Kohti vuotta 2009

Selvä Keli radioshow on sitten vuoden 2008 osalta paketissa. Viimeisen lähetyksen studiovieraana oli Selvä Peli -työryhmä, joka kokousti viestintäpajalla. Katsottiin taaksepäin ja todettiin porukalla, että taakse jäi hyvä ja vilkas vuosi. Tästä on hyvä jatkaa ansaitun ja toivottavasti rauhoittavan joulutauon jälkeen kohti vuotta 2009, joka sitten onkin monien merkkivuosien sarjatulitusta.

Eipä ennen ole oikein ollut tapana korostaa nuorisotyön toimintojen merkkivuosia. Viime huhtikuussa Vasatokassa pidettiin Selvä Peli porukoilla työkokousta teemalla Minne menet inarilainen nuorisotyö? Huomattiin, että ehkäpä vuonna 2009 olisi syytä suhtautua asiaan toisin. Tosi monia asia täyttää tasavuosia, lista on näyttävä:

- Nuorisotila Stönö 25 v.
- Viestintäpaja 20 v.
- Rajarock 20 v.
- Nuorisokeskustoiminta 15 v.
(Nk. Inari/Vasatokka)
- Tilkkutäkki 15 v.
- Selvä Peli 10 v.

Niin ja saavuttaahan Selvä Kelikin peukku suussa vaiheen eli täyttää helmikuussa kokonaiset yksi vuotta...

Nämä vuosipäivät ryydittävät vuotta 2009. Juhlinta tapahtuu ensisijassa normaalin perustyön merkeissä, mutta erityisjuttujakin on tulossa. Tiedotuksellisesti vuosi on erityisen tärkeä... Selvä Peli ryhmällä on siis tiedossa vilkas vuosi.

Mutta sitä ennen pysähdytään ja rauhoitutaan joulunaikaa viettämään.

Selvä Keli kiittää kuuntelijoitaan, studiovieraitaan sekä blogissa kävijöitä
kuluneesta vuodesta ja toivoo kaikille rauhallista joulua ja mukavaa vuotta 2009.

Blogi ja radioshow vaikenevat, mutta vain hetkeksi. Selvä Keli radioshow produced by Mari & Seppo on the air again on the 8th of january, elikkäs loppiaisen jälkeen nuorten asiat esillä Radio Inarissa...

S

1 - 20 - 4 ??!!

Inarille on sitten vahvistettu toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009 - 11.

Vanha valtuusto pääsi viime töinään ottamaan kantaa myös siihen pitäisikö nuorten pajatoiminta siirtää nuorisotyöltä Revontulisäätiölle, joka hoitaa pitkäaikaistyöttömien sosiaalista työllistämistä. Kunnanhallitus ehti jo yksimielisesti täydentämään nuorisotyön viestintäpajatekstiosaa lauseella Pajatoiminta liitetään Revontulisäätiöön.

Koko homma tehtiin kahdessa viikossa. Kiireessä unohtui sivistyslautakunnan, nuorisotyön ja ennenkaikkea nuorten itsensä kuuleminen.

Siirtolauseke kirvoitti salissa kipakan ajatustenvaihdon. Moni valtuutetuista oli oivaltanut sen, että mikäli asia olisi edennyt kunnanhallituksen esityksen pohjalta, ei jatkossa enää olisi keskusteltu muutostarpeista tai syistä. Keskustelua jatkossa olisi kyllä käyty, mutta vain siitä miten ja millä aikataululla siirto hoidellaan.

Seurailin keskustelua Radio Inarin suorassa lähetyksessä ja pääosin asian käsittely oli tasokasta. Keskustelun edetessä oli ilmeistä, että asiassa päädytään äänestämään. Keskustelun edetessä oli selvää myös se, että siirto aiheuttaisi merkittäviä muutoksia nuorisotyön talousarvioon sekä toimintaan. Uhkana olisi huolella rakennellun ja nuorten elämäntilanteista perustelunsa ammentavan kokonaisuuden rapautuminen.

Jotenkin minulla oli sellainen olo, että siirtoajatus toimi myös testinä siihen mitä kaikkea kunnan omaa toimintaa voidaankaan/halutaan ulkoistaa. Sosiaali- ja terveystoimi on jonkin tekstin mukaan siirtämässä päihdetyö- vastuutaan samaiselle Revontulisäätiölle. Siitä olisikin lyhyt matka kysyä Selvä Peli -työn suorittajasta. Sitä kautta voisi sitten pohdiskella kätevästi koko kunnallisen nuorisotyön asemaa ja tarvetta.

Lopullinen ratkaisu(ko?)

Viimeistä kokoustaan istuneelle valtuustolle on kunniaksi se, että nuijankopautukseen tarvittiin omituiset äänestysluvut: 1 siirron puolesta, 20 sitä vastaan ja 4 tyhjää. Olevissa olosuhteissa tulos on ainoa oikea.

Toivottavaa on myös se, että viesti seuraavalle valtuustolle on riittävän selkeä: ennaltaehkäisevän nuorisotyön lähtökohdat ovat ihan erit kuin sosiaalisen työllistämisen, vaikka niihin erityisesti työllistämisasioissa liittyy samojakin elementtejä.

En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että asialle hyväksi on se miten ratkaisu syntyi. Viestintäpajan asemaa on käsitelty valtuustotasolla omana asianaan vuosina 2001 ja 2005 sekä osana työllistämisen tuotteistustyötä vuosina 2006-07, normaalit kuntasuunnitelmapäätökset on myös tietysti tehty vuosittain. Kaikki yksimielisesti joskin välillä kiivaastikin keskustellen.

