sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Inarin NuVan kärkihankkeet 2012 - 14



NuVa siis julkisti kärkihankelistansa vuosille 2012-14 valtuustoseminaarissa 7.6.2012. Tilaisuudessa käsiteltiin myös Lapin nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa  sekä Flow4YU -hankkeen aikaansaannoksia. Mukava tilaisuus, läsnä yli puolet valtuutetuista sekä kunnan johtoryhmä ja tiedotusvälineiden edustajia.

Edellinen vastaavantyyppinen nuorten asioita käsitellyt valtuustoseminaari pidettiin huhtikuussa 2010 ja aionkin pitää huolen siitä, että käytännöstä tulisi perinne: yhteinen iso teematapaaminen ainakin kerran NuVa-kaudessa eli vähintään joka toinen vuosi. NuValaisia oli tietysti nytkin läsnä, mutta tapahtuma lipsahti harmillisesti kesäloman alkuun ja iso osa nuorista oli jo kesätöissä tai lähtenyt muihin maisemiin.

Kärkihankelista ei ole inarilainen keksintö. Idea on varastettu Lahden NuValta maaliskuussa 2009 tehdyn opintomatkan kylkiäisenä. Nyt valtuustolle esitelty lista oli Inarissa järjestyksessään toinen ja NuVa sai siihen kunnan eri oppilaitosten oppilaskuntien välityksellä kuutisenkymmentä ideaa tai parannusesitystä. Ideapaljoudesta NuVa kokosi perusteellisen käsittelyn jälkeen kuusi keskeistä asiaa, joihin toivotaan parannuksia. Ensimmäinen lista muuten tehtiin vuosille 2009-11 ja sen toteutumista olen arvioinut tässä blogissa 13.3.2011.

Valtuustosalissa NuVan äänitorvena toimi sen puheenjohtaja Sunna ja tässäpä hänen esittelemä lista. Ensimmäiset kolme ovat ne ykkösjutut ja loput kolme myös tärkeinä pidettyjä. Kaikkia seurataan ja kärkikolmikkoa ajetaan koko NuVakauden ajan hartiavoimin eteenpäin.

Hissiliput Saariselälle

Hiihtolomalle inarilaisnuorille halutaan ilmainen päivälippu ja varustepaketti puoleen hintaan samaan tyylin kuin Rovaniemellä. NuVa katsoo, että hieman vähävaraisemmatkin nuoret voisivat näin kokeilla suht kallista harrastusta.

Kouluruuan taso korkeammaksi
Lähes joka koulu toivoi parannuksia tähän, ei itse pääruokaan niinkään, mutta kasvisruokiin, välipaloihin sekä ruuan kanssa tarjoiltavaan salaatiin. Ruuan lisukkeiksi toivottiin lisää tuoretta salaattia, vihanneksia ja hedelmiä.

Tässä ruoka-asiassa kuten hissilippuhommassakin NuVa vetoaa myös kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan, joka pohjautuu terveiden elintapojen edistämiseen.

Ivalon ylästeen koulun remontti

NuVa on tietoinen siitä, että Ivalon yläste remontoidaan, mutta se haluaa nuoret mukaan.

NuVa katsoo, että nuorten pitäisi päästä vaikuttamaan siihen mikä on remontoidun koulun värimaailma, jotta vältettäisiin se mikä tapahtui Inarissa: oppilaat eivät pidä siellä lopputulosta viihtyisänä. NuVa vetoaa kokemuksiin Ivalon lukiolta, jossa yleisilme on pirteä ja värikäs.

Tässä yhteydessä NuVa kiinnitti myös huomiota lukion ja Ivalon yläasteen sisälämpötiloihin, joiden se katsoi olevan turhan viileä.


Edellä lyhyesti esitettyjen kolmen kärjen ohella NuVa pitää tärkeinä myös seuraavia asioita:

Aslak:

NuVa pitää arvokkaana sitä, että kunnasta löytyy elokuvateatteri. Se on ollut kuluvan vuoden poissa käytöstä ja se pitäisi saada pikimiten takaisin käyttöön. Myös teatterin digitalisointi pitäisi toteuttaa nopeasti, jotta elokuvateatteritoiminnalla olisi  jatkuvuutta.

Kesätöitä nuorille:

Kunta on panostanut merkittävästi lisää nuorten kesätyöllistämiseen. NuVa toivoo, että myönteinen kehitys jatkuisi ja mahdollisimman moni nuori saisi mahdollisuuden kesätöihin.

Liikenneturvallisuus Sevetissä:


Sevettijärven kylän läpi kulkee paljon raskasta liikennettä. NuVa puoltaa Sevetin koulun esitystä riittävän pitkän kevyen liikenteen väylän saamiseksi kylään.

Asiallinen, realistinen eikä johdateltavissa

Sunna veti presentaationsa hienosti. Valtuutetut ja kunnan keskeiset viranhaltijat suhtautuivat myönteisen uteliaasti listaan ja asiasta käytiin vilkasta keskustelua. Kärkihankelista matkaa seuraavaksi kunnanhallituksen tiedoksi. Tätä kirjoitettaessa on selvää, että ainakin hissilippuhomma sekä välipala-asia ovat jo  nyt jatkoselvittelyn kohteena.

Niin. Molemmat kärkihankelistat ovat olleet realistisia. NuVa paneutui kummankin listan laadintaan vakavasti ja käsittelyssä ammuttiin alas ne muutamat yltiöoptimistiset tai asiattomat jutut. Molempia käsittelyjä seuranneena voin kyllä kehua nuorten vaikuttajien vastuullisuuta ja asialinjaa.

Joskus vieläkin kuulee käsityksiä siitä, että NuVat ja vastaavat ovat nuorisotyöläisille oman vallan välikappaleita ja äänitorvia, joille voi syöttää tärkeitä asioita ja nuorisotyötä tukevia mielipiteitä. Näin ei ole. Tietenkin nuoret tarvitsevat tässäkin taustahenkilönsä, jotka kouluttavat, innostavat ja välillä vähän potkivat liikkeelle. Osallisuus ei synny tyhjästä.

Ajeltiin seminaarin jälkeen Inariin. Kyydissä oli Ely-keskuksen edustajat sekä Jenna, yksi kirkonkylän nuvalainen. Juteltiin ja kysyin Jennalta olinko vaikuttanut listan sisältöön. En kuulemma ollut.

Varmuuden vuoksi kysyin olisiko minulla mahdollisuuksia vaikuttaa sisältöihin. Vastauksena oli vieno hymy ja selkeä: ei olisi....

Niin se on. Ja niin sen pitääkin olla.

Skoeoe     



torstai 7. kesäkuuta 2012

(Epä)pyhä allianssi(ko?)

Viikon nuorisotyöllinen uutinen löytyi Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin nettisívuilta. Uutinen kertoi Allianssin sekä kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkostoksi synnytetyn Nuorisokanuunaverkoston solmimasta kumppanuussopimuksesta.
Allianssi kokoaa yhteen maan suurimmat nuorisojärjestöt ja Kanuuna puolestaan muodostuu yli 40.000 asukkaan kaupunkien nuorisotoimista. Kunnallisen nuorisotyön keskittymään kuuluu nykyään 24 suurinta kaupunkia ja se käyttää lähes kolmen miljoonan suomalaisen ääntä.
      
Minulle on tullut tuntuma siitä, että kummallakin liittoumalla tahollaan on pyrkimys maan johtavaksi nuorisotyön kehittäjäksi ja edunvalvojaksi. Olen kirjoitellut molemmista blogissa vuodenvaihteen tietämissä. Kanuunan roolia ja sen suhdetta nuoria keskuksiin luovuttaviin reunaseutuihin tulin pohdiskelleeksi myös viime joulukuun Nuorisotyö -lehdessä.

Kumppanuussopimuksen perusteluissa todetaan mm., että nuorisotyön edunvalvontaan tarvitaan kaikkia alan toimijoita ja että Allianssin sekä Kanuunan yhteinen näkemys on vaikuttavampi kuin jompikumpi erikseen.

Nyt julkistettu uutinen herätti sosiaalisessa mediassa jonkin verran keskustelua, jossa oli havaittavissa ainakin jossain määrin hermostuneisuuttakin. Kun on elämän peruskysymysten äärellä ja miettii kaiken keskittymisen tarkoitusta, käy juuri niin. Reuna-alueilla kehityksen meno yleisesti on viime vuodet ollut sellaista, että ihan vaan varmuuden vuoksi tämmöisille suurten alliansseille tulee alkajaisiksi sanotuksi ehdoton ei. Mutta sitten kun pysähtyy hetkeksi käykin päinvastoin kun Maija Vilkkumaalla, jolla ei on se viimeinen sana...

Uhka vai mahdollisuus...

Niinpä tällä kuten kaikella on sekä mahdollisuutensa että uhkansa. Jälkimmäistä näen vain ja ainoastaan siinä osassa nuorisotyön kenttää, joka jää kumppanuussopimuksen ulkopuolelle. Ja se kenttä ei ole pieni, ainakaan alueellisesti.... Harmillista kyllä me täällä tunturin paremmalla puolella kuulumme tähän osa maata, me ja monet muut kunnat sekä kokonaiset seutukunnat.

Allianssin haastavasta ja pulmallisesta kuntasuhteesta kirjoitin jo taannoin. Siihen nyt syntynyt  kumppanuus  tuo, jos ei nyt kertaheitolla, niin pitkällä tähtäimellä kumminkin parannusta ja paljon. Nuorisotyön toimiala on lopulta kaikesta yhteiskunnallisesta merkittävyydessään huolimatta pieni ja eriseuroihin ei tosiasiassa ole yhtään varaa.

Allianssin toinen pulma on sen toiminnan keskittyminen kehäkolmosen tuntumaan. Järjestö ei ole isommin näyttäytynyt reunaseuduilla eikä se tosiaan siellä ollessaan ole omalla osaamis- ja mukavuusalueella. Katsokaapa vaikka nettisivuilta löytyvää koulutustarjontaa: kaikki on pääkaupunkiseudulla, kaikki. Tänä vuonna miltei ainoa demokraattisesti koko maata palveleva toiminto jaetaan Nuorisotyölehden nimellä kaikkialle mihin se satutaan tilaamaan. Muutoin touhu keskittyy kovin pienelle osalle maata....

Tehostuva Kanuuna-Allianssi yhteistyö parhaimmillaan merkitsee sitä, että alueellinen kattavuus paranee, sillä Kanuuna toimii akselilla Helsinki - Rovaniemi. Siltikin: paljon jää katveeseen ja kymmenen pisteen kysymys kuuluukin kuka kaikessa edunvalvonnassa ja toimialan kehittämis-tohinoissa muistaa huomioida sitä nuorisotyön todellisuutta, jossa maahanmuuton sijasta arki  rakentuu poismuuton ja hiipuvien palveluiden sekä isossa määrin myös murenevan kuntatalouden varaan...

Hajautettu edunvalvonta ja miten sitten kävikään...

Käydessäni vierailemassa Kanuunaverkoston vuosiseminaarissa Rovaniemellä viime marraskuussa (blogiteksti Kanuunassa vaan ei kanuunassa/marraskuu 2011) olin havaitsevinani kiinnostusta siihen, että verkosto loisi kontakteja myös muuhun maan kuntakentään ja huomioisi näin myös pienemmät paikkakunnat ja siellä tehtävän nuorisotyön erityispiirteet ja tarpeet.

Kyynikko tietysti epäilee, että riittääkö isoilla tosiaan kiinnostusta muihin kuin omien intressiensä ajamiseen. Pelko ei ole täysin perusteeton, joskin siihen ei kannata juuttua. Kannattaa pitää yhteistä asiaa esillä ja suhteet kunnossa, muutoin syrjäinen ja pieni jauhautuu uusallianssin voiman alle.

En oikein usko siihen, että suomalaisessa nuorisotyössä on kenenkään intressissä polkea tietoisesti ketään. Uuden kumppanuuden synnyttämässä asetelmassa Kanuunakunnat ovat paljon vartijona. Isoilta voi lähtökohtaisesti vaatia enemmän ja niiden voi edellyttää jakavan osaamistaan sekä ottavan pienemmät kunta- ja aluekumppaninsa mukaan yhteiseen edunvalvontaan.

Jotta tämä voisi toteutua pitäisi eri alueiden Kanuunakuntien toimia yhteistyössä maakuntansa tai seutukuntansa muiden kuntien nuorisotoimien kanssa. Lapin osalla edellinen tarkoittaa sitä, että katse kääntyy Rovaniemelle.

Lupasin jo loppuvuonna, etten puutu tai kommentoi enää mitenkään maakuntamme pääkaupungin asioita. Syntynyt asetelma pistää perumaan pyhät aikeet. En oikein ole vakuuttunut siitä miten synnyinkaupunkini pystyy tähän huutoon vastaamaan. Maakuntakeskukselta pitäisi voida odottaa sitä, että se toimii kehityksen veturina alueellaan. Rovaniemeä ei oikein nuorisoasioissa voi nähdä tässä valossa. Ei kyllä ole mitään muutakaan yksittäistä kuntaa, joka yksin ottaisi maakunnassa kehittäjän roolin. Niinpä alueen kehitystyön voima on löytynyt yhteistyöstä, jonka luomisessa muuten Ely-keskuksen (aiemmin lääninhallituksen) nuorisotoimella on ollut valtakunnallisestikin poikkeuk-sellisen iso merkitys.

Mitä tässä sitten voi? Voi heittää kainon toiveen Rovaniemelle siitä, että se ymmärtäisi asemansa syntyneessä nuorisotyön Uusallianssissa. Ja ymmärtäisi pitää muu maakunta ajantasalla ja ajaa koko Lapin asioita myös valtakunnallisessa keskustelussa. Tässä olisi hyvä tehostaa kanssakäymistä Ely-keskuksen kanssa niin kauan kun maakunnasta nuorisotoimi sieltä löytyy. Siinä olisi myös hyvä tehostaa keskusteluja yliopiston ja nuorisotyön ammatillisen koulutuksen kanssa. Niin  ja tietysti lisätä osallistumista maakunnalliseen nuorisotyön keskusteluun ja yhteisiin toiminnallisiin juttuihin.

Ja nämä talkoot olisi syytä käynnistää heti. Muuten voi olla, että hyvät ei heilahtele ainakaan tänne reunojen reunoille...

Pohtii Skoeoe

Oli muuten aika tiivis päivä... Tuli piipahdettua pari kertaa Inarissa ja pari kertaa myös rippikoululeirillä Pajakoskella. Käyntien väliin mahtui mainio valtuustoseminaari, jossa kunnan-valtuuston ja nuvan jäsenet kohtasivat nuorten asioiden äärellä. Hieno ja keskusteleva 2.5 tuntinen, jossa pisteet kotiin keräsi NuVan pj Sunna, joka piti suorastaan loisteliaan presentaation liittyen NuVan kärkihankkeisiin vuosille 2012 - 14. Nyt kun lista on julkistettu palaan asiaan tarkemmin seuraavassa blogissa

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Elämän tienhaarassa ja aluepolitiikan keskiössä


Taisipa olla jo 32 inarilainen ylioppilasvuosikerta, joka oman Inarin nuorisotyöurani aikana nosti valkolakin päähänsä. Kohdallani kyseessä oli myöskin se toinen kerta, joka liippasi omaa elämää niin läheltä kuin omia yo-juhlia lukuunottamatta se voi tehdä.

Oli mukava päivä. Vuodet ovat voimistaneet sisäistä inhorealistiani, tuota vikkelää sivupersoonaa, mutta valmistujaisissa se jää ainakin hetkeksi sivuosaan takavasemmalle ja hyvä niin. Edelleen oli jotensakin hellyttävää seurata parikymppisten valmistujaisia: työ sai palkintonsa ja kun koko lukion ajan on näyttänyt siltä, että nyt valmistúnut vuosikerta on ollut tosi tiivis ja sosiaalisesti yhtä, vaikutus korostuu. Ilmassa leijuu myös orastavaa haikeutta: jengi hajoaa ja pohjoisen näkökulmasta tarkasteltuna se myös lähtee menemään.

Haluan muuten tässä yhteydessä vielä onnitella kaikkia joksikin valmistuneita sekä peruskoulunsa päättäneitä ysejä. Erään ystäväni sanoin: koittakaa nyt sitten myös olla jonakin. Panokset kasvavat jatkossa ja valinnat, jota näissä nivelvaiheissa alle parikymppisinä tehdään ovat kovia ja vaikutukset pitkäkestoisia.

Nyt kun juhlaskumpasta on jäljellä vain palautusautomaattiin menevää materiaalia, alkavat päässä pyörimään arkiset ajatukset siitä mitä sitten tosiaan tapahtuu. Vaikka asiaa on käsitelty paljon ja itsestäkin tuntuu jo siltä, että asia on menossa ns. jankutukseksi, niin ei voi mitään. Sisäinen pakko pistää miettimään...

Viikolla uutisoitiin Sami Moision tekemästä, Lapin Yliopistossa tarkastetusta ja aluepolitiikkka käsittelevästä väitöskirjasta. Moision mukaan Suomea ollaan tietoisesti jakamassa kahtia: yhtäältä kuuden etelässä sijaitsevan innovaatiokeskuksen sekä toisaalta luonnonvaroihin nojaavaan  resurssi-Suomen ympärillle. Moision johtopäätös on se, että kyse ei ole mistään globaalista pakosta, jota keskittämistä ajavat merkittävät poliitikot mieluusti korostavat. Kyse on poliittisista valinnoista...

Lapin näkökulmasta kyseessä on huono tulevaisuus: sinne ei mahdu yhtään luomisvoimaista innovaatiokeskusta. Eikä tarvitse olla tutkija, tarvii ainoastaan tarkkailla ympäristöään: reuna-alueiden arkikokemus vahvistaa Moision käsityksiä. Menossa on iso tehtävien uusjako, jolla on hinta: ennen merkittävänä työllistäjänä toiminut valtio on jo ulkoistanut itsensä työnantajana aika isosti pohjoisesta. Se keskittää myös palveluitaan koskevaa päätöksentekoa aluekeskuksiin ja sopeuttaa loppujakin paikallispalveluja joko verkkoon tai maakuntakeskuksiin.

Elämänsä taitekohdissa oleviin nuoriin kehitys vaikuttaa myös. Valtiovalta käy tuloskeskusteluja koulutusta tuottavien tahojen kanssa ja määrittelee uusiksi resurssien kanavointia: suositaan isompia yksiköitä, hallinnon tehokkuutta ynnämuuta synergiaetuja ja virtaviivaistamista. Hienoa muutoin, mutta ei tälle ns. resurssi-Suomelle, josta palvelut karkaavat kuin pilvet Kaurismäen elokuvassa...

Koulutuksen saatavuus ja yhdenvertaisuus

Inarissa jatkokoulutusmahdollisuudet ovat rajatut. Lukio on hyvä ja oppilaidensakin arvostama, mutta kunnassa näkyy se sama mikä näkyy valtakunnallisestikin: ammatillisen koulutuksen suosio on tasaisesti noussut. 

Kunnassa toimii myös koko saamelaisaluetta palveleva oppilaitos nimeltään Saamelaisalueen  Koulutuskeskus. SAKK onkin alueelle erittäin tärkeä ja se on muutaman viime vuoden aikana parantanut juoksuaan kovasti. Niinpä sen takavuosilta tuttu jotenkin epämääräinen imago on enää pelkkä tarpeeton muisto ja aika monelle inarilaiselle SAKK kurssitarjottimineen on hyvin tarkoituksenmukainen valinta. Useimmat kumminkin ´lähtevät, tarjotin on hyvä, mutta ei tietenkään voi kattaa kaikkea.

Ivalon lukion lämminhenkisissä lakkiasjuhlissa pidettiin yleisestikin hienoja puheenvuoroja. Oli kiintoisaa kuulla kahden ryhmäopettajan katsaus lukiolaisille tehtyyn kartoitukseen. Kotikunnan nuoret ovat elämäänsä tyytyväisiä ja tavoitteissaan realistisia. Tulos ei yllätä. Kiintoisaa oli nuorten näkemys jatkosta: haluttiin pois ja vieläpä niin, että kotikunnalle ei annettu isoja mahdollisuuksia jatkoelämässä myöhemminkään.

Eikä ihme. Päättäjäispäivän Lapin Kansassa Rovaniemen koulutuskuntayhtymän johtaja Arto Ylitalo ällistelee hallituksen toimia ammatillisen koulutuksen keskittämisessä. Sitä tehdään säästöjen nimissä siten, että voittajana on etelä ja kärsijöinä Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja suurimpana menettäjänä Lappi. Ylitalo ihmettelee syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitetun koulutustakuun toteuttamista. Pelkällä peruskoulutodistuksella eläville nuorille on korvamerkitty 1700 opiskelupaikka, joista 1200 on jo ensi syksylle. Yhtään näistä ei päädy Lappiin, kaikki on korvamerkitty metropolialueelle ja muihin kasvukeskuksiin. Samaan aikaan tapahtuva opiskelupaikkojen leikkaus kiristää kisaa pohjoisessa.

Tämä tapahtuu samansuuntaisena myös amk-koulutuksessa ja tulee koettelemaan Lapissa erityisesti Kemi-Tornion koulutustarjontaa.

Joutuu kyllä kysymään, että mikä on se viesti, jota koulutuksen keskittäjät tarjoavat idän ja pohjoisen nuorille. Jos koulutus lähtee, niin onko muullekaan elämälle sijaa? Hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittiseesa ohjelmassa korostetaan tavoitepuolella koulutuksen yhdenvertaisuuden periaatetta ympäri maata. Asiakirjaa on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Ammatillista ja ammattikorkeakoulutusta koskien samainen ministerö kumminkin käy Lappiin liittyen tuloskeskusteluja, jotka johtavat  opintolinjojen, mahdollisesti jopa kokonaisten oppilaitosten katoamiseen. 

Hallintonuorisotyöläisen sisäinen inhorealisti kyselee politiikkaohjelmien ylevien periaatteiden ja reaalitodellisuuden kohtaamisen perään. Keskusteluahan käytiin taannoin Humak oy:n päättäessä sopeuttaa omaa tarjontaansa keskittäen sitä tietenkin ja yllättäen pääkaupunkiseudulle ja keskuksiin.

Tiedän, että pohjoisesta hakeudutaan vielä viimeisen kerran Humakin poistolistoille nuorten koulutusyksikkönä joutuvaan Tornion kampukseen. Hyvä niin, siinä viestiä keskittäjille. Kun Tornio menee, menevät nuoret yhteisöpedagogiopiskelijat pohjoisesta jatkossa lähimpään yksikköön halutessaan Kuopioon.

Sinne on kuulkaa Inarista aika pitkä matka, paljon pidempi kuin Tornioon. Työelämän kokemuksesta voin sanoa, että kun palailee nelostietä koti-Inariin on Vuotson kylään saavuttaessa aika iso merkitys sillä onko matka alkanut Sodankylästä, Rovaniemeltä,Torniosta vai Kuopiosta
Se on kuulkaa niin, kokeilkaa vaikka itse....

Miettii Skoeoe
Ai niin....

Ivalon lukiossa tehtiin historiaa, kun Sevettijärven ala-asteella koulutaipaleensa aloittanut Ville-Riiko kirjoitti kautta aikojen ensimmäisenä ylioppilaana koltankielen.

Hienoa, Selvä Keli onnittelee. Mahtavaa on myös todeta, että ainakin semmoisen lievän mediamylläkän kohteksi joutunut nuori mies on suhtautunut kiinnostukseen tyynen rauhallisesti. Arvopohja on kohdillaan ja tulevaisuuskin selvillä.