tiistai 30. lokakuuta 2012

Inarilainen jytky ja nuorten kuulemisen olemus




Arjen nuorisotyöläinen elää ajoittain asialleen ylikierroksilla. Tätä kirjoitettaessa on saatu lopulta loppusuoralle kolmen viikon työputki. Ei tämä ole tavatonta, mutta iän myötä sitä on oppinut karttelemaan. Aina se ei onnistu. Kukaan ei tietenkään pakota, mutta usko asian tärkeyteen tai joku selittämätön velvollisuus ajaa omituisiin ratkaisuihin.

Pöljäähän se on... Ei tällä tavalla maailmaa pelasteta, eikä tällä tavoin tule lisää resursseja. Mutta sisäinen pakko vie. Tietysti on niin, että juttujen täytyy olla motivoivia ja niihin sisältyä jotain koukuttavaa. Tunnelmaltaan mahtavan Rajarockin jatkeeksi sattui lisää kiintoisia hommia ja niinpä elämä lipsahti ns. urakoinnin puolelle.

Tätä kirjoitettaessa on käyty erinomaisen kiintoisat kuntavaalit. Inarista tuli kertaheitolla Lapin kokoomuslaisin pitäjä. Olihan se odotettavissa, mutta kun soiteltiin Radio Inarin suorassa tulosillassa Kokoomuksen vaalivalvojaisiin, tuli tunne siitä, että jopa puolue itse oli häkeltynyt. Kolme kärjessä kokosi lähes 600 ääntä ja se on huima äänimäärä se. Imu oli sellainen, että Kokoomuksen listoilta sai viiden äänen valtuutuksella varaedustajan statuksen ja ryhmä kasvoi neljästä yhteentoista.

Sitoutumattomien 15-vuotinen taival päättyi ja seitsenhenkisen nykyvaltuustoryhmän sulaminen satoi oikealle. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kokoomuksen ääni on kaikunut jykevänä ja tunteita kuumentaneena menneellä valtuustokaudella ja puolue taisi onnistua hyvin ehdokasasettelussaan.   Ehdokkaita oli lisäksi ennätysmäärä ja hienoa oli havaita, että valtuustoon meni myös nuorin ehdokkaista, 21-vuotias Pekka, tuttu nuori mies nuorisotiloilta. Oli tosi mukavaa jututtaa Pekkaa suorassa lähetyksessä. Ihan järkeviä ja tavallisia nuoren miehen ajatuksia.

En sitten illemmalla malttanut, kun illan viimeinen haastateltava ja toiseksi eniten ääniä saanut, myöskin ensikertalainen, Veikko pääsi On the air. Esitin toiveen siitä, että kun siellä 11 joukossa on koko valtuuston ylivoimaisesti nuorin jäsen, niin ryhmä kuuntelisi sitä mitä nuorella on sanottavaa. Monesti käy niin, että kokemus jyrää alleen nuoruuden ja näyttää todellisen kaapin paikan. Näitä tarinoita löytyy. No, yli 200 äänen mies kuuli toiveen ja kertoi inarilaisille, että tottakai Pekkaa kuullaan. Sitäpä jäämme seuraamaan.

Illan mittaan selvisi, että perinteinen inarilainen valtapuolue Keskusta menetti ääniään, mutta säilytti valtuutettujen määrän. Perussuomalaiset eivät rynnistäneet Inarin valtuustoon, toki yksi sinne pääsi, samoin vihreistä. Demareita voi pitää voittajina, yksi lisäpaikka. Huomionarvoinen oli myös Rkp Sàpmen ainoan ehdokkaan äänimäärä 70, jolla vaaliliittoastelmassa olisi menty komeasti valtuustoon lähes joka listalta.

Perinteisesti vahvalle Inarin Vasemmistolle tulos oli katastrofaalinen: viidestä kolmeen. Vasureitten historia Inarissa on komea, mutta takamatkalta on jatkossa haastavaa nousta.

Demokratian voitto?

Vaali-ilta studiolla on erittäin kiivastempoinen, neljä tuntia kului niin ettei huomannutkaan. Focus oli Inarissa, onhan kyseessä Radio Inari.