Suotavaa olisi, että nyt saataisiin työrauha ainakin pariksi-kolmeksi vuodeksi. Jatkuva selvittely ja asian vatvominen kuluttaa energiaa ja kaikki se on pois varsinaisesta työstä, jota sitäkin on ihan riittämiin pelkän peruskuvion pyörittämisessä puhumattakaan erillistapahtumista.

Vuosi 2009 on Inarin nuorisotyön merkkivuosi monella tapaa. Tuleepa todelliseen tarpeeseen ajatus tehotiedottaa nuorten toiminnoista ja nuorten asioista ylipäänsä. Myös NuVan suunnitelma tiivistää nuorten ja aikuisten välistä vuoropuhelua on mitä ajankohtaisin.

RockInariRonja

NuValla on mukava perinne: se jakaa vuosittain kunnan itsenäisyyspäiväjuhlissa oman Rock Inari-tunnustuspalkinnon.

Numeron kuusitoista sai nuoriso-ohjaaja Ronja Kyrö. NuVa arvosti palkinnolla nuorta nuorisotyöntekijäänsä, joka muutaman Rovaniemellä vietetyn opiskeluvuoden jälkeen on halunnut palata Inariin. Ja halunnut myös tehdä työtä nuorten parissa. Ja nopeasti Ronja onkin luottamuksen nuoriin hankkinut.

Kaikista nuorisotyön tunnustuksista mahtavinta on varmaankin saada nuorten oma tunnustus. Näin ajattelisin.

Selvä Keli onnittelee Ronjaa, niin ja myöskin pitkän työn inarinsaamenkielen hyväksi tehnyttä Matti Morottajaa, joka puolestaan pokkasi samoissa pippaloissa vuoden 2008 Inarilaistekopalkinnon. Oli jo aikakin...

Tuoreita Selvä Kelin äänileikkeitä nettiin...

Vihdoin ehdin uusimaan nettisivujen äänileikekokoelmaa. Osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja vihreästä bannerista (kuuntele selvää keliä tästä) löytyy haastatteluja menneeltä syksyltä. Äänessä mm. linja-autokatossankari Arttu Inarista, opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Helsingistä, saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Enontekiöltä sekä powermetalliyhtye Eklipiticonin rokkistarat Jarppa sekä Juho Ivalosta.

Muutakin löytyy, käykää kuuntelemassa.

Ensi viikon radioshow onkin vuoden viimeinen, studiovieraana joulutunnelmissa on koko Selvä Peli -työryhmä. Radio Inarin ohjelmakarttaa ei vuodenvaihde hetkauta: Mari ja Seppo on the air heti loppiaisen jälkeen.

S

Tansanilaista elämänmenoa Isolla Kirkolla

Tapasin perjantaina vanhan tuttavani Freddyn, joka oli saapunut Suomeen opiskelemaan stipendin turvin tietotekniikkaa Metropoliaan.

Tuleva maisteri luonnehti suomalaista elämänmenoa sangen osuvasti ja mietimme yhdessä elämän moninaisuutta ja tansanialaisia-suomalaista synteesiä siitä.

Freddy kertoi olevansa 17 lapsisen perheensä onnekkain, koska saa opiskella Suomessa täydellä stipendillä. Stipendinsä turvin hän elättää itsensä täällä Suomessa sekä vaimonsa ja poikansa Tansaniassa. Sillä mitä jää, hän maksaa kahden sisarensa koulunkäynnin lukion loppuun saakka kotimaassaan. Kaveri melskaa siinä sivussa Symbian softan parissa ja kuvaa freelancer- pohjalta opinahjolleen videoita. Aikaansaapa kaveri.

Jos kiinnostuneita löytyy tarpeeksi, niin järjestämme elokuun 2009 lopussa musiikkipainoitteisen kahden viikon reissun Tansaniaan, Freddyn toimiessa matkaoppaana tansanialaisen musiikin ihmeelliseen maailmaan.

Jotain suomalaisesta stipendijärjestelmästä tietävänä ajattelen, että Freddy käyttää aikansa täällä monella tapaa todella järkevästi.

Eroavaisuuksia Suomen ja Tansanian välillä udellessani hän totesi:"Suomessa kaikki toimii ja kirkot ovat tyhjiä. Tansaniassa mikään ei toimi ja kirkot ovat koko ajan aivan täynnä."

Taidan lopettaa valituksen tältä joululta tähän.

-m-

Äetsän työpajan kokemuksia

Täällä Äetsässä päätetiin muutama vuosi sitten tehdä "revontulisäätiöt" ja nuorille kohdennettu, tarpeellinen ja toimiva konsepti aukaistiin.

Loistava älynväläys oli avata toiminta kaikille.

Hommassa kun hommassa tuppaa käymään niin, että kun se kohdennetaan kaikille, niin se ei kohdennu kenellekkään.

Aikuisten pitkäaikaistyöttömien, mielenterveyskuntoutujien ja päihteitten pitkäaikaisväärinkäyttäjien haaliminen nuorten työpajaan onnistui tuhoamaan ainakin täällä Äetsässä ajatuksenkin "nuorten" työpajasta. Ja työpajasta yleensäkin.

Nuoret äänestivät jaloillaan, kun toiminnat yhdistettiin. Jäljelle jäi torso "työ"-paja, joka ei palvele ainakaan nuorten tarpeita.

Että näin täällä.

-m-

Ristiriitaisia odotuksia...

