perjantai 25. huhtikuuta 2008

Inarista Lahden kautta eduskuntaan...

Sitten viime lähetyksen olen kokenut jotain mitä aina olen salaisesti toivonut: olen matkannut samassa hississä Esko-Juhani Tennilän ja Ilkka Kanervan kanssa. Miten tähän on päädytty? Se on Inarin NuVan syy. Mutta miten, siitä myöhemmin.

Viikko on ollut vilkastahtinen. Se oli niin vilkastahtinen, että loistin poissaolollani torstain lähetyksestä. Oma osallisuuteni Selvä Keli ohjelmavirtaan rajoittui koivun katveesta läheltä Linnanmäkeä annettuun suoraan kännykkä-raporttiin. Blogitekstiä kirjoittelen normaaliaikataululla pe-la välisenä yönä, mutta poikkeuksellisesti teen tätä Lahdessa, Nuorten Talo Pariston nettipisteessä. Sekin on Inarin NuVan syy...

Saamelaisnuorten elinoloja selvitetty

Liikekannallepanoni alkoi maanantaina Inarin kirkokylältä. Kultahovin tiloissa perehdyttiin lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aulan johdolla selvitykseen, joka pureutui saamelaislasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseen Suomen saamelaisalueella.

Selvityksen tekijä Minna Rasmus on tehnyt kelpo työtä. Selvitys on mukavaa luettavaa. Vaikka nuorten asioissa on kipukohtansa ja pulmansa, on selvityksen yleissävy hyvin myönteinen. Tietoisuus omasta identiteetistä, saamelaisuudesta on selvässä nousussa ja sehän on hieno asia se.

Kiintoisa on myös nuorten vahva sitoutuneisuus kotiseutuunsa: 42 % vastanneista haluaa elää koulutuksen jälkeen elämäänsä kotiseudullaan ja peräti 70 % ilmoittaa, että Rovaniemen eteläpuolelle en lähde. Siinäpä tärkeä viesti saamelaisalueen päätöksentekijöille. Aivovientiä tapahtuu, mutta tilanne ei ole toivoton.

Suoma Sámi Nuorraid Diggi??????

Selvityksen toimenpideosiossa ehdotetaan nuorisovaltuuston perustamista saamelaiskäräjien yhteyteen. Voin kuvitella, että tämän kuulemisjärjestelmän perustamisessa on pulmia, joiden rinnalla NuVan perustaminen yksittäiseen kuntaan on erinomaisen yksinkertainen tehtävä.

Siitä huolimatta kannatan esitystä lämpimästi. Muista saamelaisalueen kunnista en tiedä, mutta Inarissa saamelaisnuorten osallistuminen mm. NuVan toimintaan ei ole ollut mikään ongelma. Koko NuVan historian aikana siihen on kuulunut saamelaisnuoria vähintään väestön yleistä osuutta vastaava määrä. NykyNuVan jäsenistä miltei puolet on saamelaisia. Kiintiöitä ei ole tarvittu, asia on hoitunut luonnostaan.

Mutta yksittäisen kunnan NuVa on yksittäisen kunnan NuVa. Suomen saamelaisnuoret ovat hajallaan pitkin poikin Suomea ja maailmaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että osallisuuden lisääminen, lisää myös kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamista kohtaan. Se lisää sitä myös saamelaisalueen ulkopuolella. Ja sitä kautta saamelaisasioihin kasvatetaan uusia aktiiveja. Nuorten saamelaiskäräjät olisi toteutuessaan myös oivallinen uusi yhteistyötoimija suhteessa erityisesti saamelaisalueen kuntiin ja niissä tehtävään nuorisotyöhön.

Raha on tietysti rajallinen asia ja sitä tarvittaisiin, sillä asian edistäminen vaatisi käsittääkseni nuorisotyöntekijän palkkaamista vaikkapa hanketyön kautta. Asia ei hoidu muun toimen ohella. Ja jos yritykseen ei voida panostaa riittävästi, voi lopulta olla parempi olla edes yrittämättä.

