Nuorisotyön kevättä - springtime of Inari municipal youth work: osa II - part II

Nuorisotyön kevättä - springtime of Inari municipal youthwork: osa I - part I

Nuorisotyön kevään 2014 tiedote on valmistunut ja jaossa mm. tiloilla, tapahtumissa....

Tässäpä puolikas tiedotetta, lisää seuraavassa päivityksessä...

Nuorisokeskus Riutulassa 20 vuotta - Vasatokka 10

Nuorisokeskus Vasatokalla on kiintoisa lapsiin ja nuoriin liittyvä historia. Sairaanhoitaja Naimi von Bonsdorff osti 1903 Riutulan tilan Mattuksen suvulta, lahjoitti sen Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten Liitolle, joka testamenttiin sisältyneen ehdon mukaan käynnisti 1907 siellä lasten turvakotitoiminnan.

Kuuluisa Riutulan petäjä on maakellarin ohella niitä harvoja asioita, joita vanhasta Riutulasta on jäänyt jäljelle. Sen mikä saksalaisilta jäi polttamatta purki NNKY-liitto 1960 -luvun lopulla, kun lastenkodin uusi päärakennus valmistui. Kovin pitkään uusi ratkaisu ei toiminut. Lastenkodin tarve tuli tiensä päähän 1978, jonka jälkeen NNKY -liitto vuokrasi tilat Saamelaisalueen Koulutuskeskukselle sekä vuokra-asunnoiksi.

Suomessa ryhdyttiin vuoden 1975 ETYK -kokouksen inspiroimana etsimään paikkoja, jotka palvelisivat paitsi valtakunnallisesti, niin myös edistäisivät Euroopan nuorten liikkuvuutta. Näitä paikkoja kutsutaan nykyisessä nuorisolaissa valtakunnallisiksi nuorisokeskuksiksi, joista ensimmäiset käynnistivät toimintansa jo 1980 -luvulla. Samaisen vuosikymmenen alussa silloinen Lapin lääninhallituksen nuorisolautakunta etsi tarmokkaasti sopivaa kohdetta Suomen saamelaisalueelta.

Joskus 1982 tai -83 ajeltiin niissä merkeissä pikku porukoissa ympäri Pohjois-Inaria: Partakon ja Riutulan koulut, Menesjärven koulun asuntola... Muistan kun käytiin Partakossa. Koulun seinään nojasi koko oppilaskunnan suksikanta, hellyttävä näky: kahdet lyhyet ja yhdet hiukan pitemmät. Loppu häämötti, suksipareista kahdet oli opettajan lapsien, henkilökuntaa löytyi tuplamäärä oppilaisiin nähden.

Eipä tullut Partakosta nuorisokeskusta, matkailuyritys kumminkin. Sillä reissulla oikeastaan ainoa mikä nousi esiin vakavasti oli Riutulan entinen lastenkoti. Siitä havainnosta alkoi pitkä prosessi, joka työllisti monia, minut myöhemmin päätoimiseksi projektisihteeriksi.

Taisi olla 1987, kun NNKY -liitto käytännössä lahjoitti Riutulan tontteineen yhden markan kauppahinnasta Inarin kunnalle. Koruton, mutta juhlava toimitus tapahtui Lapin Tuvassa ja taisin olla kaupanvahvistajan kutsuma toinen todistaja. Tuolloin oli jo selvää, että kohdetta haetaan opetusministeriön keskussuunnitelmaan ja siltä pohjalta lahjoitus onnistui samoin kuin NNKY:lle aikanaan myönnettyjen investointiavustusten siirto uusia tarkoitusperiä varten.

