perjantai 31. lokakuuta 2008

Kuntavaaleja ja Barents-rockia....































Olipahan kiivaat kaksi viikkoa. Tahti oli niin kova, että lähetys 23.10. jäi kokonaan lähettämättä. Olin itse tuolloin Luoteis-Venäjällä ja heti rockreissun jälkeen piipahdin Helsingissä. Muutenkin ehti tapahtua paljon, kuntavaalit olivat ja melkoinen puhuri kävikin ainakin täällä Inarin valtuustossa.

Polarnye Zor ja venäläinen versio Rajarockista

Polarnye Zor on noin 25.000 asukkaan pikkukaupunki Kuolan niemimaalla kolmisenkymmentä kilometriä Kantalahdesta Murmanskiin päin. Kaupunkia ei olisi, ellei sen lähituntumassa sijaitsisi ydinvoimala. En tiedä johtuuko kaupungin pienuudesta vai voimalasta vaiko molemmista, mutta PZ on venäläisen mittapuun mukaan viehättävä ja siisti kaupunki.

Kaupungissa on kulttuuritalo. Ulospäin se on kuten tuhannet muut kaltaisensa Äiti-Venäjän kulttuuripalatsit: kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Mutta PZn palatsi ei ole mikään keskiarvomesta. Se on huolella pidetty, hyvin johdettu ja varustukseltaan aivan loistava paikka rockkonserttien pitämiseen. Kun tähän lisätään ystävällinen ja asiansa osaava henkilökunta, niin aivan pakkohan sinne oli viedä Rajarock.

Rajarock on nuorten rockyhtyeille tarkoitettu koulutus- ja konserttitapahtuma, johon osallistuu yhtyeitä kaikista neljästä Barentsin maasta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1989 alkaen ja nyt oli 14. kerta, toinen kerta Venäjällä, jossa Apatity oli järjestäjänä lokakuussa 2003. Ja toisenlaista on, niin ja kumminkin niin samanlaista

Rock on rajaton kieli
...

Musiikki yhdistää. Kielimuuri on ja sitä ei ole. Musiikin kieli on universaali ja koko Rajarockin historiassa kielimuuri on käytännössä ollut tuntematon asia.

Tapahtuman työkieli on periaatteessa englanti, mutta livetilanteissa englannin ohella puhutaan ruotsia, norjaa, venäjää, suomea ja elekieltä. Tunnelma on kuin Baabelin tornilla, mutta hyvin tullaan toimeen.

Esiintyminen Venäjällä oli myös koko rokkibussillemme (yhtyeet Inarista, Haaparannalta ja Torniosta) elämys. Torniolaisen Poco Locon kitaristi-laulaja Riku ja inarilaisen Eklipticonin basisti-laulaja Juho olivat samoilla linjoilla: Suomessa ei ole ikinä samanlaista, soittaminen itänaapurissa on ihan eri juttu ja jos siellä ei ole päässyt esiintymään tai seuraamaan konserttia muuten vaan, niin sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Niin ja keikan jälkeisessä fanilauman puristuksessa voi vain unelmoida siitä, että sama tapahtuisi edes kerran nuoren soittajan elämässä kotiSuomessa.

Learning by doing...(or by watching?)

Kulttuurieroja löytyy tietenkin. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niinpä vanha neuvostoaikainen meininki näkyy vielä.

Meikäläinen pedagogiikka lähtee siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten.
Nuoret ovat tämän opin mukaan pääasia, ei kohde vaan tekijä. Rajarockin oppien mukaan tapahtuman pääkonsertti on nuorten juttu, johon aikuiset eivät osallistu muutoin kuin taustalta: antamalla ohjeita ja kannustamalla.

Paikalliset halusivat kaksi konserttia ja hyvä niin. Pääkonsertti toteutettiin edelläkuvatulla tavalla. Perjantain konsertin periaate oli paikallisten järjestäjien haluama ja toisenlainen: Rajarockin kuusi nuorten bändiä soitti kaksi biisiä kukin konsertin aluksi ja sen jälkeen kokeneet ja osaavat orkesterit vetivät pitkät setit. Ideana tässä järjestelyssä oli se, että nuoret oppivat kuuntelemalla ja katselemalla kokeneempia soittajia.

Ihan kaunis, mutta meille vieras ajatus. Ja kävi kuten ounastelimme. Kokeneet soittajat, nuo Komsomolin perilliset jostain 80-luvun lopulta, soittivat hienosti, mutta yksi puuttui. Samaistuminen on universaali ilmiö ja se toimii yhtälailla Inarissa, Haaparannalla, Zimbabwessa, New Yorkissa ja Polarnye Zorissa, se toimii kaikkialla...

Siinä missä nuorten bändit riehaannuttivat PZ:n kulttuuripalatsin varsin nuoren ja noin 300-päisen yleisön senioriosasto tyhjensi salin. Vahinko sinällään, sillä seniorit soittivat hyvin ja ihan kuunneltavaa musiikkia...

Kuntavaalit - muutoshalua ilmassa, muuttuuko mikään?

Kuntavaalit pidettiin. Ainakin meillä Inarissa ilmeni selkeää muutoshakuisuutta. Valtuusto meni kerralla uusiksi, lähes 20 uutta valtuutettua sai kuntalaisilta mandaatin vuosille 2009 - 12.

Valtuustosta putosi ominaispainoltaan merkittäviä ja pitkäaikaisia kuntapäättäjiä. Näinhän käy joka kierroksella, mutta nyt paikastaan joutui luopumaan häkellyttävän moni pitkänlinjan
paikallispoliitikko.

Joutuu kyllä kysymään sitä, että miksi näin? Vakioselitys kuuluu, että vastuunkantajat kantavat myös vaaleissa raskaan vastuun. Voi olla, mutta ei se selitä kaikkea. Inarissakin muutostahti (joka sinällään voi olla välttämätön ja perusteltavissa, en tiedä...) on viime vuosina ollut kova. Voihan olla, että kaikki tapahtunut ei hahmotu peruskuntalaisen ajatusmailmaan ja takapotku näkyy nyt vaalituloksessa.

Niin tai näin. Kuitenkin on ennustettavissa, että tulossa on kiintoisa joskin varmaankin kaikkea muuta kuin helppo kunnallinen alkuvuosi. Voittajia ovat sitoutumattomat ja ensi kertaa inarilaiseen kunnallispolitiikkan rynnistäneet vihreät. Vasemmistoliitto ja Keskusta, perinteiset mahtipuolueet ovat paikalliset häviäjät. Kiintoisaa

S

tiistai 28. lokakuuta 2008

Et saa välittää lapselle omaa arvomaailmaasi






Otsikon neuvon bongasin Helsingin seudun paikallislehdestä ( HS 21.10.08 ) herra Junkkaalan
syntymäpäivähaastattelusta.

Ajatus ei ole todellakaan ole Timo Junkkaalan ajatus, vaan nousee vapaa-ajattelijoiden arvomaailmasta. Vapaa-ajattelijoiden mielestä vanhemmat eivät saa tuputtaa arvojansa lapsellen vaan heidän ( lasten ) pitäisi saada itse valita arvonsa.

Joopa joo. Tähän löytyy varmaan se kauan kadoksissa ollut salattu järjen hiven.

Äärivasemmistolainen ystäväni Ivalosta tuumasi joskus takavuosina, että kristillinenkin kasvatus on parempi kuin ei kasvatusta ollenkaan. Ateistin poikana em. lämmitti silloinkin kummasti.

Kun ajattelen Jokelaa ja Kauhajokea niin muistaakseni molempien tragedioiden päähenkilöt ilmoittautuivat ateisteiksi.

Oma isäni ei ollut koskaan uhkaamassa muitten henkeä ja terveyttä, mutta joku muu näyttää siinäkin onnistuneen.

Pari kuvaa viime viikolta Sevetistä (43) toivottavasti piristää päivääsi.

-m-

lauantai 18. lokakuuta 2008

Tunnelma tiivistyy...

Joo... Vaalisunnuntai lähestyy ja nyt vaalit jo näkyvät.

Ennen torstain Selvä Keli radioshowta Siirin Weskulla ja minulla tuli täyteen yksi etappi: vedettiin viimeinen Ehdokaslistat esittäytyvät -sarjan kolmevarttinen ja seurassamme olivat Kristillisdemokraattien edustajat.

Taakse jäi seitsemän iltaa ja neljätoista studiovierasta. Kiintoisa kaksiviikkoinen ja käsinkosketeltava oli helpotuksen tunteemme, kun urakasta lopulta selvittiin.

Nuorten asíat ja NuVan kysymykset: Miten ehdokkaat vastasivat?

NuVa oli työstänyt kunnan vaalikoneeseen lukuisia kysymyksiä, joista aika montaa ehdittiin käsitellä puolueiden edustajien kanssa. Oli ihan pakko tehdä radiolähetyksessä Weskun kanssa yhteenvetoa istunnoista.

Mielenkiintoinen kokemus. Kaikki puolueet sekä sitoutumattomat tiesivät, että Inarin kunnassa on äänekäs ja vikkeläliikkeinen nuorisovaltuusto. Se on hyvä juttu. Pientä hajontaa oli siinä miten suhtaudutiin nuorten kuulemiseen. Pääosin todettiin, että asia on hyvällä mallilla, mutta muitakin käsityksiä löytyi.

Koulukuraattoriasia toimi jännällä tavalla ilmapuntarina. Ei koulukuraattorin virkaa = ei nuorten kuulemista. Hmmmm... Jännä juttu, tosiasiassa kuraattorihomma synnytti runsaasti keskustelua ja paljon paperia, niin ja myös toimenpiteitä. Asiat eivät ole ihan yksioikoisia.

Pohdiskeltiin sitä miksi nuoria, alle 30 -vuotiaita ehdokkaita on niin vähän. Kaikki olivat sitä mieltä, että sopivanikäiset lähtevät Inarista muualle. Onhan se niinkin, mutta se ei selvitä kaikkea. Miksi ne harvat nykyisistä alle kolmikymppisistä valtuutetuista eivät jatka? Selvä Keli taitaa palata vielä tähän aiheeseen. Luulenpa, että kyse on paljolti myös siitä, että me inhorealismin kyllästämät aikuiset ja ennakkoluulottomat nuoret puhumme eri kieltä silloinkin kun lopulta puhumme samasta asiasta...

Kykeneekö 16-vuotias kypsään äänestyskäyttäytymiseen?

Kiintoisa on myös kysymys äänioikeusikärajan laskemisesta paikallisvaaaleissa kirkon tapaan 16 -vuoteen. Pääosin tilanne seitsemässä lähetyksessä oli 2 - 0 nykymenon puolesta. Ainakin Keskustassa ja Vihreissä tilanne oli 1 - 1.

Vastustajilla oli kaksi perustetta, joista mielestäni parempi liittyy kysymykseen siitä saavatko lapset olla lapsia. Totta on se, että ihan liian nuorina lapsilta edellytetään turhan paljon. Toinen asia on se, istuuko asia äänioikeuskysymyk-seen.

Olen aiemmin jo todennut, että Kirkko on Suomen poliittista järjestelmää edistyksellisempi. Pitkässä juoksussa äänioikeusikärajan lasku kuntavaaleissa ruokkisi takuulla nuorten kiinnostusta paikallisiin asioihin ja niihin vaikuttamiseen. Sitäpaitsi: on hyvä totuttautua äänestämiseen kotioloissa ja lähiasioissa, ennen kuin edessä on se monille väistämätön: poismuutto opiskelemaan muualle.

Toinen vastustajien peruste on pelko eräänlaisesta Tony Halme -ilmiöstä siis siitä, että populismi vie voiton. Tätä pohtivat ainakin Vasemmiston sekä Kristillisdemokraattien edustajat. Kiintoisaa.

Inarin Vasemmiston varauksellisuuden ymmärtää, jos muistelee neljän vuoden takaista ehdokasasettelua. Paikallisesti merkittäväksi muotoutunut rap-kulttuuri julisti Ambassan valtakauden alkaneeksi vuonna 2005. Kausi jäi sattuneesta syystä lyhyeksi ja iskuja sateli yhteiskunnan kontrollimekanismeista käsin siinä määrin, että kyseisen nuorisokulttuurisen suuntauksen edustajat poistuivat Inarista vähin äänin vuoden 2007 keväällä. Tässä yhteydessä kato kävi myös vasemmiston luottamushenkilöissä...

Kyse on myös nuorten omasta suhtautumisesta. Oma kokemukseni on se, että nuoret suhtautuvat näihin asioihin pääosin vakavasti. Jos poismuutto häämöttää parikymppisenä, niin rima lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan 18 -vuotiaana on todella korkealla. Neljä vuotta on pitkä aika nuoren elämässä.

Lopuksi on todettava, että lähetysten vanhin vierailija osoittautui myös
ennakkoluuttomimmaksi suhteessa inarilaisnuoriin ja heidän asioihin. Vihreiden Harald H:ia oli mukava kuunnella: nykyiset nuoret tietävät paljon
ja ovat valistuneita, järkeviä ja kykeneviä ottamaan kantaa. Hienoa. Eikä jutustelu ollut ollenkaan kosiskelevaa vaan punnittua puhetta.

Viestintäpaja ja nuoren elämän suunta

Siirin Wesku oli myös viikon vieraamme. Marin käsittelyssä Wesku kertoili juurevan vakaaseen siskeliläistyyliinsä viestintäpajan syksyn kuulumisista. Tosi lystiä oli sivusta kuulla kuinka motivoitunut tämä viestintäpajan pitkäaikainen moniottelija on nykyisestä tehtävästään.

Soiteltiin myös Perttu R:lle Hesaan. Perttu on ivalolainen kaveri, joka näkyi Inarissa monessa hahmossa: rockkitaristina, Radio Inarin äänenä, nuorisovaltuuston puheenjohtajana, helluntaisrk:n aktiivinuorena... Pari vuotta sitten hän häipyi pääkaupunkiin opiskelemaan mediatuottajaksi, kuinkas muuten. Ihan lysti oli kuulla Perttua: perhe, erityisesti lehtijulkaisualalla toimiva isä ja viestintäpaja kaikkine mahdollisuuksineen. Siinäpä elämän suuntaajat...

Perttu on muuten mukana mielenkiintoisessa hankkeessa. Hän toimii yhtenä kirjoittajana maan nuorisotyön perinnehankkeen Nuoperin kirjaprojektissa. Tulevan opuksen mediaosiossa hän ja yksi Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Free Your Mind mediakeskuksen nuori kertovat kokemuksistaan. Vanhemman kaartin kirjoittajana on mm. muuan Jorma Pilke, Yleisradion nuorten TV-toimituksen perustaja 1960-luvulta. Tuttu persoona myös Inarin viestintäpajalla. Henkilö. jonka suuri TV-yleisö muistaa parhaiten takavuosien Iltalypsystä. Miten se menikään: Täällä Aimo Surakka, Pasilan asema.

Mukavaa. Selvä Keli palaa myöhemmin tähän aiheeseen.

Koillis-Venäjän kutsu

Kyrön Janne oli tavoittanut Eklipticon -yhtyeen basisti-laulaja Juhon. Juho ja Jarppa, Joona sekä Oula matkaavat ensi viikolla Kuolan niemimaalle Polarnye Zorin ydinvoimakaupunkiin. Herrat powermetallibiiseineen edustavat Inarin kuntaa Rajarockissa.

Siitä miten homma meni, kertoo Selvä Keli marraskuun alussa...

S

perjantai 10. lokakuuta 2008

Vaalinalustunnelmia ja etsivää nuorisotyötä

Syksy on vuodenajoista se, jolloin viikot kuluvat vikkelimmin. Nyt ovat normimenon lisämausteena vielä lähestyvät kuntavaalit, jotka näkyvät erityisesti viestintäpajalla ja Radio Inarin toimituksessa. Juicen syksyiset sävelet ovat nousseet uuteen kukoistukseen: nyt on lokakuu ja minusta näkee sen...

Hassisen Kone elää myös renessanssia: meill on levottomat jalat, levottoomat...

Kaikki nuorten asialla(ko?)

Oli aika rankka Selvä Keli -lähetys, vaikka Mari hoitelikin taidokkaasti studiovieraamme ja helpotti niiltä osin oloani merkittävästi. Omakohtainen mikkiväsymys selittyy lähestyvillä kuntavaaleilla.

Olin nimittäin viestintäpajan tämänhetkisen työvalmentajan Siirin Veskun kanssa viettänyt laatuaikaa studiolla neljänä perättäisenä iltana seurana ehdokkaita asettaneiden ryhmien edustajia. Hetki ennen Selvä Keli lähetystä tenttasimme Ivalon Kokoomuksen edustajia suorassa lähetyksessä.

Onpa ollut todella kiintoisia kolmevarttisia. Matka on muuten tätä kirjoitettaessa puolivälissä elikkä ensi viikolla on vielä neljä istuntoa lisää...

Lähetysten perusjuoni on se, että tenttaamme ehdokkaita käyttäen apuna niitä kysymyksiä, joita kuntalaiset ovat toimittaneet Inarin kunnan vaalikoneeseen (löytyy muuten osoitteesta http://www.inari.fi/) ja jotka eivät ole sinne asti päässeet. Niitä kysymyksiä onkin sitten aika paljon, joten olemme säästyneet pahimmalta: miettimisen vaivalta. Se on hyvä, sillä ajattelu on rasittavaa ja kun olemme mukavuudenhaluisia, niin...

Yksi kymmenminuuttinen jakso ehdokasillasta on omistettu nuorisovaltuuston kysymyksille. Yhteenvedon paikka nuorten asioiden käsittelystä on edessä ensi viikon (16.9.) lähetyksessä, jota edeltävän tunnin aikana esittäytyy muuten viimeinen ryhmittymä, Inarin kuntavaalien ensikertalainen: Kristillisdemokraatit.

Tässä voi kumminkin jo todeta, että on se jännää miten kaikki yhtäkkisesti ovat niin nuorten asialla, että heikkopäisempää ajoittain hirvittää. Sisäinen inhorealisti toki muistuttaa olemassaolostaan ja sanoo, että nämä on kuultu ennenkin, viimeksi neljä vuotta sitten... No, ehkei asia ole kuitenkaan ihan näin yksioikoinen: Inarin NuVa on viimeisen valtuustokauden ajan pitänyt suht korkeaa profiilia ja kyllä emovaltuustokin tietää ja tunnistaa, että sillä on ärhäkkä pikkusisko/-veli. Oikealla tiellä siis ollaan.

Etsivä löytää (ja kolkuttavalle avataan...!)

Studiovieraaksi saapui Etsivä löytää -hankkeen nuoriso-ohjaaja Mika Fält. Mika on tehnyt viestintäpajalla kelpo työtä: ideana on ollut madaltaa entisestään jo matalaa pajan ulko-oven kynnystä nuorille, jotka ovat elämänsä kanssa taitekohdassa. Hankkeen pyrkimyksenä on ollut myös löytää palvelujärjestelmien ulkopuolelle mahdollisesti jääneet nuoret sekä auttaa tavalla tai toisella muutoin väliinpudonneita nuoria.

Ja katso: kohderyhmää onkin löytynyt... Ammatillinen yhteistyökin on tiivistynyt ja hyvä niin.

Hanke on mahdollista toteuttaa, koska yhteiskunta (opetusministeriö) on katsonut tarpeelliseksi panostaa paljon euroja etsivän työpajatyön rahoittamiseen. Hyvä, mutta on kumminkin perin kummallista, että tehopanostukset pyrkivät kasautumaan yhteen, sinällään tärkeään nivelvaiheeseen: nuorten siirtymiseen peruskoulun jälkeiseen elämään.

Tähän vaiheeseen satsataan todella paljon. Ilmassa leijuu tästä huolimatta kiusallisena kysymys: pitäisikö vahvistaa muidenkin siirtymävaiheiden toimia. Kauhajoki-tragedian jälkeen joutuu kysymään: miksi ei havaittu, miksi ei puututtu? Jotenkin minusta on alkanut tuntumaan entistä enemmän siltä, että mitä enemmän panostetaan varhaisiin siirtymiin (perhe/päivähoito -> peruskoulu, alakoulu -> yläkoulu) sitä vähemmän tarvitsee panostaa myöhempiin korjaaviin toimiin.

Olisiko tullut aika panostaa myös niihin? Ja jopa ensisijaisesti niihin?

S

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Elämä jatkuu...

Edellinen teksti syntyi Kauhajoki -tunnelmissa Rovaniemellä. Torstain Selvä Keli lähetys pohdiskeli myös tuota traagista tapahtumasarjaa.

Kulunut työviikko oli muuten kiivastahtinen. Se on sinällään ihan normaali tila alkusyksyn nuorisotyössä. Viestintäpajalla on sitäpaitsi ollut tänä syksynä säpinää ihan eri tavalla kuin vuosi sitten. Liekö sattumaa vai Etsivä löytää -hanketyön ansiota, mutta kohderyhmää on löytynyt ihan eri tahtiin. Se on hyvä se, työpaja ilman työpajanuoria on... No, se ei oikein vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.

Etsivä löytää hankkeeseen palataan muuten lähetyksessä torstaina 9.10., jolloin studiolle Marin käsittelyyn saapuu hanketta vetävä nuoriso-ohjaaja Mika Fält.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä...

Rovaniemikin on ehditty nähdä toisen kerran viikon sisällä. Ollaan nimittäin lähdetty mukaan Pohjois-Suomen Sosiaalialan kehittämiskeskuksen ideoimaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hankkeeseen, jonka alkuseminaaria pidettiin Pohtimolammen luonnonkauniissa maisemissa viime perjantaina.

Hankkeeseen palataan takuulla myöhemmin. Nyt riittää, kun toteaa, että hankkeen osatoteuttajina, kuten EU-termi asian määrittää, ovat Inarin ohella Kemijärven kaupunki sekä Kolarin ja Ranuan kunnat. Lapin yliopisto on vahvasti mukana tuoden tutkimus- ja koulutuspanostusta sekä Taiteiden että Sosiaalitieteiden laitosten kautta. Kiintoisaa.

Jännä nähdä mitä tästä taiteen ja median keinojen yhdistelemisestä nuorten (15 - 17 v.) toimintaryhmien työskentelyyn lopulta kehkeytyy. Kaikessa kulkee mukana myös nuorten arviot omasta elinympäristöstään, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Jo alkuseminaarissa eri kuntien ryhmien ensitöiden purku oli kiinnostavaa seurattavaa: pulmista huolimatta yleisarvio on positiivinen ja näkemykset myös tulevaisuudesta vähintäänkin varovaisen myönteiset. Näin myös Kemijärvellä, vaikka kaupunki onkin kokenut viime vuosina todella kovia rakennemuutoksen ravistellessa.

Ei siis huono tulos, ei ollenkaan. Asiasta tehdään projektin toimesta vuoden 2009 aikana yhden ikäluokan kattavat kuntakohtaiset hyvinvointiselvitykset. Niiden tuloksia voidaankin odottaa suurella mielenkiinnolla.

Kauhajoen jälkikaikuja ja inarilaista perhetyötä

Studiovieraana pyörähti perhetyöntekijä Taavi Simonen. Juteltiin nuorista ja perheiden tilanteesta Inarissa.

Studioraatimme antoi inarilaisnuorille korkean arvosanan, Muutoinkin todettiin, että asiat Inarissa ovat pääosin mallillaan. Inarilainen moniammatillinen lähestymistapa miellytti studiovierasta, joka totesi nähneensä paljon hapuilevampaakin yhteistyötä. Täällä eri osapuolet mahtuvat hyvin yhteisten pöytien ääreen ja keskustelu on rakentavaa ja pääosin myöskin eteenpäinvievää.