Nuorisotyössä keskustellaan paljon verkkonuorisotyön kehittämisestä. Itse en ole erityisen verkkouskovainen nuorisotyöntekijä, tämä monesta syystä. Verkkodemokratiasta voidaan mielestäni puhua rehellisesti vasta vaiheessa, jossa kaikkialle löytyy nopeat ja kustannuksiltaan yhtä edulliset yhteydet.

Saamelaisnuorten osallisuuden edistämisessä kuitenkin voisi olla tilaa verkkofoorumin perustamiseen. Sekin tietenkin vaatisi panostuksia ja yhteiskunnan riittävää rahoitusta.

Nuorisotilat - neliömetrien itsetarkoitus vai uudenlainen ajatus toiminnallisuudesta?

Selvityksessä ilmenee myös nuorten toivomus siitä, että nuorisotiloja pitäisi perustaa muuallekin kuin kuntakeskuksiin. Tulos on vähemmän yllättävä, sillä tällaista on selvinnyt mm. lääninhallituksen tekemistä koko lääniä koskevista selvityksistä.

Toive on ymmärrettävä joskin epärealistinen. Pitää muistaa, että seinät ilman asiansa osaavaa ja turvallista ohjaustyötä ovat pelkkiä kulisseja. Eurot määrittävät ja tietenkin myös toiminnallisuus: nuorisotila toimiakseen vaatii riittävän väestöpohjan. Ei voida lähteä siitä, että pienen kylän kaikki nuoret osallistuvat. Tällainen ajattelutapa on voimissaan enää Pohjois-Koreassa.

Tätä asiaa pitäisi avata keskustelulle nuorisotyössä ylipäänsä. Miten asiaa voitaisiin lähestyä toiminnallisuuden kautta? Minulla ei ole suoria vastauksia, mutta sen tiedän, että tässä asiassa ainakin Inarissa on tehostettavaa ja paljon.

Kaikki tiet vievät Mannerheimintielle

Mutta sitten Ikeen ja Esko-Juhaniin sekä NuVan syyllisyysasioihin.

Loppuviikko kului nelostiellä sekä Torniossa, Lahdessa ja Hesassa. NuVa nousi pyörille ja matkasi tutustumaan eduskunnan toimintaan ja erityisesti Inarin kansanedustajan Janne Seurujärven työhön.

Tästä vierailusta oli sovittu jo viime vuoden puolella, jolloin NuVa yksinkertaisesti kutsui itsensä eduskuntaan. Vierailun valmistelut käynnistyivät jo tammikuussa, jolloin muutama nuorisovaltuutettu ja senaattori itse kokoontuivat In@Netin tiloissa laatimaan aikatauluja jne. jne.

Mahtavan hieno reissu tästä tulikin. Vierailtiin Paristossa ja LahtIvalon Vasatokka viikonlopun laineet löivät vielä korkealla ja vastaanotto/ yhdessä-oleminen olivat... Niin... Loistavaa! Tilkkutäkin ohella nyt myös NuVa on sotkettu vaihtotoimintaan.

Meneeköhän tämä jo jankutukseksi. No menköön, sillä en muuten edelleenkään jaksa olla ihastelematta Nuorten Talo Pariston ohjausjärjestelmää ja ihmisiä...

Jannelle puolestaan pitää antaa pisteet hienosta ohjelmoinnista ja omasta ajasta. Keskustelu kävi vilkkaana ja ainakin Kemijärveä koskien kiihkeänäkin. Asiat ovat suhteellisia, erityisesti politiikassa. Se selvisi kertaheitolla ja monella tapaa. Mielenkiintoinen vierailu molemminpuolin ja porukat olivat tyytyväisiä. Tunnelmapaloja Radio Inarin ensi vkon lähetyksissä...

Tätä kirjoitettaessa porukoilla on jäljellä enää 950 kilometriä ja NuVan jaostojen toiminnan kehittämiseen liittyvien tehtävien purku.

