perjantai 19. syyskuuta 2014

Rokki atakki Rovaniemelle (ja mitä sitten tapahtui...)


No niin.... Kun ihminen täyttää 60 vuotta sitä on taipuvainen pohdiskelemaan menneitä samalla kun katse on toisaalta vielä tiukasti tulevassa.

Minulla oli mahtavan nostalginen syyskuinen kolme päivää, kun oltiin Inarista oikein isolla ja kaikin puolin edustavalla joukolla Rovaniemellä Barents in my mind -nuorisokonferenssissa. Osana Rovaniemen valloitusta siirrettiin konferenssille iltaohjelmaksi RajaRock -tapahtuma juuriltaan maakunnan keskuksena itseään markkinoivaan kaupunkiin. Sen ei pitänyt koskaan tapahtua. Alun perin 1980 -luvun lopulla sovittiin, että ei Rovaniemelle, ei Tromssaan, ei Murmanskiin, ei alueen ns. isoille paikkakunnille. Se oli pitkään tapahtuman tavaramerkki.

Nyt annettiin periksi... Syynä oli konferenssi ja se, että kun oli mahdollista, niin oli mukava saada Connecting Young Barents -hankkeen paikkakunnat bändeineen vielä kerran koolle. Itselle oli ehyvin kiintoisaa olla tuottamassa synnyinkaupunkiini nuorisotyömielessä muutakin kuin harmia... Edellisestä kerrasta olikin jo noin 30 vuotta. Silloin oli kyse partiohommista, joissa olin ollut mukana tosi intensiivisesti parikymmentä vuotta ennen inarilaistumistani.

Olipa elämys. Korvienvälissä meni melko lujaa. Asuttiin murmanskilaisten ystäviemme kanssa seurakunnan leirikeskuksessa Norvajärvellä, joka oli tuttu Niger -telttaleireistä, vanhan keskuksen navettarakennuksen makuuparvista ja luultavasti yhdestä Lapin Partiopoikapiirin värikkäimmästä partiotaitokilpailusta ja monesta muusta... Melkein herkistyin.

Konferenssissa oli aika hyvä inarilaisosanotto, kun huomioidaan Saamelaiskäräjät, Inarin NuVa, Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtaja Sunna ja viestintäpajan sekä Nuorisotyölehden edustus. Veikkaanpa, että salissa oli yksittäisistä paikkakunnista eniten inarilaisia. Jännä juttu, vähintään yhtä jännä kuin se, että norjalaiset loistivat lähinnä poissaolollaan. Se on merkillistä, kun yleensä sieltä ollaan tosi aktiivisia.

On hienoa, että konferenssi järjestettiin. Puhuminen Barentsista on puhumista pohjoisen nuorten tulevaisuudesta ja se on ehdottoman tärkeätä. Konferenssin henki vaikutti myös hyvältä, joskin jotensakin tutuilta ja ennen kuulluilta monet asiat kuulostivat.

Pääjuttu meille oli RajaRockin toteuttaminen osana konferenssia: muutakin kuin puhetta, best practices in practice. Kulttuuritalo Wiljami tarjosi myös nostalgointia: aika monet elokuvat tuli aikanaan katseltua legendaarisessa Kino Tenossa.

Oli kaikkineen mukavaa. Oltiin saatu koolle kaikki he, joita haluttiin. CYB -verkoston toimivuutta kuvaa hyvin se, että sekä Murmanskin kumppanit että Altan nuorisotalo Husetin porukat olivat oitis valmiita. Yli 1200 kilometrin keikkamatkat kolmen vartin soiton takia. Ollaan ilmeisesti saavutettu jotain. Altan toimintatavoilla olisi ollut annettavaa myös konferenssille: nuoria osallistumaan sinne, esimerkkiä siitä miten nuorisotyö ja elinkeinojen kehittäminen nivotaan toisiinsa ja niin edelleen. Ei ollut tilausta, vielä. Ystävämme Altasta ihmettelivät norjalaisten osanottoa ja kyselivät missä konferenssista on tiedotettu.