Pitkästä aikaa meillä oli radiossa studio-
vieraita ihan livenä. Ja mukavia vieraita olikin: Vilma ja Sara, jotka tahoillaan toimivat nuorten vapaaehtoisohjaajina, Vilma seurakunnan isoisena ja Sara Tilkkutäkissä.

Ivalon nuorisotila Stönölle syntyi nuorten omasta aloitteesta ensivaiheessa diskojen yhteyteen vapaaehtoisten nuorten päivystysryhmä, jonka nuoret nimesivät Tilkkutäkiksi. Toiminta täyttää muuten ensi syksynä jo peräti 15 vuotta ja on kestänyt ajan myllerrykset hyvin. Ringissä on nytkin parikymmentä päivystäjää ja hommassa on sen historiassa ollut mukana kolmisensataa inarilaisnuorta.

En edelleenkään jaksa olla ihastelematta sitä kuinka tosissaan asiaan "höyrähtäneet" nuoret ovat toimiessaan nuorten parissa aikuisten oivallisena apuvoimana ja nuorten vertaistukena. Studiovieraista uhkui tässä mielessä positiivista virtaa vaikka muillekin jakaa. Raha ei ratkaise, pääasia että kuuluu mukavaan ryhmään, josta löytyy mielekästä tekemistä.

Soitettiin myös Lahteen Hemmolle, joka toimii sikäläisen Nuorten Talo Pariston vaparina leireillä, tapahtumissa ja avoimen toiminnan normi-illoissa. Sama on meininki sielläkin: työ itsessään ja mukava seura palkitsee. Kun perustouhuja ryyditellään sopivassa määrin myös jollain erikoisella, onkin koossa paketti joka pitää jalat liikkeessä. Paristossa ja Stönöllä muuten odotellaan jo maaliskuun kevätlomaa, jolloin LahtIvalo nuorisovaihto jatkuu Lahdessa vapaahtoisnuorten koulutusviikonlopun merkeissä.

Myönteiset odotukset...

Nuorten halu toimia nuorten puolesta elää ja voi siis koulupaineiden, verkkomesettelyn, nettipelailun ja muun sen sellaisen puristuksessa hyvin. Toki on niin, että vapaaehtoistoiminnan organisoiminen ja kehittäminen vaatii ammattitaitoiset ja asialleen omistautuneet aikuiset, heidät joita nuorisotyöntekijöiksi kutsutaan.

Haasteet tekemisessä ovat kovat, mutta olen hyvin luottavainen: kun homma on kerran saatu kunnolla oikeille raiteille käy niin, että liike synnyttää uutta liikettä ja perinne velvoittaa. Odotukset ovat myönteiset.

Tietysti tähän hommaan pitää myöskin panostaa sekä työtä että jonkinverran euroja. Panostus maksaa itsensä kyllä moninverroin takaisin...

Muutostarpeen sietämätön itsetarkoituksellisuus

Tieto kuntasuunnitelman valmisteluprosessista kertoo, että pajatoimintaa ollaan keskittämässä pitkäaikaistyöttömien työllistämisyksikkö Revontulisäätiöön.

On aika hämmentävää, että juuri kun nuorisotyölle tärkeä viestintäpaja on nuorisotyön vuosien kehittelytyön tuloksena saatu iskukuntoon, sitä taas ollaan viemässä suuntaan, jonka toiminnan perustan lähtökohdat ovat ihan muualla kuin ennaltaehkäisevässä nuorisotyössä. Tarkkaa syytä ajateltuun muutostarpeeseen en tiedä, samaan asiaan (työllistäminen) liittyvät toimenpiteet pitää kuulemma yhtenäistää.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Asialla on iso merkitys nuorille ja nuorten parissa tehtävälle työlle. Viestintäpaja on nimittäin paljon muutakin kuin nuorten työpaja. Työpaja on yksi, joskin hyvin tärkeä osa nuorisotyön kokonaisuutta, jossa sen kaikki eri osat (tilatoiminta, tyttötyö, nuorisotiedotus, Selvä Peli -moniyhteisöllinen työtapa, nuorisovaltuusto yms.) tukevat toisiaan ja sitä kautta edelleen nuorten kasvua.

Toivottavasti asiasta keskustellaan myös tästä näkökulmasta. Toivottavasti myös asianosaisia kuullaan ja heidän kantaansa kysytään. Toivottavasti päätöksiä ei tehdä hätiköiden, vain oletetun muutostarpeen pohjalta.

Odotukset ovat epävarmat...

Nuorisotyötä ei saa laiminlyödä

Lehtiäkin luettiin. Viikon pääkirjoituspisteet studioraadilta keräsi yksiselitteisesti lähetyspäivän (27.11.) Lapin Kansa pääkirjoituksellaan, joka oli otsikoitu väliotsikon sanoin.

Eipä olisi voinut paremmin sattua. Kirjoituksessa on erinomaisen vähän asioita, joista voi olla eri mieltä. Ehkäpä siteraan tämän blogisession loppuun suoraan kirjoittajaa:

"Keskustelu nuorten hyvinvoinnista ei saa jäädä vain vaalienalun hymistelyksi, vaan sitä pitää jatkaa pian kokoontuvissa uusissa valtuusoissa. Vaalilupaukset pitää lunastaa ja jatkossa on entistä tarkemmin seurattava mitä nuoremmille kuntalaisille kuuluu. Jos tahtoa on ja toimenpiteitä tarvitaan, niihin löytyy kyllä rahaa. Monesti investoinnit eivät järin suuria ole."

(Lapin Kansa, pääkirjoitus 27.11.2008)

Aika hyvin kirjoitettu.

M.O.T.

