Ministereitä, kanistereita ja PAAV0!

Olipas melkoinen päivä parlamentissa. Inarin ja Tornion nuorten vaikuttajien eduskuntapäivän saldo on suhteellisen komea: kaksi ministeriä ja kaikki Lapin kansanedustajat.

Myöhäisillan hetkinä arjen ihan tavallisen nuorisotyöläisen mieltä lämmitti kuunnella suht väsyneiden, mutta kokemaansa niin tyytyväisten nuorten jälkimietteitä. Upeaa porukkaa ja kuntiensa hienoja lähettiläitä joka suuntaan.

Puheenjohtaja Sunnan pohdintaa kuunnellessa tuli mieleen se, että kyllä edustamisessa on omat paineensa. Varsinkin koko porukan puolesta ääntä käyttävillä nuorilla puhenjohtajilla on haastetta hoidella velvollisuutensa. Tehtävät ovat jokatapauksessa kiintoisia ja jännitystä ei tositilanteissa huomaa, briljantisti hoidettu homma. Koko nuorten ryhmälle tapaamisista ja koetusta kertyy takuulla pääomaa, joka kantaa pitkään...

Opiskelijapaikat katoavat...

Eduskuntareissu sai edeltäjiinsä nähden uutta potkua kun julkisuuteen ihan sopivasti tuli tietoja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen leikkaamista koskevista suunnitelmista Lapissa. Nuoret Torniossa ja Inarissa keräsivät tosi pikatahtiin ja spontaanisti lähes 1.800 nimeä vetoomukseen, jossa pyydetään estämään noin suurimittaiset 1.700 aloituspaikan lopettamisaikeet. Se on tosi komeasti kerätty ja kertoo kokoajiensa aidosta huolesta. Prosessia oli mukava seurata, matkaryhmä oli sitoutunutta ja määrätietoista. Inarilaiset esittivät asiansa kunnanhallituksessa ja torniolaiset kaupunginvaltuustossa. Kaikki läsnäolleet allekirjoittivat.

Vetoomusta ei pistetty tietoisesti nettiin. Semmoinenkin on kuulemma tulossa. Metodina on perinteinen jalkatyö ja ihmisten kohtaminen face to face. Prosessi oli nuorten, mutta täytyy tunnustaa: tulin keränneeksi pari liuskallista itsekin. Hienoa oli havaita se, että asia kiinnosti inarilaista aikuisväkeäkin. Huoli painaa, arjen ihan tavallinen keskittämisvimma askarruttaa ja hyväksyttävyyden rajat on jo ylitetty aikoja sitten.

Vetoomuksen viejät taisivat olla asiassaan ihan etujoukossa liikkeellä Isossa Talossa. Mahtavaa oli se, että nuoret kohtasivat itsensä homman pääarkkitehdin, opetusministeri Jukka Gustafssonin. Ministeri otti nuoret kohteliaasti vastaan, tunnustautui Lapin ystäväksi ja keskusteli nuorten kanssa kärsivällisesti. Tapaamisesta kiitos sinkoaa lappilaiselle demarikansanedustaja Johannna Ojala-Niemelälle, hienosti briiffattu. Yhden ministerin päiväksi alunperin mitoitetusta torstaista tulikin kahden ministerin päivä. Sitä epäilen onnistuiko ministeri vakuuttamaan delegaation, tuskin, mutta opettavainen tuokio kumminkin.

Vetoomus luovutettiin myös tietysti Lapin kansanedustajille. Kaikki huomioivat nuoret, vaikka tiedotusta tehtiin tosi viimeisillä hetkillä. Hienoa. Jokaisen suusta kuului sama lause: olette oikealla asialla ja oivalliseen aikaan. Erinomaista, että se kerrottiin. Kovaa duunia tehneet nuoret ansaitsivat sen.

Muutama hajahuomio

Torstai eduskunnassa on työteliäs ja edustajilla riittää menemisiä.  Erityismaininnan nuorten huomioinnista saa edustaja Markus Mustajärvi, jolla oli aikaa keskustella ja vastata jokaikiseen nuorten kehittelemään kysymykseen, joita riitti. Hieno juttu, nuoret ansaitsivat tämänkin. Itsekin opin jotain, kun Markus puoli-ironisesti totesi, että kahden edustajan ryhmässä ryhmäkokoukset ja -päätökset tehdään tehokkaasti ja nopeasti. Mutta mahtavaa kumminkin, että Mustajärvi käytti aikaa.

