Vähäksi käy ennenkuin loppuu...

Viikko oli vaihteeksi liikkuva ja monipuolinen. Alkuviikko sujui toimistolla ja viestintäpajalla. Loppuviikko vierähti akselilla Rovaniemi - Tornio - Inari. Mortti puolestaan matkaili Inarin yläkoulun ysien kanssa Fuengirolassa Aurinkorannalla Espanjassa. Asetelma tarkoitti sitä, että radioshow poikkesi kaikista aiemmista kevään Selvä Keli lähetyksistä: radiotuotantojärjestelmä Radioman toimi omia aikojaan ja sinkautti eetteriin jo edellistiistaina koostetun kokonaisuuden.

Valmistuvia nuoriso-ohjaajia tapaamassa

Tornioon minut nakkasi se, että olen yksi Peräpohjolan opiston neuvottelukunnan jäsenistä. Neuvottelukunta on perustettu sillaksi ja keskustelufoorumiksi työelämän ja nuorisotyöntekijöitä kouluttavan oppilaitoksen välille.

Kokoustyö ei pääse runsaudellaan rasittamaan, mutta se on osoittautunut kiinnostavaksi mahdollisuudeksi. Työskentely tarjoaa hyvää päivitettyä tietoa siitä missä mennään ja mitä uutta on odotettavissa nuorisotyökoulutuksessa.

Se on hyödyllistä se. Luulenpa, että ilman tätä mahdollisuutta voisin olla täysin irti koulutuskuvioista ja se taas olisi huono homma. Sitäpaitsi: ainahan sitä työelämän edustajakin voi toiverikkaasti ajatella, että sen kuuluisan nuorisotyön arjen pyörityksen yhteydessä kertyvä kokemus voisi hyödyttää myös koulutuksesta vastaavia ja opiskelijoita.

Toukokuun kokouksen yhteyteen onkin järjestetty piakkoin valmistuvien opiskelijoiden tapaaminen. Keski-ikäisen ja inhorealismiin taipuvaisen nuorisotyöläisen näkökulmasta tilanne on ollut ihan mukavan myönteinen, leppoisakin.

Nuoria ovat nuorisotyön perustutkinnon suorittajat valmistuessaan. Tätä kautta itsestä löytää helposti asennoitumispulmia: on vaikea kuvitella vastuullisena tilaohjaajana 18-19 -vuotiasta, kun työn kohderyhmästä voi löytyä samanikäisiä. On vaativa paikka nuorelle ottaa aikuisen rooli ja vastuut suhteessa lähes omanikäisiin. Näin on kuitenkin toimittava: liika kaveraaminen ei kanna pitkälle...

Mutta lähemmät keskustelut korjaavat asennoitumista: työuraa tehneiltä kysytään ihan oleellisia asioita ja odotukset ovat realistisia. Hienoa.

Hienoa on ollut huomata myös se, että monet uumoilevat jatkavansa opintojaan.

Toukokuun ajankuva: valmistuminen häämöttää

Toukokuu on kuukausista tuottoisin. Se on valmistujaisten kulta-aikaa.

Lähetyksessä nauhoitevieraili kaksi nuorta naishenkilöä, joilla on edessä yhden vaiheen päättyminen. Ylioppilastutkinto Rovaniemellä ei ole tuiki harvinainen inarilaiselle, mutta ammatillinen koulutus Lahdessa on aika epätavallinen.

Kiintoisaa kuultavaa kummankin nuoren jutustelu. Selvä Keli vielä kerran onnittelee Tiinaa ja Maijaa sekä kaikkia, jotka valmistuvat joksikin tai siirtyvät joltakin asteelta jollekin toiselle. ONNEA!

Tiinan ja Maijan näkemyksiä valmistumisen hetkellä voi kuulla osoitteessa www.lanuti.fi/inari -> kuuntele selvää keliä tästä...

Game over: koulujen päätöspäivän 31.5.2008 hulinaa

Ollaan koulujen päätöspäivänä oltu muutama kerta beachillä Selvä Peli -laavuilemassa tai partioimassa kylillä poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja vapaaehtoisten aikuisten kanssa. Värikkäitä sessioita.

Ihan selvää on se, että operaatioilla on ollut menoa rauhoittava merkitys. Aika paljon sellaista ihan tarpeellista keskusteluakin tuli nuorten kanssa käytyä. Toisaalta sitten sattui kaikenlaista epätoivottavaa, kansankielellä ilmaistuna paskamaisia juttuja. Muutoinkin viime kierroksella alkoi olla hölmö olo: onko tämä meidän vastuulla ja onko tämä sitä mitä me osaamme ja mitä meidän ensisijaisesti pitäisi tehdä?

Niinpä sitten tänä keväänä Selvä Peli ei lähde partioimaan eikä rantsulle. Kokeillaan jotain ihan muuta: nyt tehdään juuri sitä meidän pitääkin tehdä.

Ja mitä SE sitten on?

Mäenpään Pirkko kertoi lähetyksessä siitä mitä Stönöllä on odotettavissa. Ovet ovat avoimet klo 18 -24 välisen ajan ja ilta on tarkoitettu kaikenikäisille. Selvä Peli -meininki on kunniassaan tottakai ja nuorisotyöntekijöiden ohella menossa on mukana runsas joukko aikuisia vapaaehtoisia. Grilli käy kuumana, pelataan sählyä ja viihdytään. Kuljetus Inarista halullisille.

Oli kiintoisaa kuulla Pirkon jutustelua siitä miten aikuiset ovat lähteneet mukaan: ei mitään hankaluutta houkutella vapaaehtoisia. Monet vanhemmat
pitävät Stönön aukioloa juuri tuona iltana tosi tärkeänä. MAHTAVAA. Ja ymmärrettävää sikälikin, että Stönölle on vuorenvarmaan helpompaa mennä katsomaan meininkiä kuin beachille. Se, joka ei tätä usko, niin voi testata asiaa käytännössä ensi viikon lauantai-iltana. Sen jälkeen usko löytyy taatusti.

Koulujen päätösillan seuraaminen on nyt tehty tosi helpoksi, sillä sitä voi seurata myös kotisohvalta. Nimittäin: Radio Inari seuraa illan kulkua klo 19.00 alkaen. Selvä Keli -special raportoi tapahtumista mm. Stönöllä, beachillä jne. Studiossa Mortti, Mika, Jamo, Wesku ja Seppo. Studioon voi myös soittaa puhnoon 016-661415. Ohjelma jatkuu niin pitkään kun kerrottavaa löytyy.

Game over: Selvä Keli radioshow to 5.6.2008 (ainakin toistaiseksi)

Selvä Keli on äänessä jälleen to 29.5. Tuolloin ollaan taas studiolla tekemässä livelähetystä. Vieraanamme on kaksi pitkän linjan kasvattajaa, joiden kohdalla edessä on opettajan työuraan liittyen se vihonviimeinen Suvivirsi. Odotamme tapaamista mielenkiinnolla.

Vieraiden elämäntilanteesta löytyy symboliikkaa myös Selvä Keli radiospektaakkelin tilanteeseen: ohjelma lienee viimeinen ainakin nykyisessä muodossaan. Vielä 5.6. klo 19.00 alkaen aion istua studiolla ja silloin palautellaan mieliin tunnelmia kevään Selvä Keli -tuotannosta sekä kuullaan hyvää lappilaista nuorisomusiikkia. Veljeni Morttikin on mukana menossa. Ei studiossa, mutta kännykän kautta kuullaan missä Mortti matkailee...

Sen jälkeen se on sitten niiltä osin tili elikkä game over... No, ainakin kesän ajaksi. Syksyllä katsotaan miten jatketaan. Ainahan on tietenkin se mahdollisuus, että Mortista tehdään jatkossa Pirkanmaan kirjeenvaihtaja ja muuten homma pyörii kuten aiemminkin.

Hmmm.... Ehkäpä se menee juuri näin...

Elämän taitekohdassa

Normikuvio pääsi muilta kiireiltä rikkoontumaan ja jokaviikkoinen blogiannos syntyy vasta sunnuntai-iltana. Viikko maistui enimmäkseen toimistolta, paperilta ja mustalta palawerikahvilta. Erilaisia työryhmiä on niin runsaasti, että joskus varsinainen työnteko hukkuu palaveriputken pohjattomiin syövereihin, ryskähommiin ei ehdi, ei sitten niin millään vaikka haluaisikin.