S

Kärsivällisyys palkitaan....

Soittelimme toissaviikon radiosshowssa suoran puhelun Inariin. Linjan toisessa päässä jutusteli kuulumisistaan lukiolainen Arttu.

Syy soittamiseen löytyy siitä, että eri puolille kuntaa on ilmestynyt viime kesänä jotain sellaista mitä nelostien varresta Rovaniemellä ja Sodankylässä on ollut havaittavissa jo pitkään. Inarissa niitä sensijaan vasta oli ehditty toivoa, pitkään kylläkin. Kyse on linja-autokatoksista.

Arttu on sitkeä nuori mies, joka edusti nuorisovaltuustossa sen edellisellä kaudella Inarin yläastetta. Autokatoksia käsiteltiin jo 2002 - 03 NuVassa, teknisessä lautakunnassa ja herraties missä. Suunnitteluun liittyen pidettiin oikein kilpailukin, mutta jostain syystä asia hautautui byrokratian rattaisiin ja unohtui.

Arttupa ei unohtanut ja hän kaivoi asian esille nuorisovaltuustossa 2005 - 06.

Sinnikkäästä nuvalaisesta tuli tuttu vieras teknisen osaston käytävillä, osastosta vierailtiin myös NuVan kokoksissa. Papereita kirjoiteltiin. NuVan edustajat piipahtivat myös Tieliikelaitoksen Rovaniemen toimistossa, jossa Arttu piti asiasta vastaavalle piiri-insinöörille erinomaisen presentaation katosten tarpeellisuudesta ja niiden puutteesta Inarissa. Herra ei tyytynyt pelkkään puheeseen vaan terästi esittelyään laatimillaan piirrustuksilla ja perusteluteksteillä.

Asioilla on taipumus hoitua jotenkin. Onnistuneiden juttujen takaa löytyy aina kumminkin heitä, joiden työtä ilman asiat hautautuvat tai niiden toteutus pitkittyy kohtuuttomasti.

Linja-autokatoksia odoteltaisiin varmaan vieläkin ilman sinnikkään nuorisovaltuutetun määrätietoista työskentelyä asian eteen. Arttu oli itsekin tyytyväinen, katos löytyy nyt myös Nikulanperäntien risteyksestä. Kuutisen vuotta hommassa meni, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Senkin asia opetti, että sinnikkyys palkitaan.

Anu ja NuVan uudet suunnitelmat

Viime torstain lähetyksessä meillä oli pitkästä aikaa studiovieras. Anu on Tunturista kotoisin oleva nuori lukiolainen. Opinnot ovat kiivastahtisia, mutta Anun aikaa täyttävät myös osallisuusasiat lukion oppilaskunnan hallituksessa ja nuorisovaltuustossa. NuVassa hänellä onkin merkittävä asema vaikuttajajaoston puheenjohtajana sekä NuVan edustajana sivistyslautakunnassa.

Lysti oli kuulla Anun myönteisistä lautakuntakokemuksista. Vastaanotto on ollut hyvä ja Anun mielipiteitä on haluttu kuulla. Hienoa. Erilaisia lautakuntia on itsellänikin tullut nähdyksi ja kuulluksi vuosien varrelle sen verran, että nuorison edustajan puheet eivät takuulla ole laskemassa keskustelun tasoa. Luulenpa, että asia on päinvastoin: uudet näkökulmat raikastavat.

Rupateltiin Anun kanssa myös Inarin NuVan suunnitelmista vuodelle 2009. Valtuustokauden vaihtuminen tekee ensi vuodesta merkittävän. Niinpä NuVassa onkin pohdittu sitä, miten NuVa kertoo toiminnastaan sekä yleensä nuorten asioista uusille päättäjille. NuVa on asettamassa toiminnalleen tavoitteeksi NuVan sekä uuden valtuuston ja ylipäänsä päätöksentekoon osallistuvien aikuisten välisen vuoropuhelun lisäämisen.

Työmaa on haastava, mutta ehdottoman tarpeellinen. Jatkossa ei riitä, että ääni on kuuluva. Tulevaisuuden päätöksenteon haasteet kasvavine hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuvine vaateineen asettavat nuorten sanomisen sisällöille melkoiset laatuvaatimukset. Sisällön pitää olla uskottava ja perusteltu, muutoin on yhdentekevää kuinka kovaa huudellaan.

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Niin. Hyvä kysymys tämä kysymys, jolla veljeni Mortti otsikoi edellisen blogikirjoituksensa. Tulee mieleeni, että josko onnistuisi tuo mitä Inarin NuVa ensi vuonna yrittää. Voisipa ehkä olla tae siihen, ettei pääsisi käymään siten miten Mortin mukaan on käymässä uuden Sastamalan kaupungin nuorisotyömäärärahojen kanssa.

Keskustelun tiiviistäminen nuorten ja päätöksentekijöiden kesken on niin hyvä tavoite, että siihen kannattaa pyrkiä vaikka se lähtökohtaisesti tuntuisi turhan isolta haasteelta. Yrittää kannattaa aina, pyytämättä ei saa muuta kuin luun kouraan ja nollat määrärahamomenteille. Yrittää kannattaa myös siksi, että siinä ei häviä mitään. Päinvastoin, voi jopa iloisesti yllättyä.

Nuorisotyölehden viime numerossa esiteltiin muuten Lahden nuorten kuulemismalli. Siinä nuorisovaltuustolta pyydetään lausuntoja nuorten asioihin jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita päätöksentekoa varten.