Melkoista touhua ne vuodet ennen keskustoiminnan käynnistymistä kesäkuussa 1994. Siinä oppi yhtä sun toista: suomalaisen julkisen nuorisotyön koko koneiston toiminnan, lobbaamisen, verkostojen luomisen, tutustui runsain määrin poliitikkoihin, virkamiehiin, rakennussuunnittelijoihin, hyvään ruokaan, matkustamiseen. Lopulta siinä oppi myös omat rajansa: käytiin äärellä enkä tämän päivän tiedon perusteella takuulla alkaisi uudestaan.

Riutulan mukaan saaminen valtakunnalliseen ohjelmaan ei lopulta ollut kovin merkillinen suoritus: Lappiin haluttiin kohde ja se oli riittävän etäällä sekä erilainen muihin verrattuna. Ironista kyllä rakentamisen käynnistymiseen vaikutti 1990 -luvun alun lama. Lopulta rahoituksen irtoaminenkaan ei ollut kovin merkillinen suoritus: matkailurakentaminen hiipui Saariselällä ja yhtäkkiä liikkeellä oli runsaasti työllistämisrahoja julkisiin investointeihin. Ankarassa kilpailutilanteessa urakat laskettiin alakanttiin. Se oli rakennuttajan ja rahoittajan Win, mutta rakentajalle useassa tapauksessa Lose.

Nuorisokeskuksen ykkösvaihe maksoi jotain 12 mmk ja ratkaisevaa oli Lapin Työvoimapiirin kautta saatu työllistämisraha. Sille kynnyskysymykseksi tuntui olevan keskuksen nimi. Samaan aikaan kun puhuttiin Riutulan lastenkodista, ylläpidettiin lähistöllä vanhainkotia Toivoniemessä. Työvoimapiirin silloista legendaarista päällikköä asetelma ei miellyttänyt: "Saatte rahat kunhan vaihdatte nimen..." Alkuvuosina keskus tunnettiinkin sitten Nuoriso- (tai erä-)keskus Inarina.

Rakentamista haastavampaa oli toiminnan organisoiminen. Nuorisokeskuksissa oli jo tuolloin käytössä lukuisia eri vaihtoehtoja; kunta, säätiö, osakeyhtiö... Riutulan osalta päädyttiin omanlaiseen ratkaisuun: Metsähallituksen Ylä-Lapin Luonnonhoitoalue vuokrasi keskuksen kunnalta keskustoimintaa varten. Opetusministeriö hyväksyi järjestelyn osin varmaan siitäkin syystä, että koko järjestelmässä haluttiin kokeilla erilaisten organisaatiomallien toimivuutta.

Järjestelyssä oli runsaasti mahdollisuuksia erityisesti siksi, että  Metsähallituksella on ja oli paljon  kokemusta ja osaamista luonnon virkistyskäyttöön liittyvässä rakentamisessa. Sillä oli lisäksi hallussaan autiotupia ja mökkejä ja se vastasi seudun kalastus- ja metsästyslupa-asioista. Kun nuorisokeskuksen kaikessa toiminnassa luonto on keskeinen osa kokonaisuutta, oli lähtökohta oivallinen.

Kaikkien maan nuorisokeskusten alkutaipaleisiin liittyy runsaasti haasteita ja hankaluuksia. Toiminnan vakiintuminen vie aikansa ja toiminnan aloittajien tie on raskas. Saattaa olla, että Metsähallituksen kärsivällisyys loppui. Voi olla, että järjestelyn päättymiseen vaikuttivat myös Metsähallituksen ja sen Villin Pohjolan alituiset organisaatiomuutokset. Oli vähän sellainen olo että Metsähallitus toimi liian leveällä rintamalla eikä senkään takia koskaan kyennyt keskittymään nuorisokeskuksen toimintaan riittävästi.

