sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Onnittelut valmistuneille













Toukokuu on ollut työnäkökulmasta julma kuukausi. Niin nytkin, paljon kaikenlaista on tapahtunut, hoppu on vaivannut eikä virtaa ole riittänyt blogiteksteilyyn. Radioshow kumminkin pyöri viimeiselle viikolle asti jäädäkseen nyt kesätauolle. Elokuussa Marin kanssa jatketaan.

Kevään yhteenvetoa tulee vielä myöhemmin ennen kesälomia blogiin, heinäkuussa kesäkommentointia Inarin heinäkuun lopun uudesta superviikosta, joka pakottaa pitämään lomani kahdessa eri pätkässä. Normitilanteeseen palataan koulujen lukuvuoden käynnistyessä elokuun puolessavälissä.

Koulujen päätöspäivän Game over -sessio sai osaltani omanlaisensa ilmeen kun Stönösäpinöiden sijasta sain keskittyä isän tehtäviin mukavien lakkiaispippaloiden merkeissä. Minulla oli siihen liittyen myös julkisempi tehtävä, kun minua pyydettiin pitämään vanhemman puheenvuoro uusille ylioppilaille. Tässä tulee se teksti ja myös Selvä Kelin virallinen onnentoivotus kaikille ylioppilaille ja muille valmistuneille nuorille.

* * * * *

Arvoisat uudet ylioppilaat, hyvät läsnäolijat!

Minulle tämän tervehdyksen pitäminen on poikkeuksellisen mieluisa tehtävä. Tietysti sitä miettii tehtäväksiantoa sinällään, päivä on erityisesti kaikille valmistuneille hieno ja laatuvaatimukset myös puheille sen mukaisesti korkeat...

Omassa työssäni pääsen väistämättä kohtaamaan runsaasti inarilaisia nuoria. Tämän puhetehtävän tekee mieluisaksi se, että tunnen juuri nyt kirjoittanutta ikäluokkaa erityisen hyvin. Olen voinut seurata näiden ysikymppisten edesottamuksia, koulunkäyntiä ja ylipäänsä kasvua kohti aikuisuutta jo ala-asteen esi- ja ykkösluokista lähtien. Se on ollut kiintoisa tutustumismatka, jota on tehty milloin missäkin: kotona omassa olohuoneessa, harrastuksiin liittyvissä asioissa ja yhteisillä matkoilla, monena on saanut olla: autonkuljettajana, kuuntelijana sekä keskustelijana. Mahtavaa, minun eri tarvitse todellakaan vajota mihinkään imarteluun kun sanon, että kyseessä on ollut etuoikeutetun näköalapaikka.

Miltä meno on sitten näyttänyt: matkaan on mahtunut tietysti ylämäkiä ja alamäkiä, kysehän on ollut täysillä eletystä nuorten elämästä. Kulunutta kevättä lähestyttäessä ovat opintoihin liittyvä työnteko sekä kurssien suorittamista ja yo-kirjoituksia käsitelleet asiat olleet vahvasti esillä. Ajoittainen hermostuneisuus on verhottu taidokkaasti filosofisella pohdiskelulla ja yhteisöllisyydestä kertovalla verbaaliakrobatiaa lähentyvällä sanailulla. Olen ymmärtänyt asian niin, että toisista on haluttu pitää huolta.

Kevättä kohden on myös meidän vanhempien välinen keskusteluyhteys kummasti piristynyt. Ihan yllättäen keskustelu on kiertynyt nuortemme ajankäytön ympärille. Ilmassa on ollut havaittavissa hienoista huolestuneisuutta ja pohdinnoille on löytynyt myös yksi vakiintunut täsmäkohde: tietokone.

Huoli ajankäytöstä on ollut sinällään ymmärrettävää, mutta lopulta on niin, että nuoren elämästä pitää työn ohella löytyä myös rock'n roll, niin tai jääkiekko tai mikä se kunkin nuoren kohdalla onkin. Toisaalta nykypäivän nuorten yhteisöllisyys eroaa merkittävästi meidän keski-ikäisten vastaavasta. Yhteisöt ja vuorovaikutus toimivat paljolti myös verkossa. Se on asia, jolle ei mitään mahda ja jonka kanssa täytyy myös meidän vanhempien oppia tulemaan toimeen. Kukapa meistä lopulta pystyy määrittämään sen mikä olisi ollut paremmin ilman ylioppilaittemme netissä viettämää aikaa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta luulenpa, että verkosta poissaolo olisi itseasiassa vähentänyt nuorten keskinäistä kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Sitäkin sopii pohtia mitä se olisi edistänyt.

Arvoisat ylioppilaat...

Olette tehneet omaa matkaanne jo varsin pitkään ja vaatimukset ovat olleet koko ajan noususuunnassa. Hienostihan tämä teiltä meni. Tulokset puhuvat puolestaan ja yksi vaihe elämässänne alkaa olla ohitettu.

Elämän pelipanokset kasvavat jatkossa entisestään. Arvelen, että useimmat teistä lähtevät Inarista. En ole tästä ollenkaan huolissani, sillä nuoren ihmisen, inarilaisenkin, on hyvä kasvattaa oman elämänsä pääomaa myös poissa tutuista ympyröistä. Huolissani olisin silloin, jos kaikki teistä ajattelisivat jäädä sille tielleen.

Uskon, että Inari kaikkineen ja opinnoissanne viime vaiheessa Ivalon lukio, ovat tarjonneet teille hyvät lähtökohdat. Toivottavaa on tietysti se, että ainakin osa teistä joskus palaisi. Meillä, jotka tänne jäämme, on haasteena tehdä Inarista entistäkin houkuttelevampi ja ennenkaikkea paikka, joka kykenee tarjoamaan sen tärkeimmän: toimeentulon ja mahdollisuuden kehittyä työssä ja elämässä.

Teidän tehtävä on jatkossa hoitaa oma osuutenne mihin sitten päädyttekin opintojanne jatkamaan.

Me vanhemmat olemme myös uuden tilanteen edessä. Luopuminen askarruttaa ja kohta koittaa nenäliinojen esiinkaivamisen hetki. Hyvä on muistaa se, että poissa ollessaankin voi tänään olla läsnä enemmän kuin ennen. Ellemme tunne nettiperusteista yhteisöllistä verkkoelämää, niin ehkäpä on tullut viimein aika tutustua siihen. Lopulta oma lapsi on yhtä etäällä kuin se lähin tietokone.

Ja lopuksi: neljäntoista vuoden kosketus inarilaiseen vuosikertaan 1990 tekee minusta jatkon suhteen luottavaisen: te valmistuneet ylioppilaat kyllä pärjäätte ja löydätte oman paikkanne elämässä.

Mutta tänään on juhlan aika. Siispä sanon teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen: lämpimät onnittelut ja myötäisiä tuulia elämäänne...

*******
Selvä Keli toivottaa kaikille mukavaa kesää ja rentoa lomailua!
S



tiistai 12. toukokuuta 2009

Stönö - neljännesvuosisata nuorisotilatyötä ivalolaisittain

























Viime perjantaina juhlistettiin Ivalon nuorisotilan Stönön 25 -vuotista taivalta. Päivä oli nuorisotyöntekijän näkökulmasta hyvin pitkä, mutta todella mukava. Porukkaa, kaikenikäistä pyöri tiloilla koko päivän tasaisena virtana. Illan juhladiskossakin oli pitkästä aikaa mahtava meininki.

Sönöllä on ollut tosi iso merkitys inarilaisessa nuorisotyössä. Ei ole liioiteltua sanoa, että miltei kaikki mitä kunnan nuorisotyössä on viimeiset parikymmentä vuotta touhuttu on tavalla tai toisella Stönötoiminnan johdannaista.

Jännä juttu on ollut se, että vaikka ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet, on perustoiminnan suosio ollut vakaalla tasolla koko stönöilyn ajan. Vähentynyt väki näkyy diskoissa, rockkonserteissa sekä muussa tapahtumatoiminnassa, mutta perusilloissa käy edelleen 20 - 80 nuorta/ilta.

Se kertoo jotain siitä miten nuoret ovat omineet paikan. Eipä lie sattumaa, sillä nuoret on osallistettu ja heitä on kuultu koko Stönön historian ajan. Ivalon Pommarilta alkaneen tilatoiminnan taustalta löytyy silloisten nuorten esitykset ja toiveet. Alussa, kun vanhaa Stönöä Ivalojoen rantsussa rempattiin osallisuutta edistettiin mm. kirveen, vasaran ja maalipensseleiden avulla, nyttemmin käytössä on muita apukeinoja. Yhtäkaikki nuoret keskustelevat ja osallistuvat itse, toiminta on kaikkea muuta kuin passiivista oleskelua, josta ns. avointa toimintaa on aika ajoin valtakunnallisesti kritisoitu.

Suosio kertoo myös siitä, että työllä on ollut innostuneita ja ammatillisesti valveutuneita sekä nuoria kunnioittavia ohjaajia. Suuri kiitos singahtaakin Pirkolle, Sepolle, Riitalle, Hannalle ja Irmelille. Myönteinen henki ja innostus ei synny tyhjästä ja se työ on useinmiten sitä, joka ei synnytä otsikoita. Ilman sitä työtä ei kumminkaan tapahtuisi juuri mitään...

Muuttuva työnkuva ja muuttuvat nuorisotilat

Stönön pitkäaikainen ohjaaja Pirkko oli nähnyt kovasti vaivaa kootessaan historiikkinäyttelyä. Olipas monella tapaa kiintoisa aikamatka. Kaiken kiireen keskellä olikin hyvä vähän pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Nykyistä voi ymmärtää paremmin kun muistaa miten tähän on tultu.

Toisaalta iskee päälle haikeuskin: moni heistä, joihin lehtileikkeissä ja tilatoimikunnan pöytäkirjoissa törmää on jo poissa keskuudestamme. Työkin on muuttunut eikä se muutos ole pelkästään myönteistä.

No kumminkin: virhemarginaalin suuruuden pelossa ei uskallettu tehdä arviota paljonko nuoria Stönö on tavoittanut, paljon joka tapauksessa. Se kannustaa.

Kokoavalle tilatoiminnalle on edelleenkin tarvetta. Asia nousee ajoittain esiin myös esityksinä siitä, että tiloja pitäisi saada lisää. Viimeksi törmäsin tähän vuosi sitten, kun lapsiasiavaltuutetun toimiston saamelaisnuorten elinoloja saamelaisalueella käsittelevä tutkimus julkistettiin Inarissa. Vähemmän yllättäen myös ns. sivukylissä asuvat nuoret toivoivat nuorisotiloja ja niiden lisärakentamista. Minna Rasmuksen koostamassa tutkimuksessa esitettiinkin yhtenä johtopäätöksenä lisää nuorisotiloja sivukyliin.

Nuorten toive on ymmärrettävä, mutta ikävällä tavalla epärealistinen. Täytyy muistaa, että tilat ovat pelkkiä seiniä ja nykysysteemissä, jossa kaikki maksetaan euroina myös taloudellisesti yksistään pelkkinä kehyksinä raskaita ratkaisuja. Lisäksi on ratkaistava SE ISO kysymys: miten järjesteään ammattitaitonen ja turvallinen ohjaustoiminta. Kuntatalouden sopeutuessa alati eläviin talouden reunaehtoihin ei ole realismia odotella, että lisähenkilöstöä löytyy kaikkialle.

Tulevaisuus onkin uudentyyppisissä tilaratkaisuissa, jotka huomioivat myös riittävän käyttäjämäärän sekä hallintokuntarajat ylittävän uudenlaisen yhteistyön.

Nuorisotila Inariin?

Voi olla, että Inariin tila tulee. Asia on ollut toiveissa pitkään, hyvin pitkään.
En ole enää aikoihin uskonut erillisratkaisuun. Inarissa kuten hyvin paljolti muuallakin kyseeseen tulee ratkaisu, jossa nuorisotila on osa isompaa kokonaisuuutta.

Taantumalla on äkkiä ajatellen merkillisiä sivuvaikutuksia. Inariin on etsitty pitkään kouluratkaisua, jossa kirkonkylän yhtenäiskoulu sijoittuisi fyysisesti nykyisen kahden paikan sijasta yhteen paikkaan. Väestökehitys ja kuntatalous ovat väistämättä vieneet kohti kyseistä ratkaisua. Tästä kaikki osapuolet ovat yksimielisiä.

Koulukysymys on kuitenkin ollut suuria tunteita ja vilkasta keskustelua nostattanut asia Inarissa. Ydinkysymys on liittynyt siihen mihin uusi koulu halutaan: alakoulun vai yläkoulun paikalle. Kyläläiset ovat voimakkaasti ajaneet nykyiselle alakoululle sijoittuvaa ratkaisua.
En halua ottaa kantaa sijoituspaikkaan, molemmilla ratkaisuilla on puolensa ja kummankin ratkaisun ajajien näkökulmissa on piirteitä, joita voi ymmärtää.

Kehitys näyttää kuitenkin vievän siihen, että yläkoulun ja siihen liittyvän entisen asuntolan tiloihin saneerataan melkoinen varhaiskasvatuksen ja sosiaali-/terveyspalveluiden keskittymä: päivähoito, perusopetus, kansalaisopisto, tervestoimi... Ratkaisu on keskusteluttanut, mutta tämäntyyppisiin kokonaisuuksiin ollaan käsitykseni mukaan menossa jatkossa ylipäänsä aiempaa enemmän. Eikä pelkästään Inarissa vaan kaikkialla. Mm. Ouluun on syntymässä aivan valtava kasvatuksen ja opetuksen keskittymä, puhutaan kokonaisesta korttelista ei vain parista rakennuksesta. Ja lisää tulee.

Mutta vielä Inariin. Kun taantumaan yhdistetään sisäilmapulmat tapahtuu kummallisia asioita: äkkiä rahaa alkaa löytymään ja kaikilla on hitonmoinen kiire. Elämme kiintoisia aikoja: valtuusto käsittelee hanketta toukokuun kokouksessa ja jos asia etenee, alkavat rakennustyöt jo syksyllä.

Tämän projektin myötä Inari saa kenties myös nuorisotilat. Ja jos niin käy, niin Stönön perinne velvoittaa: nuorten panosta tarvitaan jo suunnittelu-vaiheessa. Sen ovat Inarinkin nuoret ansainneet.

S

lauantai 2. toukokuuta 2009

Kaikuja Oulun nuorisotyöpäiviltä...






















Piipahdettiin "isolla" porukalla Oulussa, jossa pidettiin valtakunnallisia nuorisotyöpäiviä.

Kymmenvuotiaan Selvä Peli -työn kunniaksi rakenneltiin paikalle ihan osasto, jolla vietiin viestiä inarilaisesta moniyhteisöllisestä työtavasta. Toki markkinoitiin ohessa myös Inaria sekä tutustumisvierailujen mainiota tukikohtaa Nuorisokeskus Vasatokkaa.


Homma oli ihan pakko toteuttaa, kun monen vuoden jälkeen nuorisotyön kokoontumisajo sijoittui Inarin vinkkelistä Keski-Suomeen. Valtakunnallisiin ammatillisiin kekkereihin on sinällään muuten monta hyvää syytä osallistua: kontaktit sekä tiedon saanti. Kuntaosasto vietiin nyt ensi kertaa.

Kiintoisaa. Uteliaita riitti tasaiseen tahtiin. Aika mukava kokemus joskin yllättävän raskas, sai skarpata tosissaan, osasto myös sitoi ja rajoitti seminaariosallisuuttani.

Ei liene muuten ihan sattuma se, että järjestelyvastuussa oli Oulu. Kaupunki on nuorisotyöllisesti kova kunta: Oulu satsaa nuoriinsa valtakunnallisessa tarkastelussa tosi paljon. Panostus on huomattukin, sillä Oulu on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa nuorisokunta. Opetusministeriön valinta on tosin jo vuodelta 2006 ja muu Suomi jännittää edelleen sitä, että löytyykö Oululle koskaan seuraajaa...

Alueiden erilaisuus

Oululaiset onnistuivat järjestelyissä ihan hienosti, Selvä Keli iloitsee ja kiittää.

Seminaareissa käsiteltiin mm. alueiden erilaisuutta, tuota minun lempiaihetta. Ihan hyviä alustuksia, mutta jotenkin vaisuksi ja hajuttomaksi käsittely näiltä osin jäi. Pettymys minulle...

Tutkija Anu Gretschelin seminaarissa etsittiin kunnallisen nuorisotyön perusideaa. Kiintoisaa kuultavaa. Hyvin vaikuttuneena kuuntelin kuinka oli tutkittu Helsingin Malminkartanon nuorisotalon toimintaa. Tila on suuruudeltaan ja nuorten osallistujamääriltään kuten Ivalon Stönö, vaikutusalueella asuu 8.000 ihmistä elikkä 1.000 enemmän kuin Inarin kunnassa. Tähän saakka lähes vertailukelpoista juttua. Ja se ero sitten: on toki toimintaympäristössä muutakin, mutta lumoutuneena kuulin, että tilaa pyörittää neljä päätoimista ohjaajaa, NELJÄ.

Piti oikein tarkistaa LaNuTista miten Ivalon näkökulmasta löytyy neljä kunnallista ja pysyvässä työsuhteessa olevaa nuoriso-ohjaajaa. Siihen tarvitaan Inarin Stönön Pirkko, Sodankylän Veikkolan Jouni, Kittilän Tuomas ja Kolarin Sanna. Alue on tolkuttoman iso ja jengiäkin sillä asuu lähes 30.000 hlöä.

Pidin session kuluessa omaa erillisseminaaria Humakin tutkija Katin kanssa. Todettiin, että ei näistä erilaisuusjutuista näytä syntyvän kunnon keskustelua ilman sitä, että synnytetään ristiriita. Ei itsetarkoituksellinen vastakkainasettelu suuret - pienet, mutta tietoinen ristiriita kumminkin. Hymistely ei näytä auttavan yhtään.

En tiedä miten muuttotappioisten reunaseutujen asiat saataisiin näkyvimmin esille. Jotain on kumminkin tehtävä ennenkuin kaikki se hautautuu suuruuden ekonomian ja kaikille alueille yhdenvertaisten vaatimusten syövereihin.. Sepä jäi seminaari-istunnon sisäisen kahdenkeskisen miniseminaarimme loppupäätelmäksi. Luvattiin ainakin pohtia sitä, että mitenkä...

Nuorisotyö - ammattilaisten asialla

Nuorisotyötä palvelee valtakunnallinen mainio julkaisu nimeltään Nuorisotyö.
Lehti on monipuolinen ja pureutuu nopeasti nuoriin ja nuorten parissa tehtävään työhön liittyviin ajan ilmiöihin.

Nuorisotyölle isoksi kunniaksi on luettava myös se, että ainakin pohjoinen näkökulma on saanut tilaa ja kiinnostanut lehden tekijöitä. Näin on ollut jo pitkään, vaikka lehden pieni yhdennaisen toimitus sekä sen toimitusneuvosto on pääosin kehäkolmosen sisäpuolelta.

Asia on tietysti vaatinut oma-aloiteisuutta, mutta ihan sama sille. Aktiivisuus on alati uudistuva luonnonvara. Pääasia on se, että lehdestä on annettu mahdollisuus. Se on hieno asia se, Selvä Keli on hyvin otettu ja iloinen siitä...

Ihmemiehet ja -naiset

Samaisen Nuorisotyön huhtikuun numerossa päätoimittaja Susanne Maude
kirjoittaa otsikolla Ihmemiehet ja -naiset nuorisotyöntekijän sielunmaisemasta. Taiotaan pienistä budjeteista merkittäviä asioita, kohdataan, kuunnellaan, ennaltaehkäistään, osallistetaan, kehitetään ja resurssoidaan omaa työtä, uudistutaan, rakennetaan verkostoja... Kaikessa kulkee mukana suvaitsevaisuus, hurtti humori ja maalaisjärki sekä monet muut suotavat piirteet.

Mahtava kuvaus, siitä löytää helposti itsensä. Pääkirjoitus tuli oitis mieleeni, kun lukaisin mennä torstain Iltalehdestä kuvausta inarilaisesta rippikoulusta. Susanne Mauden tapauskuvaukseen kuuluu myös se, että itsestään selvänä pidetään sitäkin, että nuo kasvatuksen Mac Gyverit eivät mokaa, kaikki menee aina hyvin. Ja auta armias, jos ei menekään, syntyy juttua saman tien.

En tietenkään kannata sellaista, että epäkohdista vaietaan. On perin inhimillistä, että inhimillisessä toiminnassa sattuu monenlaista ja niistä pitää voida puhua. Eri asia on sitten se miten asiat otetaan esille. Aika oudolta kuulostaa se, että nuoret ja aikuiset eivät esitä kritiikkiä vastuullisille nuoriso-ohjaajille suoraan vaan heti tiedotusvälineiden kautta. Tässä yhteydessä tuntuu myös kohtuuttomalta se, että 650 nuorisotyöntekijän kokoontuminen yhteen ei saa aikaan samanlaisia otsikoita. Ei, vaikka he yksituumaisesti esittävät huolensa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä ja siitä, että menossa olevan laman yhteydessä ei toistettaisi 1990-luvun alun virheitä.

No. Ehkäpä tämäkin kuuluu meidän kasvatuksen Mac Gyverien toimenkuvaan. Olla provosoitumatta, kestää kritiikki, ottaa opiksi ja uskoa härkäpäisesti siihen, että lopulta vaikeuksista huolimatta sinnikäs työ palkitaan.

S
Ai niin. Kymppitonnikerho on saanut uuden jäsenen. Selvä Keli onnittelee Settlementin Pekka Häyhää nuorisotyön valtion tunnustuspalkinnosta armon vuonna 2009.