Kuulostaa lupaavalta. Kuulostaa myös niin kiinnostavalta, että Selvä Keli palaa takuulla tähän asiaan. Lahtihan on tunnetusti Inariin nähden nuorisotyöllisesti hyvin myötämielisesti suhtautuva kaupunki, joten keskustelulle ei ole esteitä.

Miten sattuikin...

S

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Tapasin eilen Tiinan, joka tulee työskentelemään uuden Sastamalan kaupungin sivistystoimen alaisuudessa vastuualueenaan tämä meidän Äetsän alueen nuorisotyö.

Olivat luottamusmiehet ( nämä vanhat valtuutetut ) sitten lähtiessään karsineet käytännössä koko
Sastamalan kaupungin nuorisotoimen toimintamäärärahat kuiville. Siitä Tiina oli sitten ottanut pultit - ja syystä.

Surkuhupaisaa näissä kuntaliitoksissahan, yleensäkin ottaen.. on tämä kustannussäästö-toiminnan tehostaminen-toimintojen järkeistäminen-mantra. Säästämällä oikein ponnekkaasti saadaan tuhottua vuosien työ yhden vaalikauden aikana.

Herkullista tässä "edustuksellisessa demokratiassa" yhdistyvissä kunnissa on tietenkin se, että vanha valtuusto voi vapaasti tehokkuusajattelun piikkiin laittamalla, säästää niin paljon kuin haluaa
kantamatta enää vastuutaan valtuutettuina ( kollektiivisesti ) ensi vuoden alusta eteenpäin.

Uusilla valtuutetuilla niin seurakuntien kuin kuntienkin elimissä on nyt uuden kynnyksellä mahdollisuus luoda uutta tuhoamatta totaalisesti vanhaa.

Pari seuraavaa kuukautta näyttää minkälaista toimintaympäristöä täällä Kokemäenjoen yläjuoksulla voidaan pyörittää. Ei hyvältä näytä.


Päivän kevennys:
Päiväkerhossa alkuhartauden aikana eturivin tyttö vääntelehtii vaikeana ilmiselvästi haluten
sanoa jotain tärkeää. Ohjaajan kysyessä: "Mikä hätänä?" Tyttö vastaa: "Multa pääsee kohta paukku ja se haisee varmaan aika pahalle." Siihen vierustoveri huikkaa heti väliin:"Älä välitä, mulle tuodaan aina kynttilä veskiin kun mää meen vessaan Isin jälkeen."

Voimia lasten ja nuorten kasvun tukemiseen.

M.

Kuntavaaleja ja Barents-rockia....

Olipahan kiivaat kaksi viikkoa. Tahti oli niin kova, että lähetys 23.10. jäi kokonaan lähettämättä. Olin itse tuolloin Luoteis-Venäjällä ja heti rockreissun jälkeen piipahdin Helsingissä. Muutenkin ehti tapahtua paljon, kuntavaalit olivat ja melkoinen puhuri kävikin ainakin täällä Inarin valtuustossa.

Polarnye Zor ja venäläinen versio Rajarockista

Polarnye Zor on noin 25.000 asukkaan pikkukaupunki Kuolan niemimaalla kolmisenkymmentä kilometriä Kantalahdesta Murmanskiin päin. Kaupunkia ei olisi, ellei sen lähituntumassa sijaitsisi ydinvoimala. En tiedä johtuuko kaupungin pienuudesta vai voimalasta vaiko molemmista, mutta PZ on venäläisen mittapuun mukaan viehättävä ja siisti kaupunki.

Kaupungissa on kulttuuritalo. Ulospäin se on kuten tuhannet muut kaltaisensa Äiti-Venäjän kulttuuripalatsit: kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Mutta PZn palatsi ei ole mikään keskiarvomesta. Se on huolella pidetty, hyvin johdettu ja varustukseltaan aivan loistava paikka rockkonserttien pitämiseen. Kun tähän lisätään ystävällinen ja asiansa osaava henkilökunta, niin aivan pakkohan sinne oli viedä Rajarock.

Rajarock on nuorten rockyhtyeille tarkoitettu koulutus- ja konserttitapahtuma, johon osallistuu yhtyeitä kaikista neljästä Barentsin maasta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1989 alkaen ja nyt oli 14. kerta, toinen kerta Venäjällä, jossa Apatity oli järjestäjänä lokakuussa 2003. Ja toisenlaista on, niin ja kumminkin niin samanlaista

Rock on rajaton kieli...

Musiikki yhdistää. Kielimuuri on ja sitä ei ole. Musiikin kieli on universaali ja koko Rajarockin historiassa kielimuuri on käytännössä ollut tuntematon asia.

Tapahtuman työkieli on periaatteessa englanti, mutta livetilanteissa englannin ohella puhutaan ruotsia, norjaa, venäjää, suomea ja elekieltä. Tunnelma on kuin Baabelin tornilla, mutta hyvin tullaan toimeen.

Esiintyminen Venäjällä oli myös koko rokkibussillemme (yhtyeet Inarista, Haaparannalta ja Torniosta) elämys. Torniolaisen Poco Locon kitaristi-laulaja Riku ja inarilaisen Eklipticonin basisti-laulaja Juho olivat samoilla linjoilla: Suomessa ei ole ikinä samanlaista, soittaminen itänaapurissa on ihan eri juttu ja jos siellä ei ole päässyt esiintymään tai seuraamaan konserttia muuten vaan, niin sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Niin ja keikan jälkeisessä fanilauman puristuksessa voi vain unelmoida siitä, että sama tapahtuisi edes kerran nuoren soittajan elämässä kotiSuomessa.

Learning by doing...(or by watching?)