Käyttövuorokaudet nousivat alussa mukavasti, mutta vuosina 2002-03 niissä tapahtui ratkaiseva takapakki ja järjestely purettiin, kunta perusti osakeyhtiön ja Nuorisokeskus Vasatokan aika alkoi tammikuussa 2004.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon: henkilökunta on nelinkertaistunut, käyttövuorokaudet ovat nousseet yli maagisena pidetyn 10.000 majoitusvuorokauden, Vasatokka on maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävä nuorisotyön yksikkö ja yhteistyökumppani, nuorisovuorokausien osuus kokonaisuudesta on korkea, paikalla on kansainvälistä tunnettavuutta... Pitkän listan jatkeeksi voisi kirjoitella koko joukon perusparannus- ja uudisrakentamiskohteita, mutta olkoon...

Monet ovat matkan varrella epäilleet onko tällainen mahdollista. Eikä ihme, haasteet ovat edelleen kovat eikä mikään ole itsestäänselvää: pärjääminen vaatii kovaa duunia.

Vasatokan sijainti on sekä etu että haitta. Toimintaa vaikeuttaa kahden m:n syndrooma: matkustaminen ja maksaminen. Sinällään alkaa toki olla tiedossa se, että ilmaisia lounaita ei ole, joku maksaa lopulta aina kaiken. Siltikin kun matkustaminen on arvokasta, tuntuvat kohtuullisetkin hinnat suurilta.

Vasatokka on kunnan nuorisotyölle merkittävä yhteistyökumppani. Monenlaista on tehty ja kun keskuksen rooli on ensisijassa kansallinen, kansainvälinen ja maakunnallinen, on yhteiset jutut pääosin rakenneltu siltä pohjalta kuitenkin niin, että paikallisille nuorille ja nuorisotyöläisille on oma sijansa hankkeissa.

Viikonlopun 24.-26.1.2014 Rajarockin 25 -vuotisjuhlakonsertin ja Lapin nuorisofoorumin yhdistelmä onkin eräänlainen tuon yhteistyön historian pienoismalli: mukaan niin paljon nuoria, yhteistyökumppaneita ja muuten vaan toiminnalle tärkeitä ihmisiä ja tahoja kuin taloon mahtuu.

Samaan pakettiin ajoittuvat juhlivan Vasatokan synttärit sekä uuden monitoimisalin avajaiset.

Kutsu on kuultu, jo nyt on tiedossa, että runsaat 100 henkeä kansoittaa keskuksen noina päivinä.

 

Siistiä.....

 

Toivottavasti myös paikalliset liikkuvat lauantain konsertissa. Tuleepa tutuksi uusi keskuksen liikuntasali.

 

Ai niin. Voihan se olla, että uusi monitoimisali syntyi niin sanotusti viime hetkellä. Tilan tarve sinällään on ollut ilmeinen jo pitkään. Onneksi siihen löytyi rahoitus, tänä vuonna olisi voinut olla haastavampaa

 

Miettii

 

skoeoe

 

 

 

Rajarock - Graniza rock - Gränserock, 25 years rocking...

I'm not sure but I think our Rajarock event is maybe the oldest rockfestival still existing in Lapland. It was August 1989 in Utsjoki village when we started this event. During it's whole history it has been a possibility for rockers 14 - 19 years old to have an international possibility for a gig and for training powered by professional musicians.

Time flies: we've the celebration year in 2014. In fact I had the feeling that the Tornio - Haaparanta event last October was the last one ever. Anyway we thought that at least one more time with a celebration concert together with opening ceremonies of Vasatokka new sportshall and 10 year anniversary events. So we'll have the showtime saturday 25th of January 18 - 23 pm at Vasatokka Youth Center in Riutula village.

After the start in Utsjoki there has been 18 Rajarocks, with about 120 different bands, with all kinds of rockstyles, with unforgettable experiences, with customformalities, with all... Originally the event was ment for border area between Norway - Finland but since 2002 we've been in all four Barentsian countries and it's really cool. All Rajarocks have been good ones. Lots of stories. Maybe easiest to remember is Apatity in 2003. Really cool...half a day at Russian customs, some cultural shocks, heavymetal style and big audience, everything... Musically it is easy to go back to Burning churches at a christian camp center -feelings in Västre Jakobselv Vadsö 2005.  And so on...

