Lueskelin joulukuun alun Lapin Kansaa, joka kertoili maakunnan kuntatyöntekijöistä. Jutun mukaan Lapin kunnissa on edessä piakkoin valtaisa eläköitymisaalto. Lähetyksessä 3.12. oli ihan loivasti vaikeata uskoa tätä. Pääsin nimittäin viettämään studiossa laatuaikaa kolmen nuoren naisen kanssa, heidän keski-ikänsä alitti 30 vuotta.No. Mari heistä on kylläkin seurakunnan palveluksessa, mutta kumminkin: kullakin naisella on työuraa jäljellä enemmän kuin minulla takana ja minulla sitä kesäkuussa 2010 on takana 30 vuotta. Tunsin kyllä itseni jotensakin aikansa eläneeksi, mutta toisaalta mieli oli iloinen. Ei ne kaikki jouda vielä vapaille.
Selvän Kelin studiovieraana oli Inarin uusi naisten voimakaksikko Marke ja Mirja. Inarissa on edelleen yritystä: kesällä täytettiin eläköityneen kulttuurisihteerin virka ja lopulta marraskuun puolivälissä saatiin kesäkuussa menehtyneelle Tapsalle seuraaja liikuntatoimistoon. Pisteet Inarille, moni kunta olisi nykyisessä taloustilanteessa päätynyt yhdistelemään tehtäviä.
Oli mukava rupattelutuokio. Inarissa on esitetty jokunen epäilevä näkemys: tarvitaanko näitä tehtäviä mihinkään? Oma syksyn kokemus kahden homman hoidosta on selvä: toivoton asetelma, kiintoisa joskin epäonnistunut kokemus. Hommia riittää. Se, joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu. Minä olen kokeillut ja tiedän. Monen asian pitää muuttua, mikäli ryhdyn moiseen uudestaan.
Nuorilla naisilla on virtaa runsaasti. Sitä tarvitaankin, sillä haasteet ovat kovat. Aslak on Ivalossa käsite: ei ole ihan itsestään selvää, että pikku kirkonkylässä on elokuvateatteri. Mirjaa huolettaa kuinka käy, sillä digitalisointi voi asettaa monet pikku teatterit liian ison uudistumistarpeen eteen. Markea odottaa investointien rypäs: urheilutalo, kauan odotettu Ivalon urheilukentän korjaus nykyvaatimuksia vastaavaksi sekä Saamelaiskulttuurikeskuksen alle jäävän Inarin kentän uudelleensijoitus. Pitkä lista. Siinä on pohtimista myös paikallislehteen tekstittäville besserwissereille. Molemmat tehtävät palvelevat lapsia ja nuoria, molemmat ovat tarpeen.
NuVan Rock Inari
Nuorisovaltuustolla on mainio perinne. Se myöntää vuosittain Rock Inari -nimisen palkinnon henkilölle tai taholle, joka on merkittävästi vaikuttanut nuorten hyvinvointiin Inarissa. Palkinto on jaettu kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa, joten se on saanut sitäkin kautta ansaitsemansa huomion.
Kautta vuosien käsittely on ollut asiallista ja palkinnon saajat hyvin valittuja ja perusteltuja. Asia on lisäksi ollut nuorten omissa käsissä. Vallankumous syö lapsensa: NuVa on paiskannut minut ja muut aikuiset kartanolle kokouksestaan Rock Inaria jaettaessa. Hyvä niin, mitään aikuisten ohjausvaikutusta ei näin ole ollut, vaan kyseessä on ollut aito nuorten tahto.
Tänä vuonna NuVa lähti uudelle tielle. Tunnustus myönnettiin perhekodin Inariin perustaneelle pariskunnalle Helille ja Sakarille. Aivan loistelias valinta. Perusteluissa puhutaan rakastavasta kodista ja aktiivisesta toiminnasta nuorten parissa. Miettikäämme sitä mitä tämä kertoo päätöksen tehneiden nuorten vaikuttajien arvomaailmasta.
Iloinen muistotilaisuus
Piipahdin heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina Vasatokan Mikan kanssa Rovaniemellä. Historiallinen matka. Kyseessä oli viimeinen Lapin lääninhallituksen isännöimä Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous.
Iloiset kuoppajaiset. Muisteltiin porukalla menneitä. Minä annan ison arvon Lapin läänin nuorisotoimelle. Moni muukin antaa: Lapissa läänin nuorisotoimella on ollut paljon merkitystä ja tämä tiedetään valtakunnallisestikin. Sukset ovat joskus olleet hiukan ristissä, mutta silti: lääninhallitus on ollut merkittävä Lapin nuorisotyön puolestapuhuja ja resurssoija. Se on myös mahdollistanut pitkien matkojen maakunnassa läänin nuorisotyöläisten säännölliset kokoontumiset, asia joka on ollut erityisen tärkeä pienten kuntien yksinäisille nuorisotyön puurtajille. Kuulun itsekin niihin, jotka eivät kertakaikkiaan elä ilman virkistäviä ja arjen rutiinin katkaisevia kohtaamisia ja keskusteluja. Niitä, joissa puhutaan asiaa eikä höpötellä itsestään selvyyksiä tai ontosti tyhjyyttään kumisevia kohteliaisuuksia.