Sittemmin kuuntelin laajemminkin kommentointeja. Pääministeri hehkutteli vaalivoiton perustuvan keskeisten suomalaisten arvojen perustalle. Ihan hyvä, mutta silti hyvin hämmentävää. Mikä keskeinen arvo sisältyy siihen, että Lapin äänestysprosentti jäi alle 60:n. Tätä vauhtia lähestytään tilannetta, jossa joka toinen äänestäjä jättää väliin.

Tässä pohdittavaa niin voittajille kuin hävinneillekin. Ei kai siitä mitään hyvää seuraa, jos vaalit lisäävät osaltaan ulkopuolisuutta: uurnille vaivautuvat enimmäkseen hyväosaiset tai poliittisesti valveutuneet, jotka vielä jaksavat uskoa johonkin. On esitetty, että 1990-alun säästöt heijastuvat tähänkin: laman lapsi ei äänestä.

Niin. Jotenkin tuntuu siltä, että koko poliittisen kentän olisi syytä vaivautua peilin eteen. Ketä kiinnostaa, jos kuntapolitiikka on jämähtänyttä ja perustuu oman aseman betonointiin. Ketä kiinnostaa sekään, jos kuntapolitiikka nousee oikeassa olemisen hypetyksesttä?

Ketä vallan kabineteissa lopulta toisaalta kiinnostaa ulkopuolisuus ja sen syyt. Syytä olisi, muutoin ei hyvä seuraa... Valtakunnallisesti mm. valtionvarainministeri selitteli alhaisia lukuja vaaliväsymyksellä. Voi olla, mutta mistähän syystä? Olisiko reilua tunnustaa se, että noudatettu politiikka ei ehkä kaikin osin olekaan ollut niin kansaanmenevää kuin on annettu ymmärtää. Tässä on edessä isot yhteiset talkoot koko poliittisella kentällä: jos uskottavuus katoaa, katoaa lisää äänestäjiä... Kansanvallasta jää jäljelle rippeet, valta.

Nuorisotyön olemus ja nuorten kuuleminen

Lueskelin inarilaista vaalijulkaisua. Sivistyslautakunnan istuva puheenjohtaja lähetteli postia vasemmalta. Kehaisi kuinka hienot kulttuuri-, kansalaisopisto-, liikunta-, kirjasto- ja koulutuspalvelut kunnassa on. Näin toki onkin, Inari on satsannut. Kehitettävää löytyi hänen mukaansa jossain määrin nuorisotyöstä. Pitäisi panostaa työajan puitteissa enemmän yksilötyöhön. Resursseja vassari pj. ei kuitenkaan haluaisi lisätä,  kun nuorten määrä kovasti vähenee.

Olin hämmentynyt. Meillä nimittäin jokainen nuorisotyöläinen, jopa minä, tekee yksilötyötä. Hämmennyin myös siitä, että kaikkialla missä yksilötyötä tehostetaan, puhutaan myös resurssien lisäämisestä.

Asian voi toki pistää vaalipuheiksi. Istuva pj. kumminkin edustaa muutakin kuin itseään. Siksikin hämmennyin. Päädyin myös kysäisemään itseltäni sitä miksi lievä tyytymättömyys nousi esille juuri nyt.

Olisikohan niin, että julkaisun kannanotto kumpuaa siitä näkemyserosta mikä lautakunnalla ja minulla on ollut yhden pitkään jo ketjutetun nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistamisesta ja tarpeesta ylipäänsä.

Kävi vielä niin, että nuorisovaltuusto julkaisi selkokielisen kannanoton asiaan liittyen viikko ennen vaaleja paikallislehti Inarilaisessa. NuVa mm. paheksui sitä, ettei siltä pyydetty lausuntoa ja ettei sen keräämä 238 nimeä sisältänyt vakinaistamisvetoomus vakuuttanut lautakuntaa.

Kirjoitukseen sisältyi pari asiavirhettä ja asia myös henkilöitiin siinä. Niinpä se ei ymmärrettävää kyllä herättänyt pelkästään jakamatonta ihastusta. Ydinsanoma hävisi samalla...