The feedback from youngsters has always been the same: yes, more... This has been maybe the reason to continue. Of cource the main problem after the first years has been especially how to get money.

We got a kind of extra years to continue via Enpi Kolarctic supported Connecting Young Barents Project. What happens after this year? Nobody knows. I think that after concert, we'll have a meeting with our network and discuss about this issue. It would be pity to give up, I think. Our nework to all distances functions really well at the moment...

But first we have to enjoy the Vasatokka evening, long concert with eight bands. Cool... Here something about the bands in beforehands...

There is a kind of paradise on earth for young rockers called Huset in Alta. Huset is our partner when speaking about CYB -Project like Youth House Mr. Pink and Socium+ in Murmansk. Huset creates lots of bands. At this youth house four young men, who has got influence via Metallica, Iron Maiden and Slayer, established a couple of years ago a band called Iron Bound. To be seen...

Whar happens if there isn't any band, though there is a need for it? Band has to be gathered. Our Osallisuusorkesteri is a group like that. What unites the youngsters, in addition to music, is that all they belong to Inari municipality youth parliament. All live in different places of Inari area and this group has never played together. Interesting to see what's going to happen.

                                                            
There will be a lot of punk. The Boobs from Murmansk and 3AK HC from Tornio. Once You see them on stage, You'll always remember. When they start: in 30 seconds You have Your opinion...

Third punk group is a kind of speciality. Etulinja (The front line) is a group, which appears like the fenix bird, when needed. Only Miku, the absolut crazy Tornio youth worker, is the one and only original. All the other players just join the party. Now we'll have Etulinja with two singers and one bassplayer from Tornio and Juuso "Gary Moore of Saitajaervi" and Pekka "Charlie Watts of Inari village". Really cool, Tornio-Inari youth work co-operation is on a really high and developed level. Even a common band.

Sàmi music is a must in Inari. Maybe the hottest name at the moment is rapper Ailu Valle. He is famous and known about his lyrics which say the things straight. Mostly they deal with nature and the situation in society. Ailu will have on stage the background group Trio Boogiemen. Two of the guyes, guitarhero Oula and bassplayer philosopher Juho,  are known as the Inari part of SomBy rockband. This will be nice to listen...

(The 2nd Best, kuva: Jussi Hellsten) 

 

Those persons who followed Inari rocklife in the beginning of 2000 century maybe remember   names The Bloom and Concks. These groups are a kind of background to The 2nd Best because Ruotsalainen brothers and Jopi the bassplayer have been or they still are members in all these. These days young men have their gigs in Helsinki area. This gig is for them the second one to their roots. At Pajarock in 2010 the group had a big success. So worth to be seen...

   





Eighteen events in four countries need a couple of responsible organizators and effective network: Musikkråd i Finnmark, Studiefrämjandet Haparanda, Arts Council of Lapland, Barents Co-Operation Office Byco Murmansk, Tornio and Inari municipal youth works, Utsjoki youth work,Youth Center Vasatokka, CYB partners in Alta and Murmansk, Tornio Musichouse, Ungdomens Hus Station Haparanda, Regional youth work of Lapland Area, Murmansk Regional youth committee, Culture Palaces in Apatity and Polarnye Zor....

 

Lots of background persons too of cource. Too long list to write it here. Maybe two names: regional artist Juha Söder (ex) and Hannu Raudaskoski (on duty). These guyes have taken care about workshops at events. Guidance for youngsters has been an important part of concept.

 

That's why it's clear that in the concert the teachers have their own band called Special Guests. Cool and nice...

 

All this worth to see... And one thing is clear: there won't be a concert like this in Inari for a long time... So take it now...

 

Skoeoe



 

 

 

Lapin nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajot Inariin...