Liikekannallepanoni päättyy sunnuntaita vastaisena yönä. Estimated Ivalo 23.00.

Tämä on tätä. Ihan mukavaa itseasiassa...

perjantai 18. huhtikuuta 2008

LahtIvalo: erilaisen alueyhteistyön alkumetrit

Pikkaisen muuttui käsikirjoitus kun force majoure syyt estivät studiovierailun.
Mutta eipä hätää mitään: uusi päivämäärä on katsottu ja SámiSosterin Inkkua kuullaan näillä näkymin Selvä Keli lähetyksessä 8.5., jolloin sitten pureudutaan inarilaiseen monikulttuuriseen todellisuuteen.

Koska lähetystä edeltävä viikonvaihde piti sisällään lahtelaisen Nuorten talo Pariston vapaaehtoisten nuorten ohjaajien Inarin vierailun, studiojutustelua käytiin Lahden nuorisopalveluiden ja inarilaisen nuorisotyön väliseen vaihtotoimintaan liittyen.

Erilainen näkökulma alueyhteistyöhön

Ajallemme on tyypillistä pitää tärkeänä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.
Yleisimmin se on naapurikuntien tai samaan seutukuntaan kuuluvien kuntien välistä yhteistyötä. Parhaimmillaan se on tietysti silloin, kun siihen löytyy luontevasti molemminpuolinen halu ja tarve, pakkopullayhteistyöllä ei pitkälle pötkitä, eväät syödään nopeasti.

Syystä tai toisesta Pohjois-Lapin kuntien välinen seutukuntayhteistyö nuorisotyön alueella on yskähdellyt jo pitkään. Niinpä Inarissa asioihin on yritetty ottaa toinen näkökulma: on etsitty vaihtotoimintaa Inariin nähden ihan erityyppisten kuntien kanssa. Yksi ajatus on tehdä työtä sellaisten kaupunkien kanssa, joihin nuoret Inarista lähtevät opiskelemaan käytyään peruskoulun tai lukion.

Tornion Nuorisopalvelut on tuttu kumppani jo koko 2000-luvun ajalta. Tornio edustaameidän yhteistyössä sellaista lappilaista paikkakuntaa, johon opiskelijavirta Inarista vie. Tornio on noussut mukaan alunperin sattumalta. Taustalla on ollut kuitenkin yhteisiä nuorisotyön painotuksia ja tekoja: rock'n roll, mediakasvatus ja nuorisotiedotus - kummallekin tärkeitä... Käytännön toiminta on johtanut myös arkipäivän kokemustenvaihtoon, josta on ymmärtääkseni ollut hyötyä kummallekin osapuolelle.

Lahti on puolestaan valikoitunut kumppaniksi, joka edustaa suomalaisittain suurta, 100.000 asukkaan kaupunkia. Syy Lahti - Inari asetelmaan on itseasiassa perin inhimillinen: henkilökohtaisiin suhteisiin perustuva.

Lahden nuorisotoimenjohtajana työskentelee herra nimeltään Jouni Kivilahti. Olemme jo pitkään miettineet sitä perin kummallista asetelmaa, jossa suomalainen nuorisotyö elää: sinällään tärkeä kansainvälinen vaihtotoiminta on hyvin resurssoitua ja vilkasta, mutta joku on päässyt unohtumaan. Kukaan ei tue eikä puhu siitä, miten nuorten kotimaista liikkuvuutta tuetaan.
Eurooppatietous on toki hyvä asia, mutta mitäpä härkätaistelussa piipahtanut lahtelaisnuori tietää elämästä Sevettijärvellä. Jotenkin meistä on tuntunut siltä, että tässä suhteessa riittää työmaata. Suomi on iso ja kulttuurisesti sekä luonnonarvoiltaan hyvin monipuolinen maa... Siinäpä ihan riittävästi syytä vaihtokokeilun aloittamiseen.

Nuoret nuorille:
Pariston vertaisohjaajat - Tilkkutäkki

Lahdesta nuorisovaihdon kumppaniksi löytyi Nuorten talo Paristo, jossa nuoret toimivat nuorisotyöntekijöiden apuna vapaaehtoisina vertaisohjaajina. Järjestelmä koulutuskuvioineen on mm. partiotoiminnasta tuttu, mutta nuorisotalotoiminnassa aika harvinainen. Ja paristolainen metodi on upea.

Yhtymäkohdat inarilaiseen Tilkkutäkki -työhön ovat eri lähtökohdista huolimatta ilmeiset.

Viikonloppuna Pariston vapaaehtoisnuoret ohjaajineen viettivät muutaman päivän inarilaisten nuorten vapaaehtoisten vieraina. Ralliajelun, pilkki- ja pulkkakisailun sekä muun reipashenkisen ulkoilun ohella porukat valmistelivat Vasatokassa nuorille yhteisleiriä heinäkuun lopulle Lahteen.

Mukavaa oli kuunnella Pariston nuoriso-ohjaaja Tatu Kettusta sekä hänen täkäläistä Stönökolleegaansa Mäenpään Pirkkoa. Nuoret ryhmäytyivät pikatahtia. Tatun mukaan yhteinen sävel löytyi niin nopeasti, että sitä ei edes ehtinyt tajuta.

Niinpä niin. Vaikka mittasuhteet ja osin ongelmatkin ovat erilaiset, niin lopulta ja pohjimmiltaan kyse nuorten kanssa tekemisessä on ihan samoista asioista. Ja se yhdistää...

Perinteen voimalla perimmäisten kysymysten äärelle

Paristolainen lähestymistapa on niin kiintoisa, että oli ihan pakko kysyä
Tatulta ja Jonelta samaa asiaa: moneenko muuhun Lahden nuorisotaloon Paristo -meininki on onnistuttu juurruttamaan. Ja yllätys: sitäpä ei niin vain kopioidakaan. Kyse on perinteestä ja hyvin pitkälle kultturisoituneesta sekä tiettyyn kaupunginosaan syntyneestä ilmiöstä, ei hallinnollisesta käskytyksestä tai pakkosyötöstä.

Tässäkin löytyy omanlaisensa yhtäläisyys Inariin: Tilkkutäkki syntyi v. 1995 nuorten omasta aloitteesta ja vieläpä todelliseen tarpeeseen. Olen ihan varma siitä, että tuo tausta kannattelee toimintaa edelleen. Vaikka ikäluokat ovat 1990 -luvulta pienentyneet ei Tilkkutäkissä näy hiipumisen merkkejä. Tietenkin on niin, että työ vaatii vahvat taustatekijänsä, hyvät ja innostavat ohjaajat, mutta myös perinne, kultturisoituminen vie eteenpäin.

Hienoa havaita tällaista... Se luo uskoa tekemiseen.

Viikonlopun yhteenvedoksi voi kliseemäisesti todeta: tästä on hyvä jatkaa...

Kohti toukokuuta

Ensi viikon lähetyksessä Mortti ottaa käsittelyyn nuorten työpajatoiminnan paikallisen moniottelijan Siivikon Jarmon.

Nuorisovaltuusto lähtee ensi viikolla tapaamaan NuVa Inariin -idean isää. Tämä takavuosien valtuustoaloitteen tekijä on Seurujärven Janne. NuVa kohtaa Jannen hänen nykyisellä työpaikkallaan, joka sijaitsee Hesassa Arkadiamäellä. Ja matkan välietappeina toimivat Nuorkka Torniossa sekä Paristo Lahdessa. Yllättäen...

NuVa raportoi vappuviikolla reissustaan Radio Inarissa. Kuvittelisin, että tunnelmia kuullaan päivittäisen Ajan virran yhteydessä, perjantai-illan NuVartissa sekä Selvä Kelissä. Blogissa kommentoidaan matkakokemuksia myös takuuvarmasti.

Jannen etukäteisodotuksia vierailuun liittyen on muuten kuunneltavissa netissä osoitteessa www.lanuti.fi/inari ja vihreästä painikkeesta (kuuntele selvää keliä -tästä) eteenpäin. Samasta osoitteesta löytyy myös pikku juttua liittyen Pariston Inari vierailuun.

Siispä tuttu toive: pysykää taajuuksilla ja surffailkaa netissä.

Selvä Keli, nuorten asialla ja elämästäkin kiinnostuneille ihmisille

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Nuoria kuultava heitä koskevissa asioissa...





Päättyvän viikon radioshown vieras, Saariselällä asuva Parpalan Jenni on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt olla monessa mukana. Inarin nuorisovaltuuston puheenjohtajana toimivan Jennin kanssa juttu kulki tietysti siinä miten nuorten ääni tulee kuulluksi Inarissa ja Lapissa.

Jenni on jännä pakkaus. EU:n nuorisotoimialapäälliköt tiedustelivat lokakussa 2006 Saariselällä kokoustaessaan häneltä miltä näyttää tulevaisuus. "Josko tuota presidentiksi", on yksi niitä oman nuorisotyöurani aikana kuulemiani legendaarisia lausahduksia, niitä jotka eivät ihan heti unohdu...

No. Tänään kansanedustajuuskin kiinnostaa tätä ensi syksynä Inarissa alkavaa kaksoitututkintomahdollisuutta hyödyntävää inarilaista. Niin, että vapise Janne, täältä löytyy jo varteenotettava kilpailija muutaman vaalikauden päästä tyrkylle...

Lapin nuorten omat foorumit

Jenni, joka toimii myös lappilaisten nuorisovaltuustojen yhteistyöelimen, Lapin nuorisofoorumin puheenjohtajana arvioi, että Lapissa asiat ovat mallillaan.
Samaa vakuutti myös lääninhallituksen sivistystoimentarkastaja Seija Kähkönen: kanavia löytyy netin verkkoaloitteesta vaikuttajaryhmiin. Lappi on ollut monessa etujoukoissa kehittelemässä asioita.

Niinpä Lapin nuorisofoorumi on järjestelynä valtakunnallisestikin erikoinen, vastaavaa saa etsiä eikä muualta löydy. Tässäkin asiassa Lappi siis osaa olla yhtenäinen ja näkee yhteistyön voiman. Hyvä me täällä. Joukkovoimalla on arvo, joka syrjäyttää kilometrit...

Erilaiset foorumit ja elitismin kritiikki

Aika monenlaisia foorumeita on puolestaan valtakunnallisesti tarjolla: löytyy lasten parlamentti, lasten ja nuorten foorumi, NuVa ry jne. jne. Tilanne on oikeastaan aika hämmentävä, ristiriitainen: hyvä, että on nuorille vaikuttamisen kanavia, mutta jotenkin tuntuisi siltä, että keskittyminen olisi tarpeen. Inarista on mahdotonta osallistua kaikkeen, jota tarpeellisena mainostetaan. Rahat ja aika eivät yksinkertaisesti riitä. On valittava ja rankasti.
Välillä joutuu keskellä kaiken paljoutta kyllä pohtimaan myös sitä, että kenen etua mikäkin järjestely lopulta palvelee: ollaanko aidosti nuorten/lasten vai aidosti aikuisten omien tarkoitusperien asialla. Joutuu pohtimaan myös sitä, että tarvitaanko kaikkeen todella rakenteita ja sitä miksi arjen osallisuuden turvaaminen ei riitä tai miksi sen puolesta toimiminen on niin hankalaa.

Joutuu myös mietimään sitä miten moinen moninaisuus hahmottuu ympäristölleen.

Hesarista löytyi kiintoisa mielipidekirjoitus, jossa Helsingin nuoriso- ja opetus-toimenjohtajat pohdiskelivat sitä tarvitaanko pääkaupunkiin nuorisovaltuustoa. Poleemisessa kannanotossa kirjoittajat päätyivät siihen, että Helsingissä osallisuus on syytä turvata muutoin. Yksi syy on se, että NuVa saattaa helposti muodostua todella rajatun nuorisoryhmän elitistiseksi poliitikkokouluksi, joka on irrallaan nuorison valtaosan todellisuudesta.

Kannanottoa voi sinällään ymmärtää. Helsingissä lie lähes 600.000 asukasta, joten mittakaava on vaikkapa Inariin nähden ihan toinen. Täytyy sanoa, että kun Tampereelle koottiin syksyllä 2007 lasten parlamenttia minua huimasi ajatus peruskoulun3-5. luokkalaisesta lapsiedustajasta, joka edustaa vaikkapa juuri Helsinkiä tai jotain muuta yli 100.000 asukkaan kaupunkia....?????

En tiedä lisätäänkö näin nuorten äänen kuulumisen uskottavuutta. En tiedä, mutta epäilen sitä. Luulen, että jatkossa ei riitä ollenkaan se, että on kirkas ääni, jolla huudetaan kovaa. Sanomisen laadulle asetetaan isot vaatimukset, jotta äänenkäyttö olisi uskottavaa. Muuten käy niin, että nuorten ääni polkeutuu sinne jonnekin sinällään tietysti tärkeiden muiden asioiden vaikkapa hoivapalveluiden turvaamisen tai elinkeinopolitiikan käsittelyn jalkoihin.

Muuten Inarin oloissa NuVaan osallistuvia ei voi kyllä pitää minään muista nuorista irrallaan olevana eliittinä. Tästä oli koko studioporukka liikuttavan yksimielinen. Ylimielisyys tässä suhteessa kostautuu ja orastava ura jää näissä oloissa lyhyeksi...

Tinsku - nuorisovaikuttaja Sevetistä

Soitettiin Inarinjärven pohjoispuolelle Sevettijärvelle, jossa maan takuulla pienin yläaste sinnittelee sitkeästi koko ajan pienenevien ikäluokkien puristuksessa. Koululla sinällään on tulevaisuus, sen takaavat pitkät välimatkat ja kolttakulttuuri. Myös kunta on sitoutunut säilyttämään koulun ja oikein hyvä niin.

Mutta, mutta: jos syntyvyys loppuu tyystin, niin sitten ovat hyvät neuvot ja kovat muuttoavustukset arvossaan.

No. Ysiluokkalainen Tiina Wesslin kertoili asioita, joita oli kiva kuunnella. Oppilaskunta Sevetissä on saanut alkunsa jo 1980 -luvulla ja on edelleen voimissaan. Oppilaita myös kuunnellaan, sitähän oppilaskuntatyö on parhaimillaan. Pienessä yhteisössä arkipäivän osallisuus on tietenkin suuria yksiköitä helpommin toteutettavissa. Mukava oli kumminkin kuunnella Tinskua, joka edustaa Sevetin yläkoulua myös Inarin NuVassa.

Tiina on Jennin tavoin osallisuuden paikallinen moniottelija. Hän on mukana yhdessä Inarin yläkoulun Maisa Kantolan kanssa opetushallituksen lasten ja nuorten foorumissa. Oma arvonsa on silläkin, että Inari esiintyy suurempien kuntien joukossa pohtimassa sitä miten lasten oikeudet omalla alueella toteutuvat. Hyvää työtä ja edustamista tytöiltä sekä heidän taustatukenaan toimivalta yhdysopettaja Elle-Maarit Näkkäläjärveltä.

Äänileikkeitä netissä ja eloa seuraavan shown odotuksessa...

Olemme sitten ryhtyneet julkaisemaan Selvä Keli -äänileikkeitä myös netissä: löytyvät osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja siinä heti etusivulla vihreä painike, josta päätyy mm. edellämainitun Tinskun haastatteluun.

Ensi viikolla soitamme eduskuntaan Seurujärven Jannelle, joka muuten on syypää nuorisovaltuuston syntyyn Inarissa. Kuulostelemme millä mielellä parlamentaarikko odottelee piakkoin tapahtuvaa kotikuntansa nuorisovaltuus-ton rynnäkköä eduskuntaan.

Viikon studiovieraaksi tulee Selvä Peli -työryhmän puheenjohtaja Inger-Anne Äärelä. Inkku työskentelee SámiSoster ry:n järjestösihteerinä ja on tässä työssä kovasti paljon tekemisissä myös nuorten asioiden kanssa. Puhumme Selvä Peli -työstä sekä paikallisesta monikulttuurisuudesta, erityisesti saamelaisnuorista.

SámiSoster tulee muuten täyttäneeksi piakkoin 10 vuotta. Juhlaseminaaria pidetään 21.4. Selvä Keli onnittelee jo nyt!!!!!

Elikkä. Don't worry, be happy: stay tuned, we'll be back... Torstaisin klo 19.00 - n. 20.00 taajuuksilla 89.0 MHz sekä 95.7 MHz, tämä ikävä kyllä tai onneksi vain Radio Inarin kuuluvuusalueella.

Coming soon elikkä TULOSSA PIAN:

Selvä Keli Special:
äänessä silloin, kun koulujen lukuvuosi loppuu. Seuratkaa ilmoitteluamme...





perjantai 4. huhtikuuta 2008

Uskoako perusopetuksen jälkeiseen elämään?


Meneillään on vielä yhteishaku ammattikorkeakouluihin. Lukioon ja muuhun ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen meni jo. Myös ylioppilaskirjoitukset päättyivät 31.3. pidettyyn saamenkielen kokeeseen.

Tässä kaikessa oli riittävässä määrin ajankohtaisuutta viikon vieraiden valikoitumiseen: studiossa elämän menoa pohdiskelivat Ivalon yläasteen koulun opinto-ohjaaja Timo Järvinen sekä abiturientti Pauli Orava Ivalon lukiosta.
Kylähulluksi itsensä esitellyt, monessa mukana ollut ja edelleen aktiivisesti osallistuva Pauli kertoi valkoisen lakin häämöttävän.

Selvä Keli onnittelee alustavasti jo nyt Paulia ja muita lukiourakkansa loppuun saattaneita. Selvä Keli myös toivottaa menestystä kaikille peruskoulun tai lukion päättäville nuorille heidän seuraaviin askeleisiinsa.

Kouluajan jälkeinen elämä...

Monella tavoin upeaa oli kuunnella Paulin varmaa näkemystä siitä miten nuoren miehen elämä etenee: armeijaan ja suomen kieltä opiskelemaan. He, jotka ovat lukeneet paikallislehti Inarilaisen PO signeerattuja juttuja taikka kuulleet Radio Inarista radioääni Paulia pitävät toimittajan uraa hyvinkin sopivana...

Abiturientti tuli myös kehuneeksi opinahjonsa: " Ivalon lukio on hyvä opiskelupaikka". Pohjanmaan lakeuksilta Ivalon rantautunut Timo Järvinen kertoi, että yhteishaussa Ivalon lukioon yläasteelta Ivalosta haki nyt 38 % ysiluokkalaisista. Osuus on viime vuosina pienentynyt. Varmaan tyyliinsä Timo arvioi, että täällä Inarissa ei eletä millään muusta maasta erillisellä saarek-keella: suuntaus on sama koko maassa ja kyse on ammatillisen koulutuksen arvostuksen noususta, jota isolta osin selittää työelämän vaatimukset.

Lukioon hakeutuvien lukuun liittyy myös uusi tilastoharha: todellisuutta muuttaa Inarissa uusi mahdollisuus suorittaa kaksois- tai kolmoistutkinto eli lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistelmä. Tämä tilaisuus avautuu inarilaisille nuorille ensi syksynä ja se on hyvä se.

Toinen "uusvanha" ja ensi syksynä käynnistyvä muutos, josta Timo tiesi kertoilla on Ivalon yläasteen koulun kymppiluokka -kokeilu. Sekin on hyvä juttu: joissain tapauksissa lisävuosi työssäoppimisjaksoineen ja päättötodistuksen vahventamisineen on takuulla parempi kuin armonvitosten ryydittämä vapautuminen perusopetuksesta.

Menoksi, mutta millä eväin...

Timon viesti niille peruskoulun päättäville nuorille (ja heidän vanhemmilleen), jotka poistuvat Inarista Sodankylään, Rovaniemelle, Tornioon tai mihin vaan ammatilliseen koulutukseen oli selkeä: käytännön peruselämisen taitoja ja normaali päivärytmi pitää hallita, kun lähtee.

Elämänmuutos 16 -vuotiaalla onkin iso kun tutuista kotiympyröistä päädytään muutaman sadan kilometrin päähän 1000 nuoren opiskelija-asuntolaan. Niinpä nuorisotyölläkin on tässä edessään iso haaste: tukea nuorten kasvua ja itsetunnon kehitystä kaikin tavoin.

Etelän isoissa kaupungeissa puhutaan maahanmuuttajatyön tarpeesta myös nuorisotyössä ja syystä kyllä. Täällä pohjoisessa pitäisi varmaan alkaa kehittämään työtä, joka painokkaasti kohdistuu nuorille kunnastamuuttajille.

Vaatimusten ja todellisuuden ristiriita

Lehtiäkin oli luettu. Viikon yksi hieno nuoria koskeva uutinen löytyi Lapin Kansasta: kotikaupunkini Rovaniemi perustaa nuorisotila Mondelle yhden uuden nuoriso-ohjaajan toimen. Se on hyvin kiintoisa ja hyvin myönteinen uutinen erityisesti, kun huomioidaan lähtökohdat: maalaiskunnan ja kaupungin yhdistyessä uusrovaniemen arveltiin pärjäävän vähemmällä henkilöstöllä. Selvä Keli onnittelee Rovaniemen kaupungin nuorisotoimistoa tai mikä se sitten nimeltään nykyisessä tilaaja-tuottajarovaniemessä lieneekään.

Uutinen kertoi, että vilkkaille nuorisotiloille vaaditaan laatu- ja turvallisuus-syistä kahta ohjaajaa. Asia on juuri näin, periaatteessa se on helppo hyväksyä. On kuitenkin syytä toivoa, ettei tämä tule yleiseksi vaatimukseksi. Silloin saattaisi käydä niin, että monen pienen kunnan nuorisotiloille pantaisiin lappu luukulle. Ja ketä se sitten palvelisi?

Rovaniemellä pidettiin lähetyspäivänä lääninhallituksen peruspalvelujen arviointiraporttiin liittynyt seminaari. Raportissa pureudutaan moniin
parannusta vaativiin asioihin mm. siihen miten joukkoliikenne palvelisi paremmin nuorten mahdollisuuksia osallistua harrastetoimintaan.
Niinpä. Seminaariasioista on lähtökohtaisesti vaikeata olla eri mieltä. Sopii kuitenkin kysyä realismin perään. Mistä löytyy se yhteiskuntavastuu, joka resurssoi kaiken kaikkialle. Minä en sitä tiedä, mutta minussa asuukin inhorealisti, joka muistuttaa jatkuvasti siitä mikä on seminaarien ja selvitysten heikkous: ne nostavat ansiokkaasti esille ongelmia, mutta eivät kykene esittämään minkäänlaisia kunnon ratkaisuja niihin. Työmaata siis riittää.

Peruspalveluraportin hieno päätelmä lappilaisittain oli kuitenkin se, että Lapin läänissä on ollut yritystä kehittää nuorten osallisuutta: nuorisovaltuustoja on ja oppilaskunnat toimivat. Mahdollisuuksia sanoa on, mutta mitä siitä seuraa on tietenkin toinen juttu.

No. Näihin asioihin palataan showssa 10.4., jolloin viikon studiovieraana on Inarin nuorisovaltuuston puheenjohtaja ja nuorten osallisuuden vikkelä paikallinen ikiliikkuja Jenni Parpala.

Stay tuned elikkä pysytelkää taajuuksilla.....!!!!

Selvä Keli, elämästä kiinnostuneille ihmisille...