Niin. Se on taitolaji, kun nuoria kannustetaan ottamaan kantaa ja osallistumaan. Sieltä saattaa tulla sellaisia kannanottoja, jotka eivät miellytä. Toisaalta on tietysti niinkin, että nuorten kuuleminen ei tarkoita sitä, että kaikkeen heidän vaatimuksiin tulisi sanoa kyllä. Ei tietenkään. Melkoista tasapainoilua siis. Menettelytapalaji, jossa lähtökohta on se, että järjestelmä ajoittain kysäisee nuorten mielipidettä, ei se, että nuoret osoittavat oma-aloitteista kansalaisaktiivisuutta.

Lapin Nuorisofoorumin 10-vuotta

Päivää ennen kuntavaaleja piipahdin työreissulla Rovaniemellä. Osallistuin mukavaan nuorten tilaisuuteen. Jo 10 vuoden ajan Lapin ely-keskuksen (aiemmin lääninhallituksen) nuorisotoimi on järjestänyt kokoontumisajoja maakunnan nuorten vaikuttajaryhmille. Menettely on ollut lajissaan ainoa koko Suomessa. Oli juhlaseminaarin paikka.

Jännä reissu. NuVa nimesi kolme edustajaa. Tuli niin tyypillisiä viimehetken force majoure hommia ja lähtöaamuna klo 6.00 ilmoitettiin toinen peruuntuminen. Mitään ei ollut tehtävissä enää. Vaihtoehtona oli ajella kahdestaan, NuVan kuopus, seiskaluokkalainen nuori mies ja minä edustamaan Inaria.

Mietin muutaman sekunnin. Kysäisin kaverilta, että mitä tehdään, halutko lähteä katselemaan? "Olisihan se kiva". Yksilötyötä: nyt siihen järjestyisi semmoiset seitsemän tuntia nelostiellä ja loput perillä. Lähdettiin heti...

Toivottavasti kaverilla oli mukava päivä, minulla nimittäin oli...

Skoeoe

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kaikkien aikojen Rajarock



Niinpä siinä kävi kuten jo edellisessä päivityksessä manasinkin: viikonloppuna soiteltiin kaikkien aikojen Rajarock. Nuorisokeskus Vasatokassa sekä Ivalon Nuoriso- ja urheilutalolla rokkasi ja dokumentoi tapahtumia nelisenkymmentä nuorta ohjaajineen Altasta, Murmanskista, Torniosta, Rovaniemeltä ja Inarista.

Olipas musiikillisesti tasokas kekkeri. Hyvää on ollut tyrkyllä ennenkin, mutta tämä saattoi kokonaisuutena ylittää kaikki edeltäjänsä. Se on varsin hyvin, sillä elokuussa 1989 Utsjoelta käynnistynyt minifestari taisi olla jo 17. Se, että tämä tapahtuu juuri nyt, on lupauksia herättävää. Rock kuten muukin nuorisokulttuuri tai nuorten harrastaminen on suhdanneherkkä laji: ajat muuttuvat ja innostus vaihtelee. Jonkinmoisen rokillisen taantumanotkahduksen jälkeen on ihan ilolla todettava, että nyt sopii odotella orastavaa noususuhdannetta.

Hienoa. Hyviä syitä onkin. Kitarat puhuvat lopulta universaalia kieltä ja yhdistävät, vaikka
soundeissa, kansanluonteissa, traditiossa ja erityisesti edellytyksissä eri maissa lähialueillakin löytyy merkittäviä eroja. Omasta ja erityisesti Inarin nuorten puolesta toivon nousukierrettä. Yksistään Connecting Young Barents -hanketta, johon Rajarock on sisällytetty, on jäljellä vielä lähes 2.5 vuotta. Soittajia ja bändejä tarvitaan. Neljän pohjoisen paikkakunnan verkosto tarjoaa oivan kehyksen keikkoihin kansainvälisessä ilmapiirissä ja samalla myös hienon mahdollisuuden nähdä jotain uutta.

Oli mahtavien bändien ja erinomaisten soittajien viikonloppu. Itse diggailin ja nostin Rajarockin for ever Top kolmoseen välittömästi murmanskilaisen yhtyeen Hey, Gagarin! Eipä tarvinnut muidenkaan hävetä. Workshoppien vastuuhenkilö, läänintaiteilija Hannu mainioine ohjaajineen otti homman alussa tietoisen riskin. Alun getting to know each other -sessio on tällaisissa kv-hommissa hyvin tärkeä. Se viitoittaa tietä sille, mitä lyhyessä ajassa tapahtuu.

