+
Lukaisin Yle Lapista riemastuttavan uutisen. Se kertoi kuinka uutta kaupunginjohtajaa hakeva Kemijärvi oli saanut yllättävän ja ennakkoluulottoman hakijan. Kymmenvuotias Mili hakee virkaa, koska hän haluaa olla rakentamassa kaupunkilaisille ja itselleen hyvää tulevaisuutta. Mili kertoo Lapin Radion haastattelussa olevansa huolissaan kaupungin taloustilanteesta ja ilmoittaa säästöjä saatavan siitäkin, että hänelle kävisi puolipäiväinen kohtuuhintainen työ, jota nuori johtaja juoksisi hoitamaan heti koulupäivän jälkeen.
Aivan mahtavaa. Upeaa kiinnostusta yhteisiin asioihin. Kun luin uutista, minulle tuli mieleen taannoinen seurakuntavaaleihin liittynyt keskustelu. Suomen luterilainen kirkko on edelläkävijä: se sallii 16 -vuotiaiden äänestää. Taustalla on osin varmaan ajatus siitä, että tälläkin tavoin kirkollisten vaalien tunnetusti matalaa äänestysprosenttia saataisiin hiljalleen hilattua ylöspäin. Taustalla lienee myös se, että kirkko pyrkii myös näin sitouttamaan rippikoulun jälkeen kirkon toiminnan isosti unohtavat nuoret uudelleen mukaan.
Vaalit menivät ja julkisessa keskustelussa oli esillä runsaasti epäilyksiä nuorten kykyyn ottaa kantaa, haluun äänestää tai olla ylipäänsä kiinnostuneita mistään seurakuntiin liittyvästä. Itse edustan sitä näkemystä, että äänestysikäraja tulisi pikimiten pudottaa myös kuntavaaleissa. Luulen, että nuoria olisikin helpompaa innostaa kunnissa kuin seurakunnissa: nuorisovaltuustot, oppilaskunnat ja muut osallisuusjutut ovat arkipäivää ainakin Lapissa kaikkialla. Tiedän, että kirkko on kehittämässä omia vastaavantyyppisiä kuulemisjärjestelmiä. Hyvä näin joka suhteessa. Se on myös oikea tie pyrittäessä siihen, että nuoret myös käyttäisivät heille jaetun äänestysmahdollisuuden. Tässä ei tunneta oikoteitä.
Edellinen heijastuisi pitkällä tähtäimellä myös ehdokasasetteluun. Kävin kotiseurakunnan kirkossa bändileirin päätteeksi pudottamassa uurnaan oman ääneni. Piti siis tutustua ehdokasjoukkoon. Kaikki kunnioitus kaikkia ehdolle lähteneitä kohtaan, mutta silti täytyy sanoa, että kyllä oli korkea keski-ikä.
Sikäli oli hienoa, että porukan ylivoimaisesti nuorin ehdokas meni tulevaan kirkkovaltuustoon niin että heilahti. Viidenneksi korkein äänimäärä oli 18-vuotiaalle erittäin hyvä tulos ja kertoo siitä, että kysyntää on.
Onnea Papulle vielä tässäkin yhteydessä. Papullahan oli pienimuotoinen kampanjakin, hienoa. En ollut yllättynyt tuloksesta ja taisinpa jotain tällaista Papulle ennustaakin. Olen tosi iloinen tästä, sillä tiedän aktiivisen nuorisovaltuutetun innostuksen erilaisiin osallisuusjuttuihin. Tiedän myös sen, että kirkkovaltuusto sai jäsenen, joka ei vain puhu vaan myös toimii. Oli aika siistiä, kun oltiin Hesaa valloittamassa, niin Papu houkutteli perjantain vapaailtana porukoita, joilla ei ollut muuta, kanssaan Roihuvuoren seurakunnan nuorisotiloihin.
Toivottavasti nuori kirkkovaltuutettu saa hyvän vastaanoton eikä hänen ehkä uudentyyppisiä ajatuksiansa teilata tuoreeltaan. Kuntapuolelta löytyy kyllä joitakin surullisia esimerkkejä siitä miten pitkän linjan politiikka jyrää halutessaan tuoreet näkökulmat.