No, torstaihan on tunnetusti toivoa täynnä ja tänä keväänä Selvä Keli radioshow on tarjonnut mainion jokaviikkoisen irtioton. Niin nytkin. Ja mikäs oli olo ollessa, kun viestintäpajan studioon saapasteli nuoria Inarista, kaksinkappalein.
Vähäksi käy ennenkuin loppuu: part I

Inarin yläkoulun ysiluokkalaisia Portin Sammelia ja Marjamäen Johannesta yhdistää pari tärkeää asiaa. Kummankin peruskoulu on jo vihonviimeisillä kalkkiviivoilla ja kohta puhaltelevat kummankin elämässä muutoksen tuulet monella tavalla.

Taas kerran on pakko todeta: inarilaisnuorten jutustelua on tosi mukavaa kuunnella. Nuoret herrat arvioivat elämäänsä ja koulunkäyntiään Inarin kirkonkylässä miehekkään kohteliaasti, kypsällä tavalla ja antaen arvoa kuluneille vuosille. "Inarin koulu on hyvä koulu, siellä on mukava ilmapiiri ja hienot opettajat."

Kuitenkin: hiukan kummallakin jo polttelee. "Tämä on tämmöisenään nähty, olisi aika vaihtaa maisemia". Ja mikä siinä, jos näin on, niin näin on. Ainakin näitä kahta herraa kuunnellessa jäi mieleen vaikutelma siitä, että itsetunnossa riittää: maisemanvaihdos ei maita kaatele.

Malagan kautta maailmalle...

Herrat kertoivat matkaavansa vielä luokkaretkelle. Tutun porukan kanssa vieraillaan Espanjassa ennen koulujen päätöspäivää ja porukan hajaantumista eri tahoille.

Juteltiin siitä mitä tapahtuu syksyllä. Johannesta ja Sammelia yhdistää peruskoulun päättymisen ohella myös se, että molemmat todellakin ovat oikeasti, ei vain aikomuksissa lähtökuopissa Inarista: peruskoulun jälkeinen elämä jatkuu muissa ympyröissä. Tämähän on sitä pohjoisen nuoren arkitodellisuutta. Kaikille kotiseutu ei tarjoa jatkokoulutusmahdollisuutta.

Johannesta viedään Pirkanmaalle ja edessä siintää ammatillinen koulutus.
Haaste on sikälis melkoinen, että kaveripiiri menee kokonaan uusiksi. Nuori mies suhtautuu asioihin kuitenkin tyynen optimistisesti.

Rovaniemi on paikka, jonne Inarista hakeudutaan suuressa määrin. Siellä kaveriporukoita ei välttämättä tarvitse rakennella ihan tyhjästä. Lukio-opintojen ja urheilun yhdistelmä on vetänyt Rovaniemelle lukuisia inarilaisia ja tänä keväänäkin Ounasvaaran lukiosta pokkaa valkoisen lakin kaksi nuorta inarilaista hiihtäjää. Sammeli pyrkii seuraamaan näitä hiihtouria.

Selvä Keli toivottaa Sammelille ja Johannekselle kuten kaikille muillekin peruskoulunsa päättäville myötäisiä tuulia jatko-opintoihin ja elämään ylipäänsä.

Vitosten musiikki-ilta: Ivalon ala-asteen "tuotemerkki"

Kevään tulon mittarina Ivalossa käy ensimmäisen västäräkin bongaamisen ohella lehti-ilmoitus, joka kertoo Ivalon ala-asteen viidesluokkalaisten musiikki-illan aikataulut ja teeman.

Vitosten ilta tulee toukokuun alussa yhtä takuuvarmasti kuin auringonnousu kaamosviikkojen jälkeen. Alkujaan vitosten musiikki-iltojen idean kehitteli ala-asteen pitkäaikainen opettaja ja Inarissa muutoinkin ansioitunut musiikki-persoona Pekka Kemppainen. Tämänvuotinen Sampo Lappalaisen -teemaan rakennettu ilta oli järjestyksessään jo 23. (!!!!).

Ja tapahtuma on inarilaisessa mittakaavassa merkittävä: rehtori Tapio Hyttinen kertoili, että toistatuhatta katsojaa mukaanlukien oppilasnäytökset, joita tultiin katsomaan Vuotsoa myöten. Ja kaikki osallistuvat: opettajat, vitosluokkalaiset, vanhempiakin on mukana, teemaviikko käytetään valmisteluihin.... Jokaiselle halukkaalle löytyy osa. Kyse on mittavasta kokonaisopetuksellisesta panostuksesta ja elämyksestä.

Tähän musailtahommaan käy kyllä sama mikä tuli taannoin jo todetuksi Saamelaisnuorten taidetapahtumaan liittyen: hienoa, että kaiken muutoksen keskellä on jotain mikä kestää... Toivoa vain sopii, että ympäristön suhtautuminen ei arkipäiväisty siten, että asia koetaan jotenkin liian tutuksi ja itsestäänselväksi. Näin ei saisi käydä, vaan satsausta pitää osata arvostaa.

Hyvä Ivalon ala-asteen vitoset taustajoukkoineen. Selvä Keli on vaikuttunut ja nostaa Selvä Peli -lippiksen ja varmuuden vuoksi vielä myös Radio Inari -lippiksenkin korkealle...

Vähäksi käy ennenkuin loppuu, part II

Kuten lehdistäkin on voitu lukea veljeni Mortti on myös lähtökuopissa. Kesäkuussa muuttoauto suuntaa Etelä-Suomeen ja lehtitietojen perusteella Inarilla on edessä kaksi mortitonta vuotta.

En viitsi ryhtyä spekuloimaan mitä kaikkea seuraa jne. jne. Aika moneen asiaan homma kumminkin vaikuttaa. Selvä Kelin osalta näyttää siltä, että se radio-ohjelmana vetelee ainakin tässä muodossaan ja ainakin toistaiseksi viimeisiään. Eli: jäljellä on vielä kaksi torstai-iltaa sekä koulujen päätöspäivän Selvä Keli special.

Blogi jää, sitä me jatkamme ja siitä on yhteinen periaatepäätös. Radioshown osalta pitää tuumiskella. Voi olla, että taajuuksilla 95.7 MHz ja 89.0 MHz selväkeleillään myös syksyllä. Voi myöskin olla, että ei.

Ken elää, hän näkee... Jokatapauksessa: asia selviää myöhemmin ja siitä kerromme mm. blogissa.

Kolmas sektori ja vapaaehtoistyön voima...

Reissut on toistaiseksi reissattu. Takapotku tuntui istumalihaksissa: kulunut viikko meni pääosin toimistossa monitoria tuijotellen ja paperia makustellen.

Pudotus kenttätehtävistä Inari - Tornio - Lahti - Hesa - viestintäpaja -Vasatokka -akselilta tuntui hetkellisesti myös korvienvälissä tyrmäävältä. Väistämätöntä ei voi kuitenkaan loppumattomiin välttää, joten toimisto-olotkin on miehuullisesti kohdattava...

Studioon sentään ennätin ja hyvä niin. Kolmen viikon tauon jälkeen vietimme Mortin kanssa radiotaajuuksilla yhteistä laatuaikaa ja jälleen kerran itseämme paremmassa seurassa studiovieraina SámiSosterin järjestösihteeri Inger-Anne Äärelä sekä Inarin 4H- yhdistyksen neuvoja Anitta Taali.

Inarin 4H -yhdistyksestä tällä kertaa se, että Selvä Keli ilolla panee merkille yhdistyksen toiminnan uusheräämisen. Anitta, joka kertoili yhdistyksen loppukevään jutuista, on Selvä Peli -työryhmän tuorein jäsen. Hyvä, hyvä... Selvä Keli on tästäkin mielissään.

Ennakkoluulottomuus palkitsee...

Vastikään 10 -vuotisjuhliaan viettänyt SámiSoster syntyi alunperin kehittämään ja turvaamaan vanhusväestön saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja saamelaisalueelle. Yhdistys saa rahoituksen perustoimintaansa ja myönteisessä mielessä monenkirjavaan hanketoimintaansa Raha-automaatti-yhdistykseltä.

Miten tällainen yhdistys voi olla yksi inarilaisen nuorisotyön merkittävä yhteistyötaho? Alkusyy löytyy yllättäen naapurikunnan puolelta Karigas-niemeltä.

Tämän utsjokisen kylän nuorilta tuli jokunen vuosi sitten yhdistykselle toive aloittaa saamelaisnuorille suunnattavaa nuorisotoimintaa. Studiovieraamme Inkku kertoi kuinka yhdistys halusi reagoida nuorten pyyntöön pikatahtia. Kylä oli tuolloin esillä julkisuudessa vähemmän mukavissa merkeissä, joka osaltaan lisäsi toiminnan tarvetta. Muutoinkin nuoriin suuntautuminen tuntui luontevalta.

Tässä vaiheessa joku selväpeliläinen, taisipa olla Mortti, koki valaistuksen ja sai loistoidean: pyydetäänpä SámiSoster ja Inkku mukaan työryhmään. Se olikin pyyntö, joka todella kannatti tehdä. Matkan varrella on sittemmin selvinnyt monella tapaa se, että nuorisotyökin voi löytää lähituntumasta yhteistyötahoja, joita ei ihan ensi ajattelemalla tunnista yhteistyötahoiksi. Siispä ennakoluulottomuus ja hoksottimet kunniaan...se palkitsee...

Sámi Soster on istunut Selvä Peli työhön niin hyvin, että Inkku on nyt toista vuotta työryhmän puheenjohtajana. Muutoinkin tänään toimintaa ilman yhdistyksen mukanaoloa on vaikeata kuvitella. Se on ollut ja on tärkeä linkki ja sillanrakentaja saamelaisnuorten elämään ja saamelaisten asioita käsitteleviin organisaatioihin kuten Suomen Saamelaisnuorten Yhdistykseen ja Saamelais-käräjiin.

Eriseuraisuus vai yhteistyön voima...

Inkku on jännä tuttavuus. Inkku on henkeen ja vereen yhteistyöpersoona. Ihan kiintoisaa oli kuulla hänen näkemyksiään siitä, että nuorten asioissa mikään taho ei voi eristäytyä omaksi pesäkkeekseen. Yksinomaan ikäluokkien pienentyminen ja väen vähyys ajavat yhteistyöhön, jolla taataan riittävät osallistujat toiminnallisesti järkeviin juttuihin. Yhteistyö on lisännyt myös nuorten asioihin liittyvää yleistä uskottavuutta.

Näkemys ei ole syntynyt sattumalta: Siperia on opettanut. Yhdistyksen ensimmäinen Sàme nuorat ovttas - saamelaisnuoret yhdessä -hanke oli monin tavoin opettava kokemus. Puuttumatta yksityiskohtiin on todettava, että yhdistyksessä tehtiin nopeita johtopäätöksiä, tarkistettiin toimintatapoja ja ennenkaikkea ei annettu periksi muulle kuin hyväksymällä se totuus, että nuorisotyö vaatii pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta sekä pelikentän tarkkailua.

Yhdistys on sittemmin keskittänyt toimiaan ja panostanut erityisesti Utsjoelle, jossa on vuodesta 2006 alkaen pyörinyt Nuorten Utsjoki -hanke. Inarissa alkuvuosien kokeilut taas ovat johtaneet yhdistyksen verkostoitumiseen tärkeäksi osaksi inarilaista nuorisotyötä.

Se on hienoa se. Kauhea klisee mutta kumminkin: yhteistyössä on poweria.
Ja ulottuvuuksia tässä mielessä riittää.

Yksi ulottuvuus: maailma on monikulttuuristunut lujaa vauhtia ja tässä mielessä kaikkialla mahdetaan olla myönteisessä vapaassa pudotuksessa, kehitys kiihtyy.

Oikeasti monikulttuurinen ympäristö antaa asukeilleen turvallisen mahdollisuuden elää yhteisössään kuitenkin tietoisena omasta kieli- tai kulttuuritaustastaan. Inarinsaamelainen, koltta, tunturisaamelainen savolainen, kyrön sukulainen, stadilainen, rovaniemeläinen, maahanmuuttaja Murmanskista, lista on lähes loputon. Inaristakin löytyy ellei nyt kaikkea, niin monelaista kumminkin. Ja kaikille löytyy tila, on löydyttävä. Se on kulttuurista rikkautta, ei syy vastakkainasetteluun.

Selvä Peli sähly ja vapaaehtoiset tuomarisankarit

Vapun jälkeen Ivalon nuoriso- ja urheilutalolla pidettiin tapahtuma, joka ei taaskaan kärsinyt osallistujapulasta. Nuorisotila Stönön ohjaajan Mäenpään Pirkon alullepanema Selvä Peli sählyturnaus pidettiin jo 13 kerran.

Turnaus kerää kerta kerran jälkeen kymmeniä pelaajia ja innokkaita kannat-tajia. Myös vanhempia näkyy katsomossa. Kaikkiaan urheilutalolla oli nytkin pitkälti toistasataa henkeä. Tapahtuma näyttää vakiinnuttaneen paikkansa yhtenä suositummista paikallisista nuorten tapahtumista. Mikä lie syy en tiedä, mutta nuoret ovat omineet tapahtuman omakseen. Hyvä niin...

Tälläkin tapahtumalla on Pirkon ohella taustahenkilönsä. Tuomarointi, tuo pitkää pinnaa, kestävyyttä ja tarkkaavaisuutta vaativa tehtävä hoituu vapaaehtoistyönä. Tällä kertaa homman hoisivat taidokkaasti ja kärsivällisesti Seppäsen Petteri ja Alatalon Mikko. Hienoa, että löytyy mielenkiintoa ja aikaa...

Tässä yhteydessä täytyy antaa erityistunnustus Tampereen pormestariehdok-kaan nimikaimalle. Alatalon Mikko, Poppiksena paremmin tunnettu, on puhaltanut jokaisessa SP -sählyturnauksessa. Jokaisessa. Mahtavaa...

Selvä Peli ja Selvä Keli Special: koulujen päätöspäivä 31.5.2008

Jälleen on yksi koulujen lukuvuosi kalkkiviivoilla. Selvä Peli juhlistaa koulujen päätöspäivän iltaa kahdella rintamalla.

Stönöllä ovet pidetään Selvä Pelin hengessä avoimina puolille öin. Sählyä, grillausta, mukavaa yhdessäoloa ynnä muuta tiedossa. Mukana menossa ainakin Pirkko ja Ronja sekä lukuisia aikuisia. Kaikenikäiset ovat tervetulleita.

Samaan aikaan toisaalla Selvä Keli päivystää illan ja yön tunteina seuraten tapahtumia Stönöllä ja kylillä. Studiossa ainakin Mortti, Suomaan Mika, Wesku, Jamppa, Sebulon ja kenties muitakin. Selvä Keli Special onkin näillä tietämin viimeinen Selvä Keli radioshow. No, ainakin tässä olomuodossaan viimeinen. Siitä enemmän myöhemmin...

Mutta vielä on torstai-iltojakin jäljellä.

SIIS:
Stay tuned, Selvä Seli jälleen torstaina 15.5. klo 19- Radio Inarin taajuuksilla...
Tapaamme nuoria, joilla on edessään muutos. Peruskoulu päättyy, mitä sitten? Tästä keskustelemme...

Inarilainen nuorisotyö ja näköalat tulevaan...

Sweet home Ivalo ja siellä Rakovalkeantie...

Olipa ihan metkaa kirjoitella blogia Lahdessa, mutta taitaa kumminkin olla niin, että aina kotiolot muualla olon voittaa. Tätä kirjoitettaessa vallitsevat normiolot ja hyvä niin.

Olin varautunut olemaan vappuillan lähetyksessä ihan yksin studiolla, mutta yksi tekstiviesti muutti asian kokonaan. Vasatokan Mikahan se sieltä ilmoit-tautui tilaamatta ja yllättäen tukihenkilöksi illan lähetykseen ja monella tapaa se olikin hyvä ilmoittautuminen. Oltiin nimittäin Mortin kanssa Mikan varaan jo suunniteltukin jotain... Olin tietenkin muutenkin tosi innoissani. Harvinaista herkkua nuorisotyöntekijän arjessa on tekstari, joka alkaa sanoin: Terve. Tarvitsetko tukea... ja päättyy sanoihin: Minulla olisi aikaa.

Ehkäpä yhteisöllisyys ei olekaan kokonaan kadonnut, mahtavaa!!!!

Kaikuja eduskunnasta

Lähetys katsoi taaksepäin ja pureutui erityisesti Inarin NuVan eduskuntavierailuun.

Olipa lysti kuulla Seurujärven Jannen kommentteja vierailusta. Vierailu oli Jannen mukaan hänen eduskuntaviikkonsa ehdoton kohokohta. Inarin oman kansanedustajan viesti myös Inariin oli selkeä: Inarissa on hienoja ja valistuneita nuoria ja Inarin on syytä olla ylpeä nuorisovaltuustostaan.

Tästä asiasta on hirmu hankalaa, itseasiassa ihan mahdotonta, olla eri mieltä.
Selvä Kelin virallinen kanta ja linjaus asiaan on ollut ja tulee jatkossakin joh-donmukaisesti olemaan kirkas ja selkeä: Inarissa on hienot nuoret, joista Inarin on syytä olla ylpeä ja pitää hyvää huolta. Huolenpito on sellainen satsaus tulevaisuuteen, jota kukaan ei kadu. Paitsi siinä surkeassa tapauksessa, että satsauksesta lyhytnäköisten säästö-, tulostavoite- tai muiden syiden takia luovutaan. Selvä Keli paheksuu jyrkästi jo pelkästään teoreettista ajatusta moisesta lyhytnäköisyydestä.

Kansanedustajan kyselytunti oli kiintoisaa kuunneltavaa. Nuorten masentu-neisuus, saamelaisasioiden edistäminen, lääninhallitusten loppuminen, Kemijärven sellunkeiton kohtalonhetket tietenkin ja moni muu kiintoisa juttu tuli tentattua ja keskusteltua.

Yksi asia, josta siitäkin on hirmu hankalaa olla eri mieltä, oli Jannen yksiselitteisen selkeästi ilmaisema kanta äänioikeusikärajan laskemiseksi kuntavaaleissa 16 vuoteen. Se on hyvä kanta se. Luulen, että 1-2 ensimmäistä kierrosta voisi mennä alhaisella aktiivisuudella, mutta pitkällä tähtäimellä
ratkaisu lisäisi takuulla nuorten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Tähän kuten nuorisotyöhön ylipäänsä pätee se, että ihan ensimmäisestä yrityksestä ei kannata lannistua, kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan...

Kirkko on tässä vaalihomma-asiassa osoittanut edistyksellisyyttä, johon suomalaisen poliittisen järjestelmän tulisi mielestäni pikimiten pyrkiä. Seuraavissa seurakuntavaaleissa äänestävät 16 -vuotiaat. Kyynikko sanoo tähän tietenkin, että kirkollahan on hätä katoavista jäsenistään ja veroeuroista. Voi olla, mutta siitä huolimatta myös poliittisen järjestelmän olisi syytä olla kiinnostunut alhaisista äänestysprosenteista. On todella viimeinen aika edes yrittää jotakin.

Tunnelmapalasia eduskuntavierailusta sekä Inarin saamelaisnuorten elinoloselvityksen julkistamisseminaarista löytyy netistä osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja kuuntele Selvää Keliä tästä. Maanantaina 5.4. pukataan sinne ainakin senaattori Jannen ja Ivalon lukion opiskelijan ja NuVajäsenen Niittyvuopion Lauran ajatuksia.

Osallisuuden areenat- mahdollisuuksien lukumäärä vai sanoman laatu?

Hesareisulle osallistui muutama nuori, joka urakoi osallisuusasioissa ihan tosissaan. Puheenjohtaja Jennin urakka Saariselkä-Inari-Budapest-Helsinki-Espoo-Lahti-Saariselkä oli jo ihan mahdottoman tiukka.

En oikein tiedä mitä ajatella. Sinällään on hyvä, että nuorilla on mahdolli-suutensa. Mutta, mutta: First things first elikkä koulu ja kotihommatkin vaativat aikansa.

Näitä erilaisia lasten ja nuorten foorumeita ja parlamentteja, seminaareja, NuVa ry:tä ynnämuita on jo niin paljon, että homma alkaa käsittääkseni karata käsistä.Pienellä paikkakunnalla ei riitä rahat, ei aika eivätkä nuoret kaikkeen mitä järjestetään.

Sitäpaitsi: ammattinuorisotyöntekijänkin on hankala hahmottaa kokonaisuutta saatikka sitten satunnaisen tarkkailijan. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että määrillä päästään tuloksiin. Luulen, että jatkossa kysytään sisällön perään siis siihen, että se mitä nuoret sanovat on uskottavaa silloin kun laatu on korkeaa ja perustelut pitävät. Sisältö määrää, ei äänen voimakkuus tai sanomiskertojen lukumäärät.

Huhu kertoo, että kaiken paljouteen ollaan vielä suunnittelemassa maakuntien nuorisovaltuustoja. Niin... En tiedä milloin tulevat rajat vastaan. Nuoriso-valtuutetut ovat pääosin yläaste- ja lukioikäisiä. Heidän innostaminen on lopulta suhteellisen helppoa, joten olisi kohtuullista kysyä mihin ja missä määrin heitä kysytään mukaan osallisuusasioissa? Se on asia, jossa aíkuisilla on vastuuta ja paljon... Minusta tämä on kaiken innostuksen keskellä syytä pitää
kirkkaana mielessä. Loppuunpalaminen on asia, joka vaanii salakavalasti eikä kysele fyysistä ikää. Miettikäämme tätä.

Minne menet inarilainen nuorisotyö?

Viikolla pidettiin em. teemalla nuorisotyötä Inarissa ammatikseen tekevien seminaaripäivää Vasatokassa. Tavoitteena oli katsoa sitä miten tämän päivän inarilaiseen nuorisotyön yhteistyökuvioon oli päädýtty ja arvioida sitä miten yhteistyö toimii ja mitkä ovat sen heikkoudet ja mahdollisuudet suhteessa tuleviin haasteisiin.

Inarin vahvuus on se, että täällä on tehty jo koko 2000 -luku sitä mihin meitä valtiovallan taholta nyt patistellaan. Pohja on kunnossa. Matkaa on tietenkin edelleen paljon, mutta tiistain työpäivän jälkeen jäi kuitenkin hyvä olo: lähtökohdat ovat kohdillaan ja Selvä Peli -työ on pesiytynyt jo rakenteisiin.

Niinpä kaikki mukana olleet tahot, kunnan ja seurakunnan nuorisotyöt, Nuorisokeskus Vasatokka, SámiSoster ja Saamelaiskäräjät totesivat, että yhteistyö ja -esiintyminen nuorisoasioissa jatkuu edelleen. Foorumi on jatkossakin Selvä Peli -työryhmä, johon kuuluu em. tahojen ohella myös Helluntaiseurakunnan, Inarin 4H-yhdistyksen, Ivalon yläasteen koulun sekä nuorisovaltuuston edustus. Hyvältä näyttää. Myös nuorisotyöntekijöiden määrä Inarissa on korkealla tasolla ja yhteistyöllä tehoja voidaan vielä löytää lisää.

Mihin sitten jatkossa pureudutaan: Monikulttuurinen nuorisotyö (se paikallinen ja perinteinen monikulttuurisuus uuteen tietoisuuteen) ja yhteisöjen
merkityksen korostaminen ovat teemoja, jotka jatkossa nostetaan esille.

Asian työstäminen jäi tietenkin kesken kuten oli etukäteen odotettavissakin. Mutta: vielä on työssäolopäiviä jäljellä... Hyvä mieli päivästä jäi joka suhteessa... Kliseeloppu, ennenkin kuultu sellainen tälle kappaleelle kuuluu: tästä on hyvä jatkaa, oikein hyvä...

Avointa toimintaa nuorisotiloilla... niin ja kotioloissa

Vasatokassa puhuttiin myös siitä miten hyvin me nuorisotyöntekijät osaamme aistia nuoria ja muuttaa tarvittaessa tekemisiämme siten, että tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisena. Harhalaukauksiin ei ole talouden reunaehtojen kiristyessä varaa juuri ollenkaan, joten jokainen tapahtuma ja toiminnallinen valinta pitäisi olla hyvin perusteltu.

Homma on hyvin haastava, sillä nuoret määrittävät asioita eri tavoin kuin me aikuiset. Muutama lähetys sitten siteerasimme Hesarista löytynyttä kirjoitusta, joka oli otsikoitu: Nuori unelmoi omasta perheestä ja matkustelusta. Stakesin ja Tekesin rahoittaman tutkimuksen mukaan Suomen suurimpien kaupunkien 15-24 -vuotiaiden nuorten unelmien täyttymys on ydinperhe ja sen kanssa tapah-tuva matkustelu (!!!). Tutkijat olivat yllättyneitä...

Juteltiin aika pitkään tästä. On nimittäin niin, että arkipäivän työkokemus vahvistaa havaintoa: entiset keinot eivät enää kaikin osin pure ja porukat ovat jossain. Arkipäivän kotikokemus liikkuu samoilla linjoilla: ei riitä, että nuorisotila Stönöllä on avoimet ovet. Kuulun 15 ja 17 -vuotiaiden ivalolaisnuorten vanhempiin. Ja katso: mehän vietämme paljon laadukasta aikaa paitsi omien lastemme kanssa, myös heidän kavereidensa kanssa. Rokki raikaa ja huulta heitetään...

Ihan mukavaa. Sitäpaitsi ammatillisestikin on ihan hyvä, että viisikymppisen tuntuma työn kohderyhmään säilyy tälläkin tavalla... Ei siitä ainakaan haittaa ole.