Nyt mentiin suoraan asiaan. Porukoista muodostettiin kitara - basso - rummut yhdistelmiä, joissa kukaan ei ennestään tuntenut toistaan. Pikabändejä pyydettiin soittamaan funkya, progea, R&B:ia tai muita tyylejä A:sta. Hämmästyttävällä tavalla rokkarit löysivät toisensa ja tuntuman itselleen uuteen tyylilajin. Ei ihme, että tunnelma koko viikonlopun ajan nousi nousemistaan. Loistoilmapiiri...

Ystävyyttä yli rajojen ja maassa maan tavalla
Musiikki on tärkeää, mutta kaiken ylle käy vuorovaikutus ja yritys ymmärtää lähinaapureita. Vieläkin on niin, että varsinkin itänaapureilla on mukana nuoria, joiden halu ja kenties osaaminenkin käyttää englantia on vähäinen.

Se ei kumminkaan ole koskaan ollut este, ei edes kunnon hidaste, sille että porukka ryhmäytyy hyvin ja ottaa tapahtuman konsertin yhteisenä haasteena, joka halutaan hoidella kotiin kunnon katu-uskottavuudella.

Hieno homma. Rajarockin tyyliset tapahtumat kasvavat täyteen mittaansa sen mukaan millainen on paikalle saapunut porukka. Ja se oli kyllä upea porukka, kaikinosin...

Oli myös hienoa kuinka täysin kaikki kunnioittivat paikallista Selvä Peli -hommaa. Ei pienintäkään huomauttamista. Ei vaikka erityisesti venäläisissä delegaatioissa lähes poikkeuksetta on muita hiukan vanhempia nuoria. Niin oli nytkin. Taidokas Jollier U& Friends oli keski-iältään muuta porukka jonkinverran vanhempaa, noin 25 -vuotiaita. Hyvin oli murmanskilaisten tehopakkaus Irina porukkansa briiffanut, tyylikkäästi koko kekkeri. Mahtavaa...

Olen monesti miettinyt tuota venäläisten "iäkkyyttä". Toki on niin, että asiassa on parissakymmenessä vuodessa menty valovuosia parempaan suuntaan. Takavuosien Komsomol -vaikutteisista keski-ikäisten nuorten delegaatioista on päästy ja nytkin saatiin käytännössä mitä haluttiin. Voi olla, että nuorten tuloon vaikuttavat passiasiat, nuorilla ei ole. Vaikuttaa myös siltä, että venäläisessä kuviossa on jonkinmoinen toiminnallinen notkahdus ikäluokissa 14 - 20 -vuotiaat. Lapsille on kaikkea ja yli 20-vuotiaillekin jotain. Mutta välivuodet opiskellaan ja ollaan kotona. Näin meille asiaa selitti Murmansk Youth Housen, Mr. Pinkin varapuheenjohtaja Natasha Murmanskissa.

Oli muuten taas pientä jännitystä viisumijutuissa, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Kun niin kovasti nuoria kehotetaan liikkuvuuteen ja kun ystävyys yli rajojen on hyvässä huudossa, niin minulla olisi toive Suomen ulkoministeriölle: viisumivapaus nuorten kulttuuri-, nuoriso- ja urheiluvaihtotoimintaan. Heti. Murmanskilaiset ystävämme saavat CYB-hankkeessa alle 18-vuotiaille ilmaiset viisumit. Niin pitäisi toimia Suomessakin.

Yhteistyön voimaa ja kulttuurieroja

Rajarockin tyyliset tapahtumat kasvavat täyteen mittaansa myös sillä, että tekijöitä on tarpeeksi, kaikki hoitavat sovitut hommansa ja yhteistyö pelaa saumattomasti. Niinpä suurkiitos nuorisotilaohjaajille, viestintäpajalle, Tilkkutäkille ja muille vapaaehtoisille nuorille, äänentoisto- ja valovastaaville, järkkäreille.... Lista on pitkä ja lista on välttämätön. Ilman listaa, ei ole tapahtumaa.

Niin. Ne kulttuurierot, joita olemme odotelleet. Niitäkin on ja asetelma on tosi kiintoisa. Se on niin kiintoisa, että inarilainen hallintotieteiden opiskelija Tiina tekee CYB-hankkesta gradun. Aivan mahtavaa. Tiina, joka oli takavuosina Tilkkutäkissä ja nuorisovaltuutettuna, aloitti hommansa Rajarockissa ja oli innoissaan.

Ja kyllä mentaliteeteissa on eroja, joita on hyvä tutkia. Yksi episodi huvitti. Käytiin nuorisotyönteki-jäporukalla Ivalossa jo perjantaina tutustumassa viestintäpajaan ja Stönöön sekä palatessa Inarin Vinttiin. Ystävämme Trond Altasta, mukava ja älykäs mies, halusi mennä meidän tila-auton sijasta käytössään olleella tavarakuljetukseen tarkoitetulla Altan kunnan tila-autolla.

Ihmeteltiin, kun vuokraTransportterissa oli hyvin tilaa ja ajateltiin, että yhdessä olisi mukavampi. "This is a businessmatter", kuului vastaus ja ihmeteltiin lisää, kunnes Tornion Mikun kanssa nähtiin auto. Se oli täynnä mainoksia: "Välkommen till Alta", "Huset", "Aronnesrocken", Enpi Kolarctic", "Gigantfestivalen", "CYB-projekt" ja niin edelleen... Vieraamme halusi mainostaa Ivalossa ja Inarissa.

Mietittiin, että mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa. Miksi me ollaan niin luterilaisen alistettuja ahkeruuteen, mutta samalla perivaatimattomuuteen. Miksi me ei ylpeästi liimailla tila-autojen keulaa ja seiniä täyteen Selvä Peli-, NuVa-, Viestintäpaja-, Aaltonen-, Messi-, Adapteri-, Inarin nuorten hyvinvoinnin puolesta -tarroja.

No. Sitten tajusimme, ettei meillä ole autoa. Ja jos olisi, niin sen kyljessä olisi vain kämmenenkokoinen kuntavaakuna. Varmuuden vuoksi, ettei autoton naapuritoimisto alkaisi kateellisena kyselemään, että mitä hittoa te siinä isottelette?

Skoeoe




keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tavallista arkea: rokkifestien valmistelua, puolukoita ja puolueita




Syyskuun matkustelukierros on onneksi ohi. Nyt saakin sitten maistella urakalla sitä ihan tavallista nuorisotyöntekijän arkea.

Syksyllä on kahdet kasvot. Työmielessä se taitaa lopulta olla vuodenajoista julmin: tuskin on päästy talousarviosta ja toimintojen uudelleenaloittamisesta, kun päälle jo kaatuvat seuraavan vuoden avustusten haku ja syksyn toiminnallisten kohteiden valmistelut. Syksyllä on lisäksi omituinen taipumus: muutamaan viikkoon kertyy paljon sellaista, johon pitäisi osallistua. Outoa, mutta mitään muutosta ei ole näköpiirissä. Päinvastoin: tuntuu siltä, että pyyntöjen määrä lisääntyy koko ajan. Se pistää valitsemaan ja asettamaan kovat laatuvaatimukset seminaareille ja työkokouksille ynnä muille. Kun kaikki ovat mielestään tärkeällä asialla, ei aina sitten saa osakseen ymmärrystä, kun joutuu sanomaan ei. Pakko on, laskin vuosi sitten, että yksistään loka-joulukuussa meidän nuorisotoimistossa pelkkään nelostiellä istumiseen kului kuukauden työpanos.

Syksy on toisaalta parasta aikaa liikkua siellä mitä Inarissa riittää: hulppean hienoja metsä-, Järvi- ja tunturimaisemia. Harmillista, mutta kiihkeän työjakson hinta on se, että aika vähiin tuon mahdollisuuden hyödyntäminen jää...

Kaikkien aikojen RajaRock

Minua on viime päivät pitänyt liikkeellä Connecting Young Barents -hankkeen seuraava nuorten tapahtuma. Tulossa taitaa olla kaikkien aikojen RajaRock. Mukaan on tulossa yhteensä kahdeksan kokoonpanoa Altasta, Murmanskista, Torniosta, Rovaniemeltä ja Inarista. Kun tapahtumalla on lisäksi oma mediaryhmä, joka dokumentoi, tuottaa radiomateriaalia sekä miettii kuinka hankkeeseen sisältyvät valokuvanäyttelyt jatkossa toteutetaan, on koossa lupaava kattaus.

Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka kovasti erilaista yhteensovittamista, tiedottamista ja niitä pieniä, mutta tavallisen tärkeitä käytännön asioita tällaisen kansainvälisen tapahtuman järjestämiseen sisältyy. Hoppukin painaa, kun tätä kirjoitettaessa on enää viisi kiihkeää valmistelupäivää edessä. Väliin sisältyy viikonloppu, jonka kyllä aion viettää Järvellä kalastushommissa, jotta jaksaa sitten painaa hommia ja rokata oikein kunnolla.

Mahtavan mukavaa kasailla tämmöistä pitkästä aikaa. Toki tässä on pulmansa. Inarin väkimäärän pienuus hankekumppaneihin on selvä ja tietysti nyt, kun on keikka ja vielä kansainväinen tapahtuma, puuttuu jotain oleellista. Puuttuu bändi. Onneksi kunnassa on nuoria ja ennakkoluulottomia rokkareita, joista kootaan tapahtumabändi. Näin on tehty ennenkin ja hyvin toimii. Pääasia on se, että kekkerissä on omiakin nuoria.

Muutoin on niin, että meillä on aika mahtavat kehykset tämmöiseen. Tapahtuman viitisenkymmentä osallistujaa majoittuu ja pitää workshopit Riutulassa Nuorisokeskus Vasatokassa. Se on erinomainen paikka tämmöiseen. Kun ollaan keskellä ei mitään ja kun kukaan ei pääse paikalta mihinkään, joudutaan keskittymään oleelliseen. Kielipulmia voi olla, mutta koskaan ennen ne eivät ole estäneet mitään. Rock on rajaton riemu...

Ivalon Nuoriso- ja urheilutalo on hieno mesta konsertille. Nuorisotyön porukka osaa hommansa ja Tilkkutäkin sekä nuorisovaltuuston myötävaikutuksella löydetään tarvittavia apukäsiä, jotta kokonaisuus toimii. Kun mukaan liitetään vielä viestintäpajan kaikki mahdollisuudet, on kasassa kokonaisuus, jota kelpaa esitellä vieraille. CYBin yksi tavoite on nimittäin tutustuttaa nuorisotyöntekijät eri paikkojen hyviin käytäntöihin.

Ikäluokkien pienentyminen on viime vuosina merkinnyt yleisömäärien pienentymistä diskoissa ja rockkonserteissa. Nyt on koolla pelkästään jo bändeistä ja muista osallisista poppoo, jolla pidetään kovat kekkerit, vaikka urheilutalolle ei myytäisi yhtään lippua. No, niin ei tule käymään. Tarjonta on runsas ja se on sitä itseään: nuorten tuottamaa. Tällainen kattaus ei toistu heti. Siispä on syytä tulla paikalle. Ja kannattaa olla ajoissa, soitto alkaa heti eikä kohta...

Kuntavaaleja odotellessa

Eipä oikein uskoisi, että kohta on kuntavaalit. Tunnelma alkaa hiljalleen tiivistyä, mutta aika hiljaista kumminkin on ollut vielä. Jotenkin on semmoinen odottelevan tyven hetki...

Viestintäpajalla vaalit ovat näkyneet. On digikuvattu ehdokkaita ja Radio Inari valmistelee ehdokkaita asettaneiden ryhmien haastatteluja. Ryhmäkohtaiset tentit käynnistyvät keskiviikkona 17.10. Jokainen ryhmä saa halutessaan aikaa Ajan virta lähetyksessä klo 17.30 - 18.00. Järjestys on arvottu. Kannattaa olla kuulolla.

Nuorisovaltuustolla on ollut tärkeä rooli. Se on kehitellyt puolituntisen ensimmäisen kolmanneksen kysymykset. Ne ovat hyviä, sen verran voin paljastaa...

Viestintäpajan A-studio on tietysti äänessä vaali-iltana. Tulosilta käynnistyy 28.10. klo 19.30. Tunnelmaan virittäydytään kuulemalla muutamaa luopuvaa valtuutettua, klo 20 saadaan ennakkoäänet ja siitähän se tunnelma tiivistyy...

Elämme kiintoisia aikoja

Skoeoe