Seurattiin hallituksen kyselytuntia. Sattui somasti. Yksi käsitellyistä asioista liittyi aikuiskoulutukseen ja siitähän oli lyhyt matka nuorisotakuun toteutumiseen koulutuksen osalta. Kiintoisaa. Ministeri Gustafsson oli tässä pääosassa ja sai selitellä suunnitelmia. Hänen sekä työministeri Ihalaisen kehonkieli sekä sanavalinnat viestivät jotenkin sitä, että epäilevät äänenpainot ovat jos eivät nyt täysin oikeassa niin pitkälti sinnepäin kumminkin. Oma epäluuloisuuteni ei ikävä kyllä lieventynyt, ehkä jopa päinvastoin. Takuussa on hyviä elementtejä, mutta onko sittenkään niin paljon kuin on annettu ymmärtää.

Kyselytunnilla jäi harmittamaan se, että edustaja Mustajärvi oli pystyssä ainakin kolme kertaa puheenvuoron saadakseen. Puhemies Heinäluoma ei sitä myöntänyt koskaan, ärsyttävää...

Finally: PAAVO

Päivä huipentui Vasemmistoliiton ryhmähuoneessa. Tornion nuoriso-ohjaaja Mikun ja bloginpitäjän syksynmittainen projekti sai täyttymyksen. Olemme haeskelleet Paavoa sieltä täältä Tornion, Altan ja Murmanskin muodostaman kolmion sisältä. Ei ole löytynyt, mutta nytten löytyi...

Hieno tapaaminen, jossa pääosassa olivat nuoret sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Tunnelma oli leppoisa, ministeri otti upeasti nuoret vieraansa ja vastaili kärsivällisesti nuorten aiemmin Toimintakeskus Hapessa yhteisesti sopimiin kysymyksiin. Jokainen, joka halusi pääsi ääneen ja sehän on hienoa se. Pohjoisen nuoria kiinnosti ministerin tuntemus saamelaisasioihin, käsitys nuorisotakuun näkymistä sekä nuorten syrjään joutumisen syistä ja tasa-arvosta. Vauvaelämän ja ministerielämän yhteensopivuudestakin tuli kokemusperäistä tietoa...

Mukavaa seurattavaa. Lopuksi Tornio-Inari parivaljakkona Sanna ja Ville pääsivät haastattelemaan ministeriä erilaisten radioviestinten tarpeita varten...

Olihan se tosiaan enemmän kuin jotakin. Lopulta. Kun Paavo löytyi...

Skoeo

Ai niin. Paavokin oli sitä mieltä, että olette oikealla asialla...

 

Maantietä tarjolla...

Karvalakit päähän ja Helsinkiin, perkele!

Tullut tuo slogan mieleen väistämättä kahdesta syystä: työssä on sinällään hoppu joka suuntaan, mutta henkisesti pappaosaston edustajakin valmistautuu jo tulevaan loppukuun eduskuntavierailuun. Toinen syy liittyy julkisuudessa esilläolleisiin ammatillista peruskoulutusta koskeviin sopeuttamistoimiin.

Eduskuntaan mennään mm. etsimään Paavoa, joka julkisuudessa olevien tietojen mukaan ei ole pääosin yhtään missään. Reissuun sinällään palaan kun se on tehty, mutta tarkoitus on tosiaan tavata nuorisoministerin ohella ainakin nuorin lappilainen kansanedustaja Heikki Autto. Pääosassa matkalla on 20 nuorta, joista puolet tulee Tornion nuorisoneuvostosta ja loput Inarin NuVasta. Perinne siis saa jatkoa, ministeritapaamisella terästettynä versiona. Nuorisotyöntekijän homma on omalla tavallaan tosi hienoa, tämmöisenkin pääse kokemaan paikan päällä... Ihan mukavia ja keskusteleviahan ne Seurujärven Jannen luo tehdyt kaksi edeltäjää ovat olleet.