Kulttuurieroja löytyy tietenkin. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niinpä vanha neuvostoaikainen meininki näkyy vielä.

Meikäläinen pedagogiikka lähtee siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten.
Nuoret ovat tämän opin mukaan pääasia, ei kohde vaan tekijä. Rajarockin oppien mukaan tapahtuman pääkonsertti on nuorten juttu, johon aikuiset eivät osallistu muutoin kuin taustalta: antamalla ohjeita ja kannustamalla.

Paikalliset halusivat kaksi konserttia ja hyvä niin. Pääkonsertti toteutettiin edelläkuvatulla tavalla. Perjantain konsertin periaate oli paikallisten järjestäjien haluama ja toisenlainen: Rajarockin kuusi nuorten bändiä soitti kaksi biisiä kukin konsertin aluksi ja sen jälkeen kokeneet ja osaavat orkesterit vetivät pitkät setit. Ideana tässä järjestelyssä oli se, että nuoret oppivat kuuntelemalla ja katselemalla kokeneempia soittajia.

Ihan kaunis, mutta meille vieras ajatus. Ja kävi kuten ounastelimme. Kokeneet soittajat, nuo Komsomolin perilliset jostain 80-luvun lopulta, soittivat hienosti, mutta yksi puuttui. Samaistuminen on universaali ilmiö ja se toimii yhtälailla Inarissa, Haaparannalla, Zimbabwessa, New Yorkissa ja Polarnye Zorissa, se toimii kaikkialla...

Siinä missä nuorten bändit riehaannuttivat PZ:n kulttuuripalatsin varsin nuoren ja noin 300-päisen yleisön senioriosasto tyhjensi salin. Vahinko sinällään, sillä seniorit soittivat hyvin ja ihan kuunneltavaa musiikkia...

Kuntavaalit - muutoshalua ilmassa, muuttuuko mikään?

Kuntavaalit pidettiin. Ainakin meillä Inarissa ilmeni selkeää muutoshakuisuutta. Valtuusto meni kerralla uusiksi, lähes 20 uutta valtuutettua sai kuntalaisilta mandaatin vuosille 2009 - 12.

Valtuustosta putosi ominaispainoltaan merkittäviä ja pitkäaikaisia kuntapäättäjiä. Näinhän käy joka kierroksella, mutta nyt paikastaan joutui luopumaan häkellyttävän moni pitkänlinjan
paikallispoliitikko.

Joutuu kyllä kysymään sitä, että miksi näin? Vakioselitys kuuluu, että vastuunkantajat kantavat myös vaaleissa raskaan vastuun. Voi olla, mutta ei se selitä kaikkea. Inarissakin muutostahti (joka sinällään voi olla välttämätön ja perusteltavissa, en tiedä...) on viime vuosina ollut kova. Voihan olla, että kaikki tapahtunut ei hahmotu peruskuntalaisen ajatusmailmaan ja takapotku näkyy nyt vaalituloksessa.

Niin tai näin. Kuitenkin on ennustettavissa, että tulossa on kiintoisa joskin varmaankin kaikkea muuta kuin helppo kunnallinen alkuvuosi. Voittajia ovat sitoutumattomat ja ensi kertaa inarilaiseen kunnallispolitiikkan rynnistäneet vihreät. Vasemmistoliitto ja Keskusta, perinteiset mahtipuolueet ovat paikalliset häviäjät. Kiintoisaa

S

Et saa välittää lapselle omaa arvomaailmaasi

Otsikon neuvon bongasin Helsingin seudun paikallislehdestä ( HS 21.10.08 ) herra Junkkaalan
syntymäpäivähaastattelusta.

Ajatus ei ole todellakaan ole Timo Junkkaalan ajatus, vaan nousee vapaa-ajattelijoiden arvomaailmasta. Vapaa-ajattelijoiden mielestä vanhemmat eivät saa tuputtaa arvojansa lapsellen vaan heidän ( lasten ) pitäisi saada itse valita arvonsa.

Joopa joo. Tähän löytyy varmaan se kauan kadoksissa ollut salattu järjen hiven.

Äärivasemmistolainen ystäväni Ivalosta tuumasi joskus takavuosina, että kristillinenkin kasvatus on parempi kuin ei kasvatusta ollenkaan. Ateistin poikana em. lämmitti silloinkin kummasti.

Kun ajattelen Jokelaa ja Kauhajokea niin muistaakseni molempien tragedioiden päähenkilöt ilmoittautuivat ateisteiksi.

Oma isäni ei ollut koskaan uhkaamassa muitten henkeä ja terveyttä, mutta joku muu näyttää siinäkin onnistuneen.

Pari kuvaa viime viikolta Sevetistä (43) toivottavasti piristää päivääsi.

-m-

Tunnelma tiivistyy...

Joo... Vaalisunnuntai lähestyy ja nyt vaalit jo näkyvät.

Ennen torstain Selvä Keli radioshowta Siirin Weskulla ja minulla tuli täyteen yksi etappi: vedettiin viimeinen Ehdokaslistat esittäytyvät -sarjan kolmevarttinen ja seurassamme olivat Kristillisdemokraattien edustajat.

Taakse jäi seitsemän iltaa ja neljätoista studiovierasta. Kiintoisa kaksiviikkoinen ja käsinkosketeltava oli helpotuksen tunteemme, kun urakasta lopulta selvittiin.

Nuorten asíat ja NuVan kysymykset: Miten ehdokkaat vastasivat?

