinnan puolelle kehäkolmosen sisäkaarretta.

Allianssin ylivoimaisesti demokraattisin palvelumuoto on Nuorisotyölehti. Se on sama ja samanhintainen Nuorgamista Hankoon. Se profiloi kaikkea nuorisotyötä ja siinä on saanut äänensä kuuluviin niin tutkimus, koulutus, järjestöt kuin kunnatkin. Se on tuonut esiin myös nuorten tuntoja ja raportoinut ajankohtaisista ilmiöistä sekä henkilöistä. Se on selkeästi oma brändinsä ja osaltaan yhdistää toimialaa. Lehti on muutoinkin kuin historiansa kautta enemmän kuin Allianssin julkaisu. Se on oman alansa ammatillinen julkaisu, Opettaja tai Lääkärilehti-lehtiin verrattava lehti.

Sen ulkoasua on kehitetty haastavissa olosuhteissa. Yhden henkilön toimitus yhdessä päätoimittajan ja lukuisten osaavien, monipuolisesti nuorisotyön kenttää tuntevien kirjoittajien kanssa on tehnyt journalistisesti kelpo työtä. Joka toinen vuosi toteutettujen lukijakyselyiden tulokset kertovat siitä.

Lehden toimitusneuvostossa on jo pitkään tunnistettu verkoissa tapahtuvan julkaisemisen tärkeys. Edistystä onkin tapahtunut, joskin nykyisellään lehden jutut julkaistaan tavalla, joka on melko jäykkä. Mutta se on. Alkutekijöissään oleva tapa on lopulta parempi tapa kuin ei mikään tapa. Ongelma digitaalisen julkaisun osalta on liittynyt resursseihin: ne eivät riitä aktiiviseen kehittämiseen. Toisaalta Allianssin nettisivupohja kaipaisi myös päivittämistä, sekään ei riitä aktiiviseen kehittämiseen. 

Ihanne kaiketi olisi se, että printtilehti olisi oma tuotteensa ja sitä sivuttaistuettaisiin säännöllisellä nettituotannolla. Jälkimmäinen mahdollistaisi nopeat reagoinnit ajankohtaisiin asioihin sekä tarjoaisi alustan printin juttujen jatkokäsittelyyn lukijakeskusteluin, kommentein ja niin edelleen.

Maan nuorisotyö elää mielenkiintoisia aikoja. Uusi nuorisolaki astui voimaan 1.1.2017. Sen myötä moni totuttu asia joutuu mittaamaan ns. salonkikelpoisuutensa. Valtion tukea saaneet työpajat joutuivat jo keväällä mittauttamaan ministeriöllä sen voivatko ne hakea jatkossa valtiontukea.

Tämän saman prosessin edessä on Allianssi kuten moni muukin taho. Samaan aikaan tämän kanssa järjestöstä on vaihtunut (vailla dramatiikkaa sinänsä) muutaman kuukauden aikana pääsihteeri, viestintäjohtaja ja talouspäällikkö. Edelleen samaan aikaan julkisen talouden taivaanranta harmaantuu jälleen.

Järjestö elää näin tienhaarassa. Tilanne on klassinen: on sopiva aika tarkistaa järjestörakennetta ja kaikkea palveluihin liittyvää.

Myllerryksessä moni aiemmin selvä asia päätyy luupin alle: miten jatketaan vai jatketaanko mitenkään. Vaikuttaa siltä, että perinteisen Nuorisotyön asema tässä ei ole ollenkaan itsestään selvä.

Ymmärrän sen, että paine julkaista digitaalista lehteä on kova. Kuulun kuitenkin heihin, joiden mielestä Nuorisotyön kaltaisen printtijulkaisun muuttaminen pelkästään digijulkaisuksi ei välttämättä johda mihinkään hyvään. Päinvastoin.

Allianssi on julkistanut viestintää koskevan webropol kyselyn, johon on aikaa vastailla vielä viikon verran (DL 17.10.). Nyt on niin, että kaikkien Nuorisotyö lehdestä kiinnostuneiden olisi hyvä havahtua, miettiä hetki ja vastailla kyselyyn. Sen tuloksia on kaiketi aikomus käyttää päätöksenteon pohjana.

Minä vastasin jo. Se oli helppoa, vei vain muutaman minuutin. Nuorisotyön ammattilainen: mitä Sinä teet, katsotko sivusta vai osallistutko?

Mieti sitä.
Skoeoe