Iso kiitos työstä kuuluu tietysti läänin nuorisotyötä lähes 30 vuotta luotsanneelle Kähkösen Seijalle. Myös maaherra Hannele Pokka on tässä yhteydessä mainittava. Tapasin häntä monasti ja jäljelle jäi vaikutelma sitä, että hän oli aidon kiinnostunut siitä mitä läänin nuorille kuuluu.
Vuodenvaihteessa läänit häviävät. En ole vieläkään oikein varma mihin nuorisotyö uudistusten pyörteessä päätyy, joku ELY se kaiketi nimeltään on. Vähän on epävarma olo. On syytä toivoa, että joustavuus ja tinkimätön oman alueen tuki jatkuu myös uuden aluehallintoviranomaisen toimesta. Syytä olisi, sillä nyt jos koskaan Lapin kuntien ja koko maakunnan on tehtävä kaikkensa lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Muuten käy huonosti, kaikki häipyvät ja se viimeinen sammuttaa valot. Kukaan ei tosissaan voi haluta sitä...
Kaksi (merkittävää) puheenvuoroa
Itsenäisyyspäivänä lausuttiin julkisuuteen jotain, jota olen jo jonkin aikaa odotellut. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen totesi, että itsenäisyyspäivänä on aika talvisodan päivien muistelun ohella huomioida myös maan nuoret ja heidän tulevaisuutensa.
Puheloinen katsoi, että nuorten huonovointisuus heijastuu myös maanpuolustustahtoon sitä alentavasti. Hänen viestinsä oli selkeä: nuorten hyvinvointiin on panostettava, jos nuoriso ei voi hyvin, ei se ole valmis kantamaan yhteiskuntavastuutaan.
Hienoa, että asiaan otetaan viimein näin korkealla taholla myös tämä näkökulma. Tietenkin kansakunnan pitää tietää ja arvostaa historiaansa, mutta se on kyllä vain toinen puoli asiasta. Se menee itseasiassa hukkaan, ellei nähdä myös toiseen suuntaan. Asian voisi ajatella niin, että isiemme taistelut Taipaleessa ja muilla sotatantereilla ovat valuneet ainakin osin turhaan.
Toisen kiintoisan ulostulon teki globaalien suuryhtiöiden Nokian sekä Shellin hallituksen Jorma Ollila. Suomen maabrändiryhmän vaikutusvaltainen jäsen oli huolissaan syrjäytyneistä nuorista. Huoli ei koskenut pelkästään sitä, että tuhannet syrjäytyneet nuoret ovat musta tahra Suomen brändissä. Kyse oli myös syrjäytymisestä itsestään ja sen inhimillisestä hinnasta. Myös Ollilan sanoma oli kirkas ja selvä: Suomen pitää tehdä kaikki, jottei nuoret jää tyhjän päälle.
Hienoja ulostuloja. Sinällään kyse on asioista, jotka vaikkapa jokainen sosiaalityöntekijä, erityisopettaja ja nuorisotyöläinen kokemuksestaan tunnistaa. Yhtäkaikki: toivottavasti näin arvovaltainen ääni kantaa sinne minne pitääkin. Jospa globaalin yhtiön suurvaikuttajan mielipiteellä olisi painoarvoa niissä väännöissä, joita kunnissa jatkuvasti käydään ennaltaehkäisevän toiminnan resursseista päätettäessä.
Lopulta kyse on yhteiskunnallisesti pikkusummista, joiden merkitys onnistuneiden tulosten kautta moninkertaistuu säästyneinä korjauskuluina. Tietenkin niiden mittaaminen ja todentaminen on vaikeaa, mutta kumminkin. Tässä mielessä sivustaseuraajan on vaikeata ymmärtää niitä omituisia keskusteluja, joita vaikkapa Torniossa käydään yhden nuoriso-ohjaajan paikan täyttämisestä. Epäilen, että lyhytnäköinen säästö on todennäköiseen hyötyyn nähden olematon. Nuoriso-ohjaaja on aina palkkansa (sen enimmilläänkin vain kohtuullisen) arvoinen...
Selvän Kelin joulushow to 17.12.
Joulu kuitenkin tulla jolkuttelee. Kohta on aika Radio Inarin Selvän Kelin perinteisen joululähetyksen. Niin no, onkohan perinteinen jotenkin mahtipontinen ilmaisu sille, että seuraava lähetys on järjestyksessään toinen. Kumminkin: Radio Inari torstaina 17.12.2009 klo 19.00 - joulun asialla. Lähetyksessä mukana koko Selvä Peli työryhmä sekä muutama vahvistus.
Puhelintakin käytellään, joten Inarissa: olkaahan kuulolla....
S