Tammikuu on normistikin kiihkeä... Nyt saadaan todellinen lentävä lähtö, kun lisäpotkua tarjoilee viikonlopun 24.-26.1. valmistelut. Inarissa tapahtuu silloin: Skabmagovien ohella on tuhti paketti nuoriin ja nuorisotyöhön liittyviä juttuja sekä kirkonkylällä Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa että Muddusjärven etelärannalla Nuorisokeskus Vasatokassa. Ratkaisu on tietoinen: ollaan haluttu yhdistää monta asiaa toisiinsa, jotta saadaan talo (Vasatokka) ns. täyteen ja kokoon nuoria sekä nuorisotyöläisiä eripuolilta Lappia, Suomea ja naapurimaita.

Vasatokan monitoimisalin avajaisten ja 10 -vuotisjuhlien yhdistelmään ja RajaRockin 25 -vuotisjuhlakonserttiin palaan blogissa vielä ennen show timea. Aloitetaan viikonlopun markkinointi Lapin nuorisofoorumista.

Foorumi on maakunta-ajattelussa aikamoinen myönteinen nuorisotyön kummajainen kuten niin moni muukin juttu Lapissa. Se on lappilaisten nuorisovaltuustojen kokoontumisajo ja keskustelukanava. Se on Suomessa ainutlaatuinen maakunnallinen mahdollisuus, joka vietti omia kymmenvuotisiaan lokakuussa 2012. Käytännön aloitti aikanaan Lapin lääninhallituksen nuorisotoimi, joka läänien lopettamisen  myötä siirtyi osaksi Lapin Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusta, tuttavallisesti ilmaistuna: se meni Elyyn.

Foorumi on vetänyt vaihtelevasti porukoita. Näppituntuma on se, että osallisuus on ollut aika keskittynyttä ja peilannut Lapin todellisuutta: missä toimitaan, sieltä osallistutaan. Foorumi on merkinnyt ensisijaisesti Rovaniemen matkaa, joskin muualle Lappiin on poikettu ainakin vuosina 2006 (Inari: Vasatokka) sekä 2007 (Sallatunturi). Tässä on ehkä se toinen rajoittava tekijä: vaikka foorumi onkin nuorten, ei nuorisotyöntekijöiden, niin en ole itse ollenkaan innostunut ajatuksesta lähettää kahta alaikäistä keskenään kunnan edustushommiin Rovaniemelle tai mihinkään muuallekaan. Jonkun aikuisen se sitoo pitkään lauantaihin tai viikonloppuun.

Ainakin meillä Inarissa ja luullakseni muissakin aktiivisissa kunnissa nuoret ovat pitäneet foorumia tärkeänä, vaikka sen tarpeesta ja tulevaisuudesta onkin ajoittain keskusteltu ja veikkaanpa, että kohta pohdiskellaan lisää. Nuorisofoorumi matkaa siis Inariin. Aloite tästä tuli jo kotva sitten Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston edustajilta ja foorumi saa arvoisensa ympäristön, kun sitä istutaan Sajoksen Soljussa, Suomen saamelaisten parlamentin istuntosalissa.

Saamelaiskäräjät (aiemmin Saamelaisvaltuuskunta) oli pitkään lakisääteinen päätöksentekoelin, jolta puuttui nuorten kuulemisjärjestelmä. Toki Suomen Saamelaisnuoren yhdistys (SSN) hoiteli kauan ja ansiokkaasti asioita, mutta kun käräjillä on saamelaisten puolella virallinen mandaatti lausua, oli puute ilmeinen. Vuosien 2008 - 09 aikana toteutettiin hanke, joka lopulta 2011 muutti tilanteen. Käräjien yhteyteen syntyi nuorisoneuvosto, joka on lyhyen historiansa aikana ehtinytkin moneen. Tahti on ollut sivustaseuraajan näkökulmasta lähes hengästyttävä, mikä kertoo osallisuusjärjestelyn syntyneen tosi tarpeeseen.