Soitot meni hyvin. Saimme myönteistä palautetta, koolla olikin monipuolinen katsaus pohjoisen bänditarjontaan. Radio Inarin Empun haastattelussa musiikkimies ja nuorisotutkija Tomi kiteytti osaltaan kokemustaan vastatessaan kysymykseen minkä bändin haluaisit takapihallesi soittamaan: "Haluaisin ne kaikki, tunnetilasta riippuisi minkä milloinkin". Rommakon kitaristin näkemystä on syytä arvostaa.

Miinuspuolia ei ollut, ellei sitten sellaisena pidä yleisön vähäistä määrää konsertin alkuosassa. Kun konferenssi ehti kiireiltään paikalle, tilanne korjaantui kertaheitolla. Tunsin suurta myötätuntoa erityisesti konsertin avannutta haaparantalaisbändi Apparitionia kohtaan: lähes tyhjä sali. Tyylillä hieno ryhmä hoiti osuutensa ja tyytyväisiähän he olivat lopulta yhtä kaikki. Mahtavaa. Kiitokset heille ja kaikille orkestereille, muille mahdollistajille sekä yleisölle.

Rovaniemeläisiä kattaus ei tuntunut kiinnostavan, opiskelijoita jonkin verran, muutama nuori ja näin. Hienoa sekin, mutta ihmetytti silti, tämmöinen ei ihan heti toistu. Salissa ei näkynyt nuorisotyön edustajia eikä musiikkipiirejäkään. Konserttipäivänä tiistai on toki haastava ja tiedotus on aina sitä. Mutta silti.

Taaksepäin katseltuna tältä näytti.

Entäpä eteenpäin. RajaRockin jatko on avoin. Keskusteltiin tapahtuman päätuottaja läänintaitelija Hannun kanssa lyhyesti siitä, että ainakin kerran vielä, Rovaniemelle tämä ei lopu. Palatkoon juurilleen kuolemaan tai jatkumaan. Marraskuussa keskustellaan onko 25 vuotta tarpeeksi.

Kyllä kannatti, vaikka palkkiona kansainvälisen rocktapahtuman tuottamisesta Rovaniemen kaupunki muisti maksuosoituksella minua ja myös torniolais-inarilaista punkyhtye Etulinjaa.

Kiitos siitä. Rovaniemelle en tuota enää mitään. Etulinja voisi tuottaa lisää biisejä...

Mietiskelee

Skoeoe

 

perjantai 12. syyskuuta 2014

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Alkusyksyn topit (!!!) ja kysymysmerkit (???)

Nuorisotakuuta on nyt toteutettu 1 v 8.5 kk:n ajan. Puhetta on riittänyt ja yritystä. Miten täällä Inarissa on edetty siihen palaan myöhemmin. Ihan lupaavasti yhteistyö eri tahojen välillä on kuitenkin virinnyt ja  edistynyt. Inarissa on tahtoa toimia ja kunta on lisännyt työllistämiseen tarvittavia resursseja merkittävästi. Kaikki siis hyvin(kö?).

Työ- ja elinkeinoministeriö jaksaa yllättää. Kun joku saadaan toimimaan, se taatusti muuttuu jossain välissä ja lähes poikkeuksetta muutos hankaloittaa vaikkapa nyt nuorisotakuun upeiden tavoitteiden toteuttamista. Työhallinnon palveluiden siirtymisestä nettiin on puhuttu niin paljon, että olkoon. Sen verran  kyllä, että vaikka työhallinto itse on vakuuttunut asiantilan parantumisesta, niin samaan aikaan toisaalta, vaikkapa etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä, saadaan yhä ihan päinvastaista viestiä.