NuVa oli työstänyt kunnan vaalikoneeseen lukuisia kysymyksiä, joista aika montaa ehdittiin käsitellä puolueiden edustajien kanssa. Oli ihan pakko tehdä radiolähetyksessä Weskun kanssa yhteenvetoa istunnoista.

Mielenkiintoinen kokemus. Kaikki puolueet sekä sitoutumattomat tiesivät, että Inarin kunnassa on äänekäs ja vikkeläliikkeinen nuorisovaltuusto. Se on hyvä juttu. Pientä hajontaa oli siinä miten suhtaudutiin nuorten kuulemiseen. Pääosin todettiin, että asia on hyvällä mallilla, mutta muitakin käsityksiä löytyi.

Koulukuraattoriasia toimi jännällä tavalla ilmapuntarina. Ei koulukuraattorin virkaa = ei nuorten kuulemista. Hmmmm... Jännä juttu, tosiasiassa kuraattorihomma synnytti runsaasti keskustelua ja paljon paperia, niin ja myös toimenpiteitä. Asiat eivät ole ihan yksioikoisia.

Pohdiskeltiin sitä miksi nuoria, alle 30 -vuotiaita ehdokkaita on niin vähän. Kaikki olivat sitä mieltä, että sopivanikäiset lähtevät Inarista muualle. Onhan se niinkin, mutta se ei selvitä kaikkea. Miksi ne harvat nykyisistä alle kolmikymppisistä valtuutetuista eivät jatka? Selvä Keli taitaa palata vielä tähän aiheeseen. Luulenpa, että kyse on paljolti myös siitä, että me inhorealismin kyllästämät aikuiset ja ennakkoluulottomat nuoret puhumme eri kieltä silloinkin kun lopulta puhumme samasta asiasta...

Kykeneekö 16-vuotias kypsään äänestyskäyttäytymiseen?

Kiintoisa on myös kysymys äänioikeusikärajan laskemisesta paikallisvaaaleissa kirkon tapaan 16 -vuoteen. Pääosin tilanne seitsemässä lähetyksessä oli 2 - 0 nykymenon puolesta. Ainakin Keskustassa ja Vihreissä tilanne oli 1 - 1.

Vastustajilla oli kaksi perustetta, joista mielestäni parempi liittyy kysymykseen siitä saavatko lapset olla lapsia. Totta on se, että ihan liian nuorina lapsilta edellytetään turhan paljon. Toinen asia on se, istuuko asia äänioikeuskysymyk-seen.

Olen aiemmin jo todennut, että Kirkko on Suomen poliittista järjestelmää edistyksellisempi. Pitkässä juoksussa äänioikeusikärajan lasku kuntavaaleissa ruokkisi takuulla nuorten kiinnostusta paikallisiin asioihin ja niihin vaikuttamiseen. Sitäpaitsi: on hyvä totuttautua äänestämiseen kotioloissa ja lähiasioissa, ennen kuin edessä on se monille väistämätön: poismuutto opiskelemaan muualle.

Toinen vastustajien peruste on pelko eräänlaisesta Tony Halme -ilmiöstä siis siitä, että populismi vie voiton. Tätä pohtivat ainakin Vasemmiston sekä Kristillisdemokraattien edustajat. Kiintoisaa.

Inarin Vasemmiston varauksellisuuden ymmärtää, jos muistelee neljän vuoden takaista ehdokasasettelua. Paikallisesti merkittäväksi muotoutunut rap-kulttuuri julisti Ambassan valtakauden alkaneeksi vuonna 2005. Kausi jäi sattuneesta syystä lyhyeksi ja iskuja sateli yhteiskunnan kontrollimekanismeista käsin siinä määrin, että kyseisen nuorisokulttuurisen suuntauksen edustajat poistuivat Inarista vähin äänin vuoden 2007 keväällä. Tässä yhteydessä kato kävi myös vasemmiston luottamushenkilöissä...

Kyse on myös nuorten omasta suhtautumisesta. Oma kokemukseni on se, että nuoret suhtautuvat näihin asioihin pääosin vakavasti. Jos poismuutto häämöttää parikymppisenä, niin rima lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan 18 -vuotiaana on todella korkealla. Neljä vuotta on pitkä aika nuoren elämässä.

Lopuksi on todettava, että lähetysten vanhin vierailija osoittautui myös
ennakkoluuttomimmaksi suhteessa inarilaisnuoriin ja heidän asioihin. Vihreiden Harald H:ia oli mukava kuunnella: nykyiset nuoret tietävät paljon
ja ovat valistuneita, järkeviä ja kykeneviä ottamaan kantaa. Hienoa. Eikä jutustelu ollut ollenkaan kosiskelevaa vaan punnittua puhetta.

Viestintäpaja ja nuoren elämän suunta

Siirin Wesku oli myös viikon vieraamme. Marin käsittelyssä Wesku kertoili juurevan vakaaseen siskeliläistyyliinsä viestintäpajan syksyn kuulumisista. Tosi lystiä oli sivusta kuulla kuinka motivoitunut tämä viestintäpajan pitkäaikainen moniottelija on nykyisestä tehtävästään.

Soiteltiin myös Perttu R:lle Hesaan. Perttu on ivalolainen kaveri, joka näkyi Inarissa monessa hahmossa: rockkitaristina, Radio Inarin äänenä, nuorisovaltuuston puheenjohtajana, helluntaisrk:n aktiivinuorena... Pari vuotta sitten hän häipyi pääkaupunkiin opiskelemaan mediatuottajaksi, kuinkas muuten. Ihan lysti oli kuulla Perttua: perhe, erityisesti lehtijulkaisualalla toimiva isä ja viestintäpaja kaikkine mahdollisuuksineen. Siinäpä elämän suuntaajat...