Viikolla opetusministerö julkaisi nuorisotakuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät ja ammatillisen peruskoulutuksen uudelleenjärjestelyjä koskevat laskelmat. Niiden mukaan Lapin tarjonnasta katoaa vuoteen 2016 mennessä peräti 1700 aloituspaikkaa, yli neljännes! Suurin suhteellinen menettäjä on Itä-Suomi ja paikat valuvat sinne missä on eniten ihmisiä ja missä sen myötä sanotaan olevan suurimmat pulmat.

Huolikeskustelun  olemus

Minua askarruttaa kovasti. Olen seuraillut tätä suurta nuoriin liittyvää huolikeskustelua. Olen seurannut ja kommentoinut jo kahden hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjeman laadintaa. Olen seurannut ja kommentoinut myös nuorisolain viimeistä muutosta. Niinistön Ihan tavallisia -julkistamistilaisuus sattui mainiosti Nuorisotakuu roadshown Lapin tilaisuuden alle. Kumpaankin osallistuin ja niistä aiemmissa blogipäivityksissäni olen kertonutkin.

Arjen ihan tavallisessa elämässä on sitten tullut seuratuksi ihan tavallista reaalielämää vaikkapa työhallinnossa tapahtuvan "kehityksen" osalta. Se kuten aika moni muukin kansalaisia koskeva palvelu ja niihin liittyvä päätöksenteko karkaa koko ajan kauemmaksi. Osin toki lähemmäksi, kun oletetaan, että kaikilla kansalaisilla on internetvalmius. Vielä kolme vuotta sitten Ivalossa oli paikka, jota kansankielellä sanottiin Työkkäriksi. Tammikuussa sama työvoimatoimisto löytyy Rovaniemeltä. Kehityksellä on nimi: valtion tuottavuusohjelma.

Arjen ihan tavallisessa elämässä tulee seurailtua myös päätöksentekoa. Se ei ole linjassa juhlapuheiden tai huolikeskustelun kanssa.

Kaikesta edellisestä on hiljalleen muotoutunut kokonaiskuva, joka ei ole Pohjois- tai Itä-Suomen nuorten kannalta kovin innostava. Yhtään en ihmettele, että yleisesti peräänkuulutetaan yritysten, yksilöiden, perheiden ja kaikkien pieniä tekoja ja yhteisvastuuta. Tulee mieleen, että onko osin annettu jo periksi rakenteisiin liittyen.

Nuorisotakuu ja reunaseudut

Nuorisotakuuseen on ladattu hurjat odotukset. Kokonaiskuva näyttää nyt siltä, että se ainakin osittain vesittyy maan reunaseuduilla. Tuntuma on  se, että takuu koskee kasvukeskuksia.

Takuu lupaa jokaiselle alle 25 -vuotiaalle nuorelle työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan 3 kuukaudessa joutenolon alusta. Takuussa on paljon hyvää. Koko maan kannalta on hyvä, että nuorten työpajoihin sekä etsivään työhön varatut määrärahat on hyvinä vuosina hilattu nykyiselle tasolle. Niitä euroja tarvitaan myös jatkossa. Uusi hyvä elementti on nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka tuo tarkoitukseen n. 30 miljoonaa lisäeuroa. Niillä on tarkoitus kouluttaa ne alle kolmikymppiset, joilta tutkinto puuttuu.

Muutoin joutuu kysymään mikä on lisäarvo. Koulutustakuu näyttääkin toimivan nollasummatilanteessa, jossa pohjoisen ja idän koulutussupituksilla rahoitetaan kasvukeskusten tarjontaa. Reunaseudut lähettävät nuorensa entistäkin kauemmaksi. Näin vaikka kaiketi Oulusta on yhtä pitkä matka Inariin kuin päinvastoin. Myös koulutuspaikkojen kirjo on etelässä jo valmiiksi laajempi.

Sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta katsoo, että koulutustarjonnan näin merkittävä supistaminen lisää nuorten ulkopuolistumisen riskiä. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Supistukset merkitsevät myös koulutukseen liittyvien työpaikkojen vähentämistä. Ei kai tällaista pidä purematta niellä.

No. Periksi ei anneta, se on selvää. Jos tilanteessa on jotain myönteistä, niin ainakin Tornion ja Inarin nuorilla vaikuttajilla on helppoa valmistautua kohtaamaan poliitikot päätöksenteon ytimessä: kysyttävää löytyy...

uskoo

Skoeoe