perjantai 13. helmikuuta 2015

Ministerin puheet ja karu arki

Maakunnassa on hämmästelty (l)opetusministeri Krista Kiurun puheita. Hänhän piirteli rajaviivaa Inarin NuVan sekä Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostojen edustajille lokakuun lopussa: Oulusta Kajaaniin kulkevan viivan yläpuolelta ei hallituksen toimien takia lopeteta yhtään lukiota.

No hyvä, sillä lukio on sellainen koulutuksellinen peruspalvelu, jonka käyminen pitäisi olla kaikille nuorille mahdollista omassa lähiyhteisössään. Lapin ja Itä-Suomen oloissa maakunta tai edes seutukunta ei ole enää semmoinen, matkat ovat pitkät ja kulkuyhteydet mitä ovat.

Noin ministeri lupasi, koko juttu löytyy ääninauhalta. Silti: monikaan ei uskonut. Ei, koska alkusyksyn uutisoinnista syntyi sellainen mielikuva, että Lapissa ainoa elinvoimainen, yli 500 oppilaan lukio, olisi oma entinen opinahjoni, nykyinen Lyseonpuiston lukio Rovaniemellä. Se mielikuva saattoi olla erehdyttävä, mutta täällä on totuttu epäilemään ensiksi, varmuuden vuoksi.

No sittemmin ministeri onkin lausunut lisää ja täsmennelyt asiaa:  Lapin Liiton edunvalvojille hän totesi, että myös Lapin lukioverkkoa karsitaan. Savon Karstulassa ministeri taas kertoi, ettei syrjäisten alueiden lukioita lopetella.

Ministerin aivoituksia on kummasteltu ja osin pistetty lähestyvien eduskuntavaalien piikkiin. Voi ollakin strategiaa. Nähtäväksi jää, lukioiden opetusluvat tulevat piakkoin hakuun ja opetuksen toteuttajien lukumäärä takuulla pienenee. Siitä pitää huolen 260 miljoonan euron säästötarve. On sanottu, että toimipisteiden määrä ei vähene, että kyse on hallinnon keventämisen kautta tulevista säästöistä.

Uskoo ken haluaa. Näinhän monen asian alasajo alkaa. Ensin virtaviivaistetaan hallintoa ja sitten seuraavalla talouden tasapainotuskierroksella isommat ja aiempaa vähälukuisemmat toteuttajat tiivistävät talouden tervehdyttämisen ja tehokkuuden nimissä toimipisteverkkoaan. Ja niin edelleen.,.. Pikku paikkakunnille jää Musta Pekka kouraan...

Nykyisen hallituksen yksi kärkihankkeista on ollut nuorisotakuu, jota markkinointiin kuin Vapahtajamme toista tulemista. Sen piti ratkaista nuorten työllisyys ja edistää koulutukseen sijoittumista.

Vaan miten on käynyt: nuorisotyöttömyys on noussut ja koulutuksen aloituspaikkoja on keskitetty reunoilta kasvukeskuksiin. Tehdäänpä pientä välitilinpäätöstä Tornion koulutuskenttään, josta olen kirjoitellut pari kertaa jo aiemminkin.

En tiedä onko tässä nyt suoranaista asiayhteyttä, mutta Humakin lähtö Torniosta ja sen myötä yhteisöpedagogikoulutuksen siirto Kuopioon, oli ainakin symbolinen ja nopea lähtölaukaus mahdolliselle Lapin nuorisotyökoulutuksen hitaalle, mutta määrätietoiselle alasajolle.

Vuodenvaihteen jälkeen nimittäin kuultiin perinteikkäältä Peräpohjolan Opistolta hätkähdyttäviä joskaan ei hillittömän yllättäviä uutisia: nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajakoulutuksen aloituspaikkoja on jouduttu vähentämään ja opiston käymien yt-neuvottelujen tuloksena oli päädytty irtisanomisiin, jotka heijastuvat myös opetukseen ja alan koulutuksen profiloitumiseen ainakin täällä pohjoisessa.

Hienoa, tätähän tietysti maakunnan nuorisotyö ja nuoret tarvitsevat. Sopii kysyä miten näissä toteutuu politiikkaohjelmien uljas tavoite koulutuksen saavutettavuuden yhdenvertaisuudesta koko maassa. En ole valmis panemaan centtiäkään likoon pitkävedossa, joka lähtee siitä olettamuksesta, että Lapissa järjestetään nuorisotyön koulutusta vielä 2020 -luvulla.

Asiassa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että PPO:lla on opettajia, jotka eivät aio luovuttaa. Jotenkin minusta tuntuu, että Lapin nuorisotyön kentän olisi hyvä havahtua tukemaan heitä ajoissa tai muutoin tässä käy ns. kylmät. Niin hyytävät ovat koulutuspoliittiset tuulet.

Tässä yhteydessä minä ilmaisen solidaarisuutta ja lähetän voimahalin PPO:n nyt jo entiselle koulutusjohtajalle Maaritille. Kun ihminen tekee persoonallaan täysillä töitä uskoen nuorisotyön asiaansa, kehittä itseään ja profiloi tavoitteellisesti työkenttäänsä osaksi lappilaista nuorisotyötä, niin se on kunnioitettavaa.

Kun tältä pohjalta lopullisessa korttienjaossa jää käteen Musta Pekka, niin se ei ole kyllä kunniaksi jakajalle. Olin PPO-uutisista yllättynyt enkä vähimmässäkään määrin myönteisesti.

No. Lopulta suurin voittaja ainakin pitkällä tähtäimellä koko hässäkässä taitaa olla juurikin ex-koulutusjohtaja. Muut miettiköön tekosiaan ja sitä, että mitä milläkin asialla lopulta saavutetaan. Ja opetus- ja kulttuuriministeriö voisi lopultakin miettiä mitä se tarkoittaa, kun se edelleen mm. nuorisolain uudistamista koskevassa tiedotuksessaan toistelee tuota palvelujen saatavuuden tasa-arvoa koko maassa....

Minä en ainakaan tiedä mitä se tarkoittaa sillä. Kertokaa, joku....????

Skoeoe


Ei kommentteja: