lauantai 24. maaliskuuta 2012

900 kilometrin keikkamatka...





Sallan kirkonkylällä on mahtava nuorisomesta nimeltään Noris. Nuorisotalo on vilkkaassa käytössä ja nuoret arvostavat kokoontumispaikkaansa. On muuten syytäkin, yöpäivitän blogia tosi hulppeissa tiloissa.

On pitänyt kiirettä... On myös tullut kirjoitettua aika ahkerasti, niin ahkerasti, että edellisestä blogipäivityksestä on jo kuukausi.

Kirjoitteluun on ollut hyvä syy: Nuorisotyölehti, jonka toimitusneuvostoon minut on valittu täksi vuodeksi. Olen kirjoittanut jo aiemmin, että olen aika mielissäni ja motivoitunut tuosta tehtävästä. Kahden toimitusneuvoston kokouksen jälkeen olen entistä innostuneempi. Lehdellä on vilkkaasti keskusteleva ja idearikas toimitusneuvosto. Olen tutustunut uusiin kiintoisiin persooniin, jotka myös edustavat minulle aiemmin vähemmän tuttuja tahoja. Näyttää hyvältä...

Olen lähtenyt hommaan kirjoittaakseni, verkostoituakseni ja osallistuakseni ammattijulkaisumme kehityskeskusteluun, en pelkästään juomaan kokouskahveja ja istumaan lentokoneessa Allianssin kustannuksella. Ja olen saanutkin kirjoitella, kakkosnumerossa Inarin kirkonkylän koulujuttuja ja Allianssiristeilyllä jaettavaan kolmosnumeroon tulee tarinaa Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston toiminnasta sekä henkilökuva nuoresta inarinsaamelaisesta Helistä.

Mahtavaa. Kääntöpuoli kaikessa on se, että muu tuotanto on kärsinyt. Mutta eipä mitään, se oli odotettavissa.

Kataisen-Urpilaisen säästötalkoot

Nuorisotyön kenttä muiden muassa on odotellut kärsimättömästi ja huolestuneena sitä minkälaiset taloustalkoot käynnistyvät.  No nyt tiedetään jotain, yksityiskohdat ovat auki, mutta ainakin Lapin kunnilla on edessä aiempaa niukemmat ajat. Kunnat pohjoisessa ovat kooltaan suuria ja väkimääriltään pienehköjä ja valtionavustusten osuus kuntataloudessa on ollut merkittävä, positiivinen diskriminaatio, jota aluepolitiikaksikin on kutsuttu, on ollut pohjoisten alueiden elinvoimaisuudelle tärkeätä.

Saapa nähdä miten käy, uskoisin koti Inarin selviävän, mutta kehitystyölle tulee uudet raamit. Paine kuntien veroäyriin kasvaa ja ainakin Sallan talousjohtaja puhui suoraan pennin veroäyrin välittömästä korotustarpeesta.

Kuntauudistus on odottavassa vaiheessa, maakuntakierros on käyty ja nyt kunnissa sorvaillaan virallisia lausuntoja. Lapin tilanne on selkeä: kannatusta uuskunnille löytyy vain Kemissä ja varauksin Inarissa. Purnumukan kylä on ilmaissut maakunnan tiedotusvälineissä halunsa liittyä Inariin. Muutoin vastarinta on kova ja rintama rikkumaton. Pitkien välimatkojen maakunnassa kuntakoon kasvattamista ei ymmärretä.

Vaan voihan se olla, että ymmärrys lisääntyy väistämättä kun eurovirrat, jos eivät nyt vallan tyrehdy, niin heikkenevät. Euro on lopulta paras konsultti ja motivoija.

Kuljeta luojani kuljeta mua...

Ja menty on. Pistäydyin talvilomailemassa Suurella Kirkolla, Suomen metropolissa, siellä minne halutaan luoda kaiken keskittymän kotimainen Paratiisi. Lähes suoraan Helsingin koneesta hyppäsin tilausbussiin, joka suuntasi keulan Ivalosta Inarin kautta Koillis-Lapin sinnikkääseen selviytyjään Sallaan.

Inarista on ennenkin matkustettu Sallatunturin liikuntakeskuksessa pidettävään paikalliseen East Rock -tapahtumaan. Reissuun oli tavallaan osasyyllisenä Nuorisotyö-lehti, ilmeisen tahattomasti ja tietämättään.