Mutta tsemppiä Papu: kuuntele, pohdi, keskustele, mutta pidä pintasi itselle tärkeissä asiassa...
Maassa ollaan tekemässä historiaa: kansalaisaloitteesta lähtenyt lakiesitys sukupuolineutraalista avioliitosta näyttää menevän läpi.
Kansalaisdemokratian näkökulmasta se on hienoa ja kertoo siitä, että joukkovoimallakin voidaan saada tuloksia. Prosessi on uusi todiste myös siitä minkälaisia mahdollisuuksia sosiaalinen media vaikuttamiskanavana parhaimmillaan tarjoaa.
Puhetta eri näkökulmista on piisannut niin paljon, että päädyin ajattelemaan ja tarkastelemaan perusteellisesti myös omia asenteita ja käsityksiä.
Uskonnollisia ja evolutiivisia perusteluja voisi tässä yhteydessä pyöritellä loputtomiin. Vaikuttavimpia puheenvuoroja koko keskustelussa ovat olleet sellaisten henkilöiden ulostulot, joita asia koskee henkilökohtaisesti. Avoimet kertomukset siitä miten haastavaa on ollut asian käsittely, sen hyväksyminen sekä siitä puhuminen erityisesti nuorena. Tältä pohjalta asia on selvä. Kyse on ihmisten vuorovaikutuksesta, jakamattomasta oikeudesta elää sellaisena kuin on ja oikeudesta tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta. Muun pitäisi olla sivuseikkaa ja näiltä osin on jopa hassua, että asioita käsitellään eduskunnassa.
Sosiaalisessa mediassa keskusteltiin vilkkaasti ja minuun teki vaikutuksen erityisesti sivusto Laestadiolaiset tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Ihan uskomaton ryhmä. Minulla on lapsuudesta omakohtaisia seurapenkkikokemuksia ja tunnen vanhoillislestadiolaista perinnettä sekä todellisuutta jonkin verran. Siltä pohjalta pidin tuota nuorten oikeudentunnosta nousevaa ulostuloa lähes käsittämättömän rohkeana.
Ryhmän perustelut olivat briljantit: se tietää mitä on tulla arvostelluksi, jopa kiusatuksi vakaumuksensa vuoksi. Lestadiolaisiin kohdistuu runsaasti ulkopuolista kritiikkiä ja ihan syystä, liike voi katsoa peiliin. Osa kritiikistä on kyllä liioiteltua, puhtaan pahansuovaa, jättää hyvät puolet kertomatta ja on osin perusteetonta, läheistä sukua vihapuheille. Ryhmä ei halua tällaista kohtelua millekään ihmisryhmälle.
Niin, ihmisoikeuksista on kyse, lähimmäisenrakkaudesta ja armosta... Toivottavasti vanhoillislestadiolaisten Oulun pääkonttorissa ymmärretään, että ajat ovat muuttuneet ja että liikkeen sisällä on yhä kasvavaa keskustelutarvetta. Tämähän on sinällään ollut nähtävissä jo joitakin vuosia. Toivon mukaan nimellään nyt julkisuuteen tulleita ei lempata ulos liikkeestä. Kun Jumalan terve loppuu johtokunnan päätöksellä, on se tiukka paikka ja sattuu.
Muutokset ovat mahdollisia. Rohkeita nuoria kaikki tässä esitetyt Mili, Papu ja pääosin nimettömät nuoret vanhoillislestadiolaiset. Pitää uskoa asiaansa ja päättää tehdä jotain. Kuten kotikaupunkinsa johtoon hakeva Mili, joka kertoi medialle nähneensä hakuilmoituksen Koillis-Lapissa: "Täytin hakemuksen, otin siitä kopion iskän työpaikalla ja laitoin postiin. Ei siinä sen kummempaa."
Niinpä. Sitten onkin jo helpompaa vaikka ei välttämättä helppoa...
Skoeoe