TEM:n muutoksille tyypillistä on se, että ne tulevat kuin se kliseinen salama auringonpaisteiselta taivaalta.  Ne selviävät lähes takuuvarmasti kuntien työllistämisestä vastaaville vasta, kun käsitellään jonkin yksittäisen henkilön asiaa, jonka edistyminen jumittuu sihen, että enää voida tehdä kuten vielä viime viikolla.

Jälleen ollaan tässä mielessä jännän äärellä. Palkkatuella töihin ottaminen on pysähtynyt ennalta määräämättömäksi ajaksi eräiden jo 1.6.2014 voimaantulleiden TEM:n uusien sovellutusohjeiden takia. Nyt kyse on siitä voiko työnantajalla olla osa-aikaisia työntekijöitä saadakseen palkkatukea työhallinnolta. Taustalla on varmasti hyvä ja kaunis tarkoitus: lomautuksilla, irtisanomisilla, osa-aikaisuuksilla ja sopimusketjutuksilla on työelämässä toimittu ja jopa pelailtu runsaasti.

Ongelma syntyy siitä, kun lähes poikkeuksetta ns. tukityöpaikat ovat olleet iän kaiken osa-aikaisia. Niin myös Inarin kunnassa, jossa ketään ei ole lomautettu tai irtisanottu tuotannollisista tai taloudellisista syistä sitten 1990-luvun alkuvuosien laman. Ongelma syntyy myös siitä, kuka maksaa mahdollisen muutoksen hintalapun. Jos raha ei lisäänny, työllistetään jatkossa kahdeksan siinä kun aiemmin työllistettiin 10. Ja maksajaa ei takuuvarmasti löydy ihan helpolla.

Muutos on muutenkin pulmallinen, työttöminä odottavien aika on pitkä. Työpajan näkökulmasta on myös mietittävää. Paja ei ole loppusijoituspaikka, se on tilapäiseksi tarkoitettu toimenpide heille, joilla muuta ei ole. Erittäin hyvä ja tarkoituksenmukainen väline tietenkin. Mutta silti luonne on tilapäinen ja en tiedä onko hyväksi tehdä siinä pysyminen entistä houkuttelevammaksi.

Ilmassa on runsaasti kysymyksiä ja epätietoisuutta. Ollaan kirjelmöity asiasta mm. Työpajayhdistykseen, joka on onnistunut omassa työpajoja koskevassa edunvalvonnassa aiemmin hyvin. Jos työsopimuslain soveltamisessa tiukennetaan linjauksia edelleen, päädytään pahimmillaan siihen, että palkkatukisopimukset edellytetään tehtävän toistaiseksi voimassaoleviksi. Se tappaisi työllistämisen ainakin kunnissa, takuuvarmasti...

Kotimaiseen nuorten hyvinvoinnin eteen tehtävän työn termistöön ollaan tuomassa ihan uutta käsitetä: lippupari. Käsite liittyy hollantilaiseen ilmoitusmenettelyyn, jota ollaan juurruttamassa nyt Suomeen. Pilottihankkeita on vedetty ainakin Mikkelissä ja Espoossa. Liputus on verkkopohjainen järjestelmä, jolla ajatellaan voitavan ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja edistää varhaista puuttumista. Lippupari muodostuu, kun vaikkapa kaksi aikuista ammattilaista huolestuu jonkun nuoren tilanteesta ja he ilmoittavat asiasta järjestelmään liputtamalla asianomaisen nuoren. Sitten puututaan.

Kuulin tästä jo keväällä. Edelleenkään en tiedä mitä ajatella. Äkisti ajatellen tuntuisi siltä, että ei pikku paikkakunnille. Kyllä vaikkapa pohjoisen pikkupitäjissä pitää asianosaisilla olla kanttia puuttua ihan suoraan ilman mitään nettimeininkejä. Se tuntuu myös huomattavasti reilummalta ja nopeammalta tavalla. Vierastan myös tätä yletöntä uskoa verkossa toimimiseen.