Keskusteltuani käräjien nuorisosihteerin ja nuorten saamiparlamentaarikkojen kanssa olen tietoinen siitä, että yksi NuNen kiireellinen asia on jakaa oikeaa tietoa saamelaisista. Kun rahoitus ei ole vielä hoitunut Norjan esimerkistä haettuun ja kouluilla toteutettavaan Offelas -hankkeeseen, on käytettävä muita kanavia. Foorumi on yksi hyvä keino, sillä perustiedoissa on aukkoja Lapissakin.

Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto on melko edistyksellinen: emokäräjät on antanut sen edustajalle pysyvän läsnäolo-  ja puheoikeuden sekä käräjien yleiskokoukseen että hallitukseen. Tästä ja muusta paras paikka kuulla on Inarissa, sillä kun ollaan siellä, ollaan saamelaiskulttuurin kovassa ytimessä.

Ja kun ollaan Inarissa, foorumi kuulee myös toista isäntää. Inarin NuVan teemana on Kuinka meitä kuullaan, kokemuksia NuVa -toiminnasta Inarissa. Käräjien ja kunnan nuorisoparlamentit ovat toimineet valmisteluissa hyvässä yhteistyössä, jossa olisi totta puhuen opiksi otettavaa emovaltuustoille.

Foorumissa kuten Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokouksissa on useasti puhuttu Barentsin yhteistyöstä. Puheet ovat tupanneet jäädä aika etäisiksi, konkretia on puuttunut. Foorumin kanssa samana päivänä myöhemmin soitetaan RajaRockin 25 -vuotisjuhlakonsertti. Sen myötä Inariin tulee yhteistyökumppaneita Altasta ja Murmanskista. Olemme sopineet ystäviemme kanssa siitä, että heidän nuoret esittelevät toimintojaan. Niinpä foorumille tarjotaan tilannekatsaus nuorisodemokratian toimivuudesta Altassa ja mainiossa nuorten talo Husetissa. Foorumi kuulee myös murmanskilais-nuoria siitä miten pyörii nuorten itsensä hallinnoima venäläinen nuorisotalo Mr. Pink. Siistiä...

Muustakin puhutaan, mutta tässä se mitä pohjoinen tarjoaa toivottavasti runsaslukuisalle foorumiväelle. Foorumiin kuten koko viikonloppuun pätee kyllä se, että ihan heti ei toistu...

Foorumikutsusta tehtiin hiukan totutusta poikkeava. Ensimmäinen versio syntyi joulukuussa. Kutsua piti päivittää. Uusi vuosi ja uudet organisaatiot. Foorumin kutsui koolle Lapin ELY-keskus, mutta tammikuun versioon logo piti vaihtaa. Toteuttajana onkin Lapin AVIn (aluehallintoviranomaisen) nuorisotoimi.

Joulukuussa 2009 bloggailin iloisista hautajaisista, kun osallistuin Vasatokan toimitusjohtaja Mikan kanssa viimeiseen Lapin lääninhallituksen järjestämään työkokoukseen. Toivoin tuolloin, että mahdollisimman vähän muuttuisi. Voi olla, että muutos tuntui organisaatiossa, mutta ns. kentän näkökulmassa ei niinkään. Valtiohallinnon nuorisotyö Lapissa jatkoi siitä missä se olikin.

Tuota elyilyä kesti neljä vuotta ja kohta palataan ainakin fyysisesti lähtöpisteeseen, sinne Valtakadun eteläpäähän. Mikä muuttuu? En tiedä, mutta esitän nyt saman toiveen kuin joulukuussa 2009.

No se voi olla niin, että kohta kokoonnutaan muutaman vuoden tauon jälkeen tutuiksi tulleissa tiloissa entisen lääninhallituksen juhlasalin massiivisten pöytien ääressä... Tuttua ja turvallista ???

Pohtii

Skoeoe