Viestinä inarilaisperheisiin singahti toive siitä, että vanhemmat asettaisivat lapsilleen selkeämmin rajoja asioissa, joiden määrittely on yksiselitteisesti aikuisten harteilla. Lapsia päästetään joskus liian helposti hallitsemaan tilanteita. Mitään korkealentoisia kasvatusteorioita sinällään ei tarvita, lapsille annettava aika ja mielenkiinto heidän asioihinsa ovat tärkeitä, lopusta pitää huolen terve maalaisjärki. Studioraati totesi yksituumaisesti, että maalaisjärki onkin siellä jossain, piilossa arkikäytöstä. Se pitäisikin äkkiä palauttaa sille kuuluvaan asemaan tai muuten ollaan hukkateillä.

Puuttumiskynnyksen sietämätön korkeus

Kauhajoen tapahtumiin on tietysti monia syitä. Ne osoittavat kumminkin sen, että ketään ei saisi unohtaa yksin. Äärimmillään eristäytyminen, totaalinen nettimaailmaan uppoutuminen ja pitkään kertynyt patoutunut viha johtaa mielettömyyksiin, jolle ikävä kyllä on Myyrmanni-Jokela-Kauhajoki ketjulla luotu toimintamallit.

Juteltiin siitä, että pitäisi havaita ja puuttua mahdollisimman varhain. Se on helposti sanottu. Se on käytännössä usein varsin hankalaa, sillä asia ei välttämättä näy nuoresta ulospäin ihan helposti. Lisäksi nykymeininki on ikävä kyllä johtanut siihen, että helposti katsotaan ohi, ei viitsitä tai kehdata puuttua, annetaan asian olla. Studioraatimme peräänkuuluttaa myös uuden yhteisöllisyyden luomisen tarvetta.

Todettiin, että kaikki ennaltaehkäisevä työ pitäisi nähdä vaikuttavuuden arvioinnin vaikeudesta huolimatta mielekkäänä yhteiskunnallisena panostuksena eikä kuluriippana. Kun Kauhajoen kunta nyt on saanut opetusministeriöltä nuorisotyön vahvistamiseksi 170.000 €, ovat kaikki varmasti sitä mieltä, että tarpeeseen menee. Ihan epäilemättä näin onkin.

Avustuksella on tarkoitus kehittää kouluyhteistyötä, järjestää kohdennettuja tapahtumia sekä pitää nuorisotilaa auki joka päivä. Pistää kyllä miettimään, että karmaisevan kova on hinta sille, että nuorisotilaa voidaan pitää auki joka päivä. Eikö pysyviä satsauksia, edes kunnon keskustelua niistä todellakaan saada aikaan muuta kun pitkän ja äärimmäisen rankan kaavan kautta?

Kriistyön avulla toivon näköaloihin

Kauhajokitragedia on paikkakunnalleen erittäin traumaattinen ja pitkään mielialoihin vaikuttava tapahtuma.

Selvä Keli jututti myös mielenterveys- ja perheneuvonnan psykologia ja kriisityöntekijää Kimmo Kovasta. Kimmoa kuunnellessa tuli kyllä heti ilmi se miksi erilainen varautuminen ja harjoittelu kriisitilanteita varten on tärkeätä.

Kun sattuu Kauhajoen tapaan jotain valtakunnallisesti ja maailmankin laajuisesti huomiotaherättävää on haaste asian käsittelylle tosi kova. Enää ei ole aikaa pohtia mitä tehdä, suunnitelman pitää olla valmis. Tiedostusvälineistä on syntynyt kuva siitä, että Kauhajoella tämä valmius on ollut ja jälkityö on ollut suunnitelmallista.

Kriisityöntekijän mukaan tarvitaan heti ihmisiä, paljon ihmisiä, jotka ryhtyvät purkamaan tapahtumaan osallisien sekä lähiympäristön kokemuksia ja tuntoja. Työ alkaa heti kun välitön vaara on ohi. Yksilölliset erot vaikuttavat siihen mihin tahtiin yksilö pystyy asiat käsittelemään.

Lohdullinen ja toivoa antava on Kimmon toteamus ajan parantavasta merkityksestä ja siitä, että ihminen pyrkii selviämään ja selviytymään hyvinkin rankoista kokemuksista. Pyrkimys on niin kova, että sen voima on ammuttuja luotejakin kovempi.

Uhreja ei saa takaisin eikä heitä saa unohtaa. Elämän on kuitenkin jatkuttava...

S