Vanhempainiltoja ja Barentsrokkia

Helmikuun viimeinen viikko oli kiireinen ja yksinomaan ylipitkistä työpäivistä koostunut jakso. Ivalon Urheilutalolla oli mainio ja toisenlainen päihteisiin liittyvä Camera Obscura -valistustapahtuma. Kiintoisa ja lähestymistavaltaan erilainen: pohjana arvot ja valinnat, metodina kulkea yksin ja hiljaa yksinkertaisesti, mutta samalla kiehtovasti toteutetulla radalla. Kiintoisa kokemus. Nuorten palaute oli myös hyvin myönteinen.

Viikolla pidettiin myös kaksi vanhempainiltaa. Ivalossa teemana CO tapahtuma sekä lukuvuoden 2008-09 yseille toteutetun hyvinvointikyselyn tulokset vieraana Lapin Yliopiston tutkija Riikka. Tiedotus jätettiin tarkoituksella yhteen lehti-ilmoitukseen. Tulos olikin perinteinen ja vähemmän yllättävä: kourallinen kiinnostuneita. Näyttääköhän kaikki taas jotenkin liian hyvältä, kun ei kiinnosta? Ei oltu varsinaisen yllättyneitä, pettyneitä kylläkin.

Inarissa oli toinen tyyli. Tarkoituksena oli kertoa siitä miten kirkonkylän nuorisotyötä viedään jatkossa eteenpäin. Johtotähtinä tässä on maaliskuussa 2011 käyttöön otettava uusi nuorisotila sekä sen myötä tiivistyvä nuorisotyötä tekevien yhteisöjen välinen yhteistyö. Selvä Peli toiminnasta otetaan jatkossa tässä yhteydessä todella mittaa: onko meistä jopa rakenteisiin menevään yhteistyöhön.

Ukkosenjohdattimena toimimisen sietämätön ristiriitaisuus

Inarissa vanhemmat olivat kiitettävästi liikkeellä. Riikka Sutisen tutkimustulokset herättivät
kiinnostusta ja keskustelu oli vilkasta. Hienoa. Tutkija itsekin oli myönteisen yllättynyt.

Nuorten asioista virisi vilkas sananvaihto. Minulla oli jo Inariin mennessä sellainen tunne, että tilaisuudessa ei jaella ruusuja. Kuitenkin olin itsekin tosi häkeltynyt siitä kuinka kielteiseen sävyyn Inarin asioita haluttiin käsitellä. Uusia nuorisotiloja ei rakenneta paljoa. Inarin hanke on Lapissa nyt tietääkseni ainoa laatuaan, joten ihan turhasta panostuksesta ei ole kyse. Prosessi on lisäksi käsittääkseni itsessään nuorisotyötä parhaimmillaan: jo nyt nuoria on kuultu ja he ovat saaneet kommentoida pohjapiirrustuksia ja ottaa ylipäänsä kantaa koko homman mielekkyyteen.

No. Kovaäänisesti osa inarilaista kuitenkin halusi katsoa mieluummin taaksepäin ja kritisoida nuorisotoimiston menneitä tekemisiä tai tekemättä jättämättömyyksiä. Outo lähtökohta, nyt pitäisi todella keskittää kaikki energia uuden luomiseen. Nuorisotilan toiminnan käynnistäminen ei ole ihan pikku juttu. Yhdelle toimistolle pitää riittää se, että se koordinoi kokonaisuutta ja vastaa siitä, että hommat toimien yhdessä sekä Selvä Peli tahojen että erityisesti kirkonkylän nuorten kanssa etenevät.

Tulkoon tässäkin yhteydessä selkeästi todetuksi se, että entisiin Yrkkäiltatoimintoihin ei ole ainakaan kunnan nuorisotyön osalta paluuta. Kyse ei ole ensisijaisesti rahasta, vaan kohtuullisuudesta sekä siitä, että tuo tie on katsottu riittävään moneen kertaan. Riittävän monta kertaa homma on vain lopahtanut ilman mitään selkeää syytä. Ei kai me niin tyhmiä olla, että kerta toisen perään toistetaan samoja virheitä. Ei todellakaan, vaan nyt on yritettävä ihan uudelta pohjalta. Tila Juutuanjoen partaalta on se uusi pohja.

Me nuorisotyössä sekä Selvä Peli työryhmässä uskomme tähän. Myös nuorisovaltuusto uskoo: Inarin tilahanke on NuVan kärkihankelistan ykköskohde.