Täytyy seurata mihin ollaan menossa. Espoon kokemuksista kertovassa Hesarin nettijutussa työntekijät kehuivat kovasti kokemuksia ja samalla kerrottiin, että tarkoitus on luoda koko maan kattava systeemi. Pyrkimys on ilmeisen vakava, hanketta viedään eteenpäin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston Sitran tuella, joten euroista tämän eteneminen ei ainakaan ole kiinni.

Inarin NuVan takavuosien puheenjohtaja Jenni (kuvassa vasemmalla Kölnin nuorisokonferenssissa huhtikuussa 2007) on ollut viime viikkoina esille tiedotusvälineissä erittäin näkyvästi ja erittäin hienosta syystä. Jenni on nimittäin alkanut yrittäjäksi ja perustanut nykyiseen kotikaupunkiinsa Vaasaan Kiffel -nimisen siivous firman. Yritys on uusi, mutta siitä huolimatta se on palkittu maan nuorten yrittäjätapaamisessa tehokkaimmasta myynnistä ja parhaasta palvelusta.

Onpa ollut riemastuttavaa lukea uutisia. Jenni on niissä kertonut avoimesti sen, että tähän ei ole tultu ihan helposti. Tiedän, että näin se on ja siksi Jennin myötätuuli onkin tuntunut erityisen hyvältä. Sitä paitsi minusta tuntuu, että meilläkin olisi käyttöä niille luennoille, joita Jenni pitää siitä miten tähän on päädytty ja miltä se kaikki on tuntunut.

Toinen iloinen uutinen kantautui Rovaniemeltä. Siellä Rovalan Nuorten pitkä projekti sai ansaitsemansa tunnustuksen, kun kaupunki myönsi Tyttöjen Talo Neioille nuorisotyön tunnustuspalkinnon. Hieno homma kaikille asianosaisille. Erityisen iloinen olen Rovalan pitkäaikaisen nuorisotyöläisen Raijan puolesta. Sinnikkyys palkitaan... Raijahan on siitä erikoinen nuorisotyöntekiä, että hän on toiminut Inarissa nuorisosihteerinä. Tämä tapahtui 1990 -luvun alkuvuosina, kun olin virkavapaalla ja pyörittelin Riutulan leirikeskusprojektia.

Synnyinkaupunkini Rovaniemi on pistänyt keskustansa rakennuskantaa lihoiksi urakalla. Jotain on kuitenkin vielä jäljellä kuten Tyttöjen Talon rakennus. Siinä on kyllä kiinteistö pistetty laadukkaasti kierrätykseen.

Mennä perjantaina seurasin mukavaa tapahtumaa, jota isännöivät Elinkeinot ja kehitys Nordica sekä Ivalon yrittäjäjärjestöt. Kyseessä oli haastejalkapallo-ottelu yrittäjien ja nuorten välillä. Peli toteutettiin myös osana paikallisia nuorisotakuuhommia.

Yllättävän mukava tapahtuma, rento meininki. Kunnanhallituksen pj Jarin tuomaroima ottelu päättyi nuorten 6 - 3 voittoon, mutta eipä se harmittanut yrittäjiä. Homma taisi toteuttaa ideoijiensa ajatuksia lähentää yrittäjiä ja nuoria. Toivon, että tästä tulisi perinne. Ihan pienillä jutuilla hommaa voidaan helposti kehitellä ja kentälle saadaan vielä enemmän kiinnostunutta yleisöä.

Seuraavaksi nuorisotakuutyöryhmä käynnistää koulutus- ja opiskeluteemoihin liittyvän "Road Show" tapahtuman valmistelut. Showtime lienee juuri yhteishaun alla alkuvuodesta.

Sitä odotellessa odotellaan mitä muuta tapahtuu ja milloin taas voidaan tehdä työpajalle työsoppareita.

Skoeoe