Perttu on muuten mukana mielenkiintoisessa hankkeessa. Hän toimii yhtenä kirjoittajana maan nuorisotyön perinnehankkeen Nuoperin kirjaprojektissa. Tulevan opuksen mediaosiossa hän ja yksi Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Free Your Mind mediakeskuksen nuori kertovat kokemuksistaan. Vanhemman kaartin kirjoittajana on mm. muuan Jorma Pilke, Yleisradion nuorten TV-toimituksen perustaja 1960-luvulta. Tuttu persoona myös Inarin viestintäpajalla. Henkilö. jonka suuri TV-yleisö muistaa parhaiten takavuosien Iltalypsystä. Miten se menikään: Täällä Aimo Surakka, Pasilan asema.

Mukavaa. Selvä Keli palaa myöhemmin tähän aiheeseen.

Koillis-Venäjän kutsu

Kyrön Janne oli tavoittanut Eklipticon -yhtyeen basisti-laulaja Juhon. Juho ja Jarppa, Joona sekä Oula matkaavat ensi viikolla Kuolan niemimaalle Polarnye Zorin ydinvoimakaupunkiin. Herrat powermetallibiiseineen edustavat Inarin kuntaa Rajarockissa.

Siitä miten homma meni, kertoo Selvä Keli marraskuun alussa...

S

Vaalinalustunnelmia ja etsivää nuorisotyötä

Syksy on vuodenajoista se, jolloin viikot kuluvat vikkelimmin. Nyt ovat normimenon lisämausteena vielä lähestyvät kuntavaalit, jotka näkyvät erityisesti viestintäpajalla ja Radio Inarin toimituksessa. Juicen syksyiset sävelet ovat nousseet uuteen kukoistukseen: nyt on lokakuu ja minusta näkee sen...

Hassisen Kone elää myös renessanssia: meill on levottomat jalat, levottoomat...

Kaikki nuorten asialla(ko?)

Oli aika rankka Selvä Keli -lähetys, vaikka Mari hoitelikin taidokkaasti studiovieraamme ja helpotti niiltä osin oloani merkittävästi. Omakohtainen mikkiväsymys selittyy lähestyvillä kuntavaaleilla.

Olin nimittäin viestintäpajan tämänhetkisen työvalmentajan Siirin Veskun kanssa viettänyt laatuaikaa studiolla neljänä perättäisenä iltana seurana ehdokkaita asettaneiden ryhmien edustajia. Hetki ennen Selvä Keli lähetystä tenttasimme Ivalon Kokoomuksen edustajia suorassa lähetyksessä.

Onpa ollut todella kiintoisia kolmevarttisia. Matka on muuten tätä kirjoitettaessa puolivälissä elikkä ensi viikolla on vielä neljä istuntoa lisää...

Lähetysten perusjuoni on se, että tenttaamme ehdokkaita käyttäen apuna niitä kysymyksiä, joita kuntalaiset ovat toimittaneet Inarin kunnan vaalikoneeseen (löytyy muuten osoitteesta http://www.inari.fi/) ja jotka eivät ole sinne asti päässeet. Niitä kysymyksiä onkin sitten aika paljon, joten olemme säästyneet pahimmalta: miettimisen vaivalta. Se on hyvä, sillä ajattelu on rasittavaa ja kun olemme mukavuudenhaluisia, niin...

Yksi kymmenminuuttinen jakso ehdokasillasta on omistettu nuorisovaltuuston kysymyksille. Yhteenvedon paikka nuorten asioiden käsittelystä on edessä ensi viikon (16.9.) lähetyksessä, jota edeltävän tunnin aikana esittäytyy muuten viimeinen ryhmittymä, Inarin kuntavaalien ensikertalainen: Kristillisdemokraatit.

Tässä voi kumminkin jo todeta, että on se jännää miten kaikki yhtäkkisesti ovat niin nuorten asialla, että heikkopäisempää ajoittain hirvittää. Sisäinen inhorealisti toki muistuttaa olemassaolostaan ja sanoo, että nämä on kuultu ennenkin, viimeksi neljä vuotta sitten... No, ehkei asia ole kuitenkaan ihan näin yksioikoinen: Inarin NuVa on viimeisen valtuustokauden ajan pitänyt suht korkeaa profiilia ja kyllä emovaltuustokin tietää ja tunnistaa, että sillä on ärhäkkä pikkusisko/-veli. Oikealla tiellä siis ollaan.

Etsivä löytää (ja kolkuttavalle avataan...!)

Studiovieraaksi saapui Etsivä löytää -hankkeen nuoriso-ohjaaja Mika Fält. Mika on tehnyt viestintäpajalla kelpo työtä: ideana on ollut madaltaa entisestään jo matalaa pajan ulko-oven kynnystä nuorille, jotka ovat elämänsä kanssa taitekohdassa. Hankkeen pyrkimyksenä on ollut myös löytää palvelujärjestelmien ulkopuolelle mahdollisesti jääneet nuoret sekä auttaa tavalla tai toisella muutoin väliinpudonneita nuoria.

Ja katso: kohderyhmää onkin löytynyt... Ammatillinen yhteistyökin on tiivistynyt ja hyvä niin.

Hanke on mahdollista toteuttaa, koska yhteiskunta (opetusministeriö) on katsonut tarpeelliseksi panostaa paljon euroja etsivän työpajatyön rahoittamiseen. Hyvä, mutta on kumminkin perin kummallista, että tehopanostukset pyrkivät kasautