Kehitys kehittyy(kö?)

Syrjäytymisen ehkäisy.... Kuinkahan monta kertaa olenkaan joutunut kuulemaan tuon ilmaisun? No, koko 2000-luku on kaikkialla kehitelty ehkäisymenetelmiä sille, että kukaan ei pääsisi ulkoistamaan itseään erilaisista hyviksi arvotetuista asioista etunenässä mielekäs työ ja toimeentulo.

Inarin nuorisotyössä on pääosin myönteisiä kokemuksia erilaisista lähinnä nuorten työllistämiseen ja viestintäpajan kehittämiseen liittyneistä hankkeista. Projekteilla on tuotettu hillitön määrä paperia ja monenmoisia kokouskokemuksia, mutta sivutuotteena myös yllättäen tuloksia: nuorten työpajatoiminta on vakinaistettu, Selvä Peli työn tuntevat kaikki, tiedotuspiste In@Net toimii... Niin ja löytyyhän Nuorisokeskus Vasatokan alkuvaiheen historiastakin Lapin läänin kehittämisrahoitus ja yllättäen projekti.

Kenen ehdoilla kehitetään?

Projekti on mainio mahdollistaja kun halutaan kokeilla uutta ja kehitellä perustoimintoja. Rahaakin löytyy kun osaa ja haluaa hakea.

Erityistä valtakunnallista ja EUsuojelua tuntuu nauttivan perusopetuksen jälkeistä siirtymävaihetta elävä nuori pulmineen. Hyvä niin, sillä ikävaihe on kasvun näkökulmasta haastava ja tosi lyhyessä ajassa nuori itseään vapaasti toteuttaessaan voi hakeutua isoihin hankaluuksiin. Ikävaihe on myös sellainen, jolloin oikealla tavalla tehty ennaltaehkäisevä työ vielä toimii.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että huomiota pitäisi kohdistaa oleellisesti enemmän myös aiempiin nivelvaiheisiin. Minua on alkanut myös askarruttamaan kehittämisen käsite itsessään: kuka määrittää ja mitä, miten paikallinen tietämys ja kokemus saa määritellä asioita, onko oikea asiantuntemus EU:ssa ja sen säädöksiä valvovissa viranomaisissa?

Ongelmatiikka on vaativaa. Projektin pystyttäminen on kaikessa vaativuudessaankin kumminkin suhteellisen helppoa. Tosi ongelma on muuttaa hankkeiden tulokset pysyväksi toiminnaksi. Se kai lienee lopulta tarkoitus, ei kehittäminen kehittämisen itsensä tai kehityseurojen vuoksi.

Yhteistyötä tyrkyllä

Omien ideoiden kylkiäisenä nuorisotyöläisellekin on koko ajan on tarjolla useita eri projekteihin liittyviä yhteistyö- ja kumppanuusesityksiä.

Nämäkin kohdistuvat monesti tuohon samaan kohderyhmään: perusopetuksen jälkeiseen aikaan. Ja kaikkien asia on tietenkin tärkeä ja kaikkien mukaan pyydettyjen mukanaolo on tietenkin tärkeää kokonaisuuden onnistumisen kannalta.

Esityksiä on siinä määrin, että on ollut ihan pakko puntaroida panokset ja hyödyt hyvin tarkkaan sekä rajata osallisuutta. Niin: kieltäytyminen ei saa aina osakseen ymmärrystä. Johonkin on kuitenkin sanottu kyllä, hypätty kyytiin ja sitämyöten panostettu työaikaa.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä

Inari osallistuu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoimaan ja ESR:n rahoittamaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Osatoteuttajien joukko on minusta hyvin kiintoisa ja myönteisiä odotuksia herättävä : Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja sosiaalityön laitos sekä Kolarin, Kemijärven, Ranuan ja Inarin kuntien nuorisotoimet.

Osallisuutta tarjottiin vuosi sitten kaikille Lapin kunnille. Oikeastaan on lievästi outoa, että osallistujakuntien määrä jäi näin pieneksi. Ehkäpä se kertoo juuri siitä, että työssä ollaan tosi tiukoilla ja ajan löytyminen uuteen on haastavaa.

Alkuvaiheessa syksyllä 2008 oli aika hankalaa ajatella sitä miten me viemme paikallisesti hanketta eteenpäin. Myös hankekokonaisuuden hahmottaminen oli hakusessa. Olo oli kuin tammikuussa 2006, kun aloimme tehdä opetusministeriön tilauksesta nuorisotapahtumaa EU:n nuoriso-päälliköiden Saariselän työkokouksen yhteyteen. Silloin kuten nytkin vaadittiin muutama kokoontuminen, jotta kulkusuunta selkiytyisi.

Nyt odotan hankkeelta kuitenkin aika paljon. Yhteisötaide menetelmänä on uskoakseni piristävä kokemus sekä nuorille että ohjaajille. Kevään työpajat jättävät varmaankin mukavan ja pysyvän tuotoksen 25-vuotisjuhliaan toukokuussa viettävälle Ivalon nuorisotila Stönölle.

Suurella mielenkiinnolla odotan kaikille kohdekuntien ysiluokkalaisille kohdistettavaa hyvinvointiselvitystä. Ehkä suurin puute mikä työajan käyttöön liittyy on se, että ikinä ei ole aikaa etsiä tietoa omasta työstä tai nuorten asioista tutkimustyön kautta. Se on harmi, sillä virhesatsauksiin ei talouden kireissä reunaehdoissa olisi varaa. Valinnat pitäisi pystyä perusteleman hyvin sekä itselle että tietysti koko toimintaympäristölle.

Koska olen hankkeen ohjauryhmän aktiivinen jäsen, olen nähnyt keväällä toteutettavan haastattelun lomakkeen. Näyttää lupaavalta. Sieltä on odotettavissa hyödyllistä tietoa. Hyvää on sekin, että kysely toteutetaan myös koko saamelaisalueella, ei vain Inarissa. Vertailtavuus lisää kummasti odotusarvoja.

Hankkeesta lisää sen nettisivuilla: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/nuorten-hyvinvoinnin-ankkurit.

Projektikoordinaattori Katrin ja Ivalon ysiluokkalaisen Piritan näkemyksiä hankkeesta löytyy äänileikkeinä myöskin netistä www.lanuti.fi/inari -> selvä keli.

Penkkarit ivalossa: riehakasta, mutta siistiä

Viime lähetyspäivän aamu alkoi kohdallani Ivalon lukion ruokasalissa. Koulu on järjestänyt penkkaripäivänä abeille ja heidän vanhemmilleen kahvitilaisuuden. Yhtenä ajatuksena on ollut hillitä takavuosien rajua koulujuhlintaa.

Mukava tilaisuus, hyvä ajatus koululta. Penkkarit sujuivat riehakkaasti, mutta tyylikkäästi elikkä tavalla mitä Pauli 5.2. lähetyksen Käpy jäätyy osiossa peräänkuulutti.

Hienoa. Selvä Keli iloitsee ja toivottaa abeille opiskeluintoa ja myötäisiä kevättuulia...

S

€€€????: Tukieurojen ihanassa odotuksessa...

Nyt voi sanoa, että kevät on monin tavoin etenemässä hyvää vauhtia. Aurinko on kunnioittanut läsnäolollaan seutua jo parisen viikkoa, päivät pitenevät ja samaan tahtiin työtahti tiukentuu. Viikko kuluu tosi nopeasti...

Nuoria miehiämme maailmalla...

Viime lähetyksen studiovieras osallistui Selvä Kelin osioon Missä hän on tänään? Niinpä vieras oli läsnä ilmateitse.

Soitettiin På Gränsen området -kaupunkiin elikkä Tornioon. Tornio on paitsi Inarin nuorisotyön tärkeä yhteistyötaho myös kaupunki, jossa opiskelee varsin paljon Inarista muuttaneita nuoria. Pääosin heistä kouluttautuu medianomeja tai nuorisotyöntekijöitä.

Eikka, joka takavuosilta tunnetaan myös taiteilijanimeltä dj. Auno, on yksi heistä. Joka kerta on mukavaa kuunnella kun muualle opiskelemaan päätynyt nuori inarilainen kertoo pärjänneensä ja viihtyvänsä opinnoissaan. Niin nytkin.

Selvä Keli on ylpeä Eikasta ja toivottaa menestystä Engalannissa tapahtuvaan parin kuukauden mittaiseen työharjoitteluun, johon nuori mies on tätä kirjoitettaessa jo matkustanut. Tämmöisiä Eikkoja Inari tarvitsee opintojen jälkeen paluupostissa kotiseudulleen. Mukava oli kuulla myös Eikan suusta se, että jos työtä löytyy, niin voihan sitä harkita...

Odottavat tunnelmat

Vesku oli soitellut päivällä Seijalle, joka toimii lääninhallituksen nuorisotoimen
vastuuhenkilönä. Läänien organisaatiot ovat muutosten alla, mutta perustoiminnat pyörivät uudelleenjärjestelyistä huolimatta.

Läänistä kerrotaan, että työpöydällä odottelee ratkaisuaan paksu pino erilaisia kuntien tai järjestöjen toimittamia avustushakemuksia. Hyvä, että nippu on käsittelyssä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei niitä ihan huvikseen viitsi laatia. Erilaisilla hanke- tai kehittämisrahoilla on suuri merkitys, jos nuorisotyön asiaa halutaan paikallisesti edistää. Näin sitä huolimatta, että pysyviin ratkaisuihin tarvitaan muutakin: sitä paikallista rahaa ja ylipäänsä nuorten asioiden paikallista ymmärtämistä.

Toivottavaa olisi, että rahoituspäätöksiä saataisiin vuoden ensimmäisen kvartaalin kuluessa. Euromäärät eivät ole hillittömän suuret, mutta niillä on merkitystä. Meilläkin on paljon pelissä: pari työpaikkaa ja kahden-/monenvälisen yhteistyön jatkotyön edellytykset sekä tyttötyön jatkuminen.

Mitä nopeammin päätökset tietää sitä parempi on varautua. Tämmöisenä asia näyttäytyy peruskunnan tasolla. Toivottavasti asia näyttäytyy samalla tavalla myös siellä missä odotetut päätökset tehdään.

Minulla on tulevasta sellainen ennakkotuntuma, että työpajat pärjäävät jatkossakin hyvin, tukirahaa näiltä osin riittää hyvin myös pieniin ja keskisuuriin kuntiin. Mutta, mutta: jatkuuko hyvä kehitys muutoin?

Toinen asia on se mitä kehittämiseltä jatkossa odotetaan: miten rahoittajan ja toimijan odotukset kohtaavat. En ole ihan vakuuttunut siitä palveleeko nykysuuntaus pieniä ja keskisuuria kuntayksikköjä yhtälailla kuin suurimpia kaupunkeja.

Katsotaan miten käy ja palataan sitten asiaan.

NuVa ja VanuRockin jälkeinen elämä

NuVan pj Jenni pyörähti päivällä pajalla ja kehui oman joukkonsa sekä kaikki muut VaNuRocin järjestelyihin osallistuneet tai konserttia muuten vain seuraamaan tulleet. Syytä onkin: oma kommenttini kulki jo viikko sitten samaa rataa.

Rupateltiin Jennin kanssa myös siitä, että mitä sitten. Yhteistuumin todettiin, että pakko on nähdä kuinka taivaanrannalle nousee talouteen liittyviä tummia pilviä. Ajatuksemme on se, että nyt on todella typerää kyseenalaistaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Päinvastoin: huonojen aikojen lähestyessä panostusta pitäisi lisätä.

No, emme oikein usko tuon realistisuuteen. Niinpä päädyimme siihen, että NuVa ja nuorisotyö tekee kaikkensa, jotta saavutetut asemat säilytetään. Olisi oikeastaan pakko: me täällä Inarissa olemme sotkeneet kaikista toimenpiteistä kokonaisuuden jossa eri toiminnalliset osat tukevat toisiaan. Asetelma on huolella rakenneltu, mutta herkästi haavoittuva. Jos nyt leikataan merkittävästi, niin paluu kestää kauan ja voi olla, että paluuta entiseen ei ole.

Asioihin liittyy sekin, että nuorten määrä on tasaisessa laskussa. Asemien säilyttämisessa taitaa olla siis tavoitetta kerrakseen. Ja jos se onnistuu, niin sitten NuVa ja nuorisotyöntekijät voivat onnitella itseään: ääni on tullut kuulluksi.

Uusia äänileikkeitä LaNuTiin

Latasin uusia äänileikkeitä nuorisotyön nettisivuille. Osoite on vanha tuttu: www.lanuti.fi/inari ja etusivulla vihreä painike. Sieltä löytyy mm. nuo Jennin ja Seijan haastattelut.

Käpy jäätyy -sarjassa Pauli antaa käyttäytymisohjeita abiturienteille tulevaa penkkaripäivää varten. Äänite on mainio, kantsii käydä tsekkaamassa.

Penkkarit ovat ensi torstaina 12.2. ja Mari aikoo houkutella muutaman abin studiolle. Katsotaan kuinka käy...

S

Toiset on luotuja kulkemaan...

Alkaa mennä jo itsensä toistamiseksi, mutta ei voi mitään: takana jälleen kiivastahtinen, mutta kiintoisa viikko. Ei sinällään mitään dramaattista, ihan normaali nuorisotyöläisen arki pistää jalat liikkumaan.

Ollin opetusvuodet...

Studiolla vieraili todella mukava ja kiintoisa henkilö, joka eli lähetyksen aikaan lähes kuin viimeistä päivää. Legendaarinen liikunnanopettaja Olli on jäänyt helmikuun alussa viettämään hyvinansaittuja eläkepäiviään 30 Inarissa vietetyn opetusvuoden jälkeen.

Ollin tuntee koko pitäjä. Mies on itse elänyt kuten opettaa: koulumaailman ohella hän on tuttu liikuntakerhoistaan, erätouhuista, vapaaehtoisista maanpuolustushommista... Eipähän ole vierivä kivi päässyt sammaloitumaan.

Kuntosuunnistustapahtumissa olen itsekin katsellut kuinka vikkelästi hyväkuntoisen kuusikymppisen nastarit häviävät näkökentästä... Voihan olla, että eläkepäiville riittää sekä virtaa että monenmoista aktiviteettia.

Juteltiin siitä mihin nuorten miesten fyysinen kunto on kehittynyt. Päivää ennen studiosessiota tiedotusvälineissä kerrottiin Puolustusvoimien tyly havainto: jo viidennes alokkaista keskeyttää palvelun, ei riitä kunto tai ei kestä korvienväli.

Olli on tehnyt myös tästä asiasta pitkäaikaista selvitystyötä Inarissa.
Suunta on sama kuin valtakunnassa: erityisesti kestävyyttä vaativissa lajeissa
tulokset ovat laskeneet dramaattisesti. Mutta huonomminkin asiat voisivat Inarissa kuulemma olla. Myönteistä Inarin osalta on sekin, että pikkuhiljaa ikäryhmissä näkyy paluuta, hidasta mutta kuitenkin, kohti tasoa, josta laskusuunta on alkanut.

Se on hyvä sillä, hiirikäsi-/monitorisukupolvi on melkoinen kansanterveydellinen ja -taloudellinen aikapommi, ellei kehitykseen havahduta ja asialle tehdä jotain. Syrjäytyminen, tuo sinällään leimaava käsite, näyttää olevan kuin ameeba: uusia muotoja syntyy koko ajan, nyt uhkaa jo terveydellinen massasyrjäytyminen.

Tuhansien oppilaiden tuntema PERSOONA

Pauli piipahti päivällä täyskierroksen Ivalon kouluilla ja jututti eri-ikäisiä Ollin oppilaita. "Kova jätkä, rento tyyppi, kannustava, maailman paras liikunnanopettaja". Luonnehdinnoista on mahdotonta löytää moitteita.

Olen itsekin ollut Inarissa lähes 29 vuotta. Kuulostaa uskomattomalta, mutta tuona aikana en ole koskaan kuullut kenenkään Ollin oppilaan lausuvan opettajastaan yhtään poikkipuolista sanaa. Rock-Inarinkin, tuon inarilaisnuorten tunnustuspalkinnon, Olli pokkasi jo yli 10 vuotta sitten. Tuo kaikki on hämmästyttävää.

Juteltiin siitä miten se on mahdollista. Ollin resepti on sinällään hyvin yksinkertainen, mutta sen mukaan eläminen onkin jo taitolaji: "Kaikessa pitää olla täysillä, koko persoonallaan ja johdonmukaisesti mukana, pitää vaatia mutta myös kannustaa...." Niinpä. Sieltä löytyy se kasvattajan auktoriteetti ja katu-/luokkauskottavuus, joka ei pohjaudu pelkästään muodolliseen asemaan ja vaadi tuekseen jatkuvaa äänen korottamista ja patistelemista.

Niin ja vielä Ollin persoonasta ja oikeudenmukaisuudesta kertoo tiivistetysti oleellisen erään alakoulun pojan lausunto: "Se on mahdottoman hyvä jakamaan joukkueita..."

Niinpä niin. Suuret on saappaat, jotka joku tai jotkut saavat täytettäväkseen.
Selvä Keli toivottaa Ollille mukavia eläkepäiviä ja kireitä siimoja kalavesille.

VaNuRock -yhteisen toiminnan voimannäyttö

Nuorisovaltuuston vuotuinen voimainponnistus VaNuRock soiteltiin tammikuun viimeisenä perjantaina. Kaikki meni hyvin: lippuja meni runsaat sata, ilahduttavasti myös Inarin kuljetuksessa käytössä ollut 22-paikkainen bussi täyttyi viimeistä istuintaan myöten.

Urheilutalolla oli lisäksi viitisenkymmentä eri tavalla järjestelyissä mukana ollutta.

Nuorisotyöntekijöitä ja järkkäreitä lukuunottamatta kaikki olivat nuoria. Olipas ihan mahtavaa seurata vierestä illan kulkua, kun homma toimi: bändit, NuVa, viestintäpajan porukat, äänentoistohenkilöstö,puffetin pitäjät, Tilkkutäkki, jokainen hoiti hommansa sovitulla tavalla. Oikeastaan ylikin: Joni G pajalta ideoi kokeilun ja niinpä konsertti lähetettiin suorana Radio Inariin.

Lupaava radiokokeilu, vaikka tietysti pulmiakin oli. Jokatapauksessa lähetys ylitti kiinnostavuudessaan takuuvarmasti edellispäivän radioinnin valtuustosalista. Järjestäytymiskokous on tietenkin tosi kiintoisa, mutta suhteellisten vaalien rumba teki kokouksesta vähemmän seurattavaa radiodraamaa.

Mutta vielä tiivitetysti VaNuRockista: mahtavaa!!! Pari ylipitkää päivää ei lopulta paina paljoa, kun homma pelaa ja nuoret toimivat...

S