Hämmentyneenä ajelin Inarista kotiin: uskovatko jotkut Inarin vanhemmat tähän kaikkeen? Ilmassa leijui niin kovasti negatiivista energiaa, että ikävä kyllä epäilen tuota uskoa.

Lappirock attacked Rock Attacks Barents -festival i Murmansk, Russia

Torstain 25.2. lähetyksessä tehtiin studiovierasennätys: Marin ja minun vieraana parikymmentä rokkibussin kyytiläistä ja teemana viikonlopun matka Murmanskiin Rock Attacks Barents -festeille. Inarilainen Eklipticon piipahti kyseisellä kekkerillä jo helmikuussa 2009, mutta nyt pantiin paremmaksi. Lappirock oli edustettuna kolmen mainion kokoonpanon verran: mukana menossa Inarissakin tuttu The Renvoyers Torniosta, Patron Pets Rovaniemeltä sekä inarilainen Der Kaamanen.

Hienon hieno reissu. Sivutuotteena tuli muuten oma henkilökohtainen rajanylitysennätys: hilkkua vaille neljä tuntia riitti siihen, että ohjelma skippasi hyvissä ajoin ennen Murmanskia. Venäjän tulli on nykyään ohiteltu ihan rivakasti, mutta nyt tullimiehet päättivät olla pikkumaisia bussissa Manskiin matkanneen julistenäyttelyn suhteen.

Tavallaan on ihan hienoa, että vielä löytyy paikka, jossa aika pysähtyy ja jossa viimeinen virhe on ryhtyä vinoilemaan siitä, että mikä tässä nyt maksaa... Venäjän tulli on sellainen mesta, jos niikseen tulee ja nyt tuli.

Kehitys kehittyy

Festari oli vuodessa kehittynyt. Neljäkymmentä orkesteria oli kutistunut kuuteentoista. Konsertti toki oli edelleen yhdeksäntunnin maraton ja veto oli kyllä aika vähissä, kun Der Kaamanen viimein klo 02.15 kiipesi entisen Arktika hotellin ravintolaan kyhätylle stagelle.

Täytyy nyt kehua lappibändit: loistavia alueensa edustajia jokaikinen bändi ja nuori, kaikki yhdessä tai kukin erikseen. Näitä tyyppejä voi huoletta lähettää edustamaan omaa kuntaa tai koko Lappia ihan mihin tahansa. Ei epäilyksen häivää, tyyli pitää. Ja soittotaito myös:

Lappirock jyräsi ja otti yleisönsä, jota nyt oli oleellisesti enemmän kuin vuotta aiemmin.
Yleisön liikkuvuteen vaikutti varmasti osaltan paikanvalinta. Vuosi sitten festari pidettiin yökerhossa, joka sijaitsi Ulitsa Baumanan varrella aika lähellä Kuolan kaupunkia. Nyt se oli ihan keskellä Manskia.

Sinällään muistelen loivalla kauhulla niitä paria kertaa takavuosilta, jolloin olen asunut Arktikasssa. Hämy mesta, jossa oli ajoittain suorastaan vaarallista liikkua. Kaukana ovat Arktikan suuruudenpäivät. Neuvostomahdin linnoitus seisoo kaupungin keskusaukiolla tyhjänä ja lämmittämättömänä möykkynä odottaen talouden nousua. Tieto kertoo, että kiinteistön ostanut liikemies kunnostaa siihen joskus yritysten keskittymän. Toivottavasti: nykyisellään Arktika on oudon pelottava ja luotaantyöntävä menneisyyden monumentti.

Olen luullut, että sinne minulla ei enää ole asiaa, mutta Venäjä yllätti jälleen: nyt oli. Pikkuisen outo fiilis oli soundcheckin aikana: kylmää, tosi kylmää, pikanttina yksityiskohtana stagelle roudatut lämpöpuhaltimet.

Mutta kuitenkin Arktika toimi tämän festarin näyttämönä ihan hyvin. Pikku puutteista huolimatta homma peuhtoi ja venäläiseen yleisöön voi luottaa aina: fiilis on korkealla.
Tapahtuman järjestäneen Socium+ -järjestön edustaja Irina Vovk oli tyytyväinen Suomen

osuuteen: kutsut singahtavat myös vuonna 2011.

Myös Lappiosasto oli tyytyväinen: festari otetaan täälläkin ohjelmistoon myös ensi vuonna.
Jännä juttu. näinhän se toimii: ensikertalaiset jäävät koukkuun tai sitten ei. Useinmiten käy näin: ensimmäinen kerta ei olekaan se viimeinen...

Hyvä niin.

S