Lehden ykkösnumerossa oli Nuori Kulttuuri -tapahtumaan liittyen laitettu Inarin nuorisotila Vintin avajaisissa ottamani kuva paikallisesta The Slap -yhtyeestä. Joku Sallan tapahtuman järjestäjistä oli nähnyt lehden ja esittänyt, että eikö se tyttöbändi Inarista voisi olla yksi esiintyjä. Niinpä matkasin rumpali Pekan ja tyttöjen kanssa rokkikeikalle. Mahtavaa. Kyllä lehti voi vaikuttaa yllättävälläkin tavalla...

Helsingissä kuljeskeltiin Valtioneuvoston päärakenuksen ja eduskuntatalon liepeillä, niillä pelipaikoilla, joilla isot pojat ja tytöt pitävät omia bändibileitään ja laativat partituureja, joilla on iso merkitys suomalaisten elämään.

Kauas on tunnetusti pitkä matka. Inarista Sallaan on runsaat neljäsataa kilometriä. Monta paikakuntaa ei välissä ole: Sodankylässä on kaivosten mukanaan tuomaa nousukierrettä, Kemijärvi on teollisuuden rakennemuutosten repimänä edelleen osittain lamaantuneessa tilassa ja Sallasta pääsee pois enää maanteitse, kun rautatiestä on jäljellä enää uljas menneisyys.

Mietin sitä kaikkea minkä keskellä olen viimeisen viikon aikana kulkenut. Kauas on tosiaan pitkä matka. Ja erityisen pitkä on se henkinen matka metropolien kabineteista Sallan Hautajärvelle. Vaikkapa nyt verohallinnon virtaviivaistamisen vastustamista ja arvostelua on vaikeata ymmärtää siellä missä verotoimistoja ei lopeteta. Siinä mielessä Sallan kunnanjohtaja Kari Väyrysen esitys verotoimiston lakkauttamisesta Helsingissä Sallan sijaan olisi upeaa yhdenvertaisuuden edistämistä.

Jossain Kemijärven ja Sallan puolivälissä tulomatkalla pohdin, että ovatko kaikki täällä väärässä puolustaessaan omia elinolosuhteita ja vastustaessaan kaiken alleen jyräävä keskittämiskehitystä. Jotkut janvapaavuoret hengenheimolaisineen eivät voi ymmärtää, mutta minäpä ymmärrän. Kuka täkäläistä ihmistä puolustaa, ellei täkäläinen itse.

Rock'n and roll for ever...

Niin. Ehkäpä palaan teemaan myös Nuorisotyölehdessä, jos sallitaan. Tapasin Sallan nuorisotyöläisten ohella nuoria, heitä, jotka peruskoulun jälkeen miltei poikkeuksetta häipyvät kotiseudultaan kuka minnekin opiskelemaan. Mukavia ja kotiseutuaan arvostavia nuoria...

Niin ja se keikka: The Slap oli ihan mahtava. Minäpä luulen, että meillä nuorisotyössä on heille käyttöä jatkossa. Konsertin pääesiintyjänä oli saamerockin lippulaiva SomBy, joka esiintyi tyylilleen uskollisesti hienosti ja yleisön mukavasti huomioiden.

Muuten meno oli kuten Ivalon urheilu- ja nuorisotalolla nykyään: vähän yleisöä, paljon bändejä ja nuoria vapaaehtoisia, hyvä meininki... Ilmassa leijuu kysymys siitä mihin yleisö on kadonnut, miksi se ei liiku. Ikäluokat ovat toki pienentyneet ja tiedotusta voi aina parantaa. Mutta: olisi liian houkuttelevaa jättää analysointi tähän. Kyllä ilmiöön liittyy muutakin...


Pitääpä laittaa nuorisovaltuusto pohtimaan syitä ja seurauksia...

Skoeoe

Ai niin. Tieto Torniosta kertoo, että siellä on avattu uusi nuorisotila. Kokkokankaan koululle sijoittuva tila on Lapin uusin. Uusia nuorisotiloja ei avata ihan joka päivä. Hienoa ja onnittelut Tornion Nuorisopalveluille, yläkierre jatkuu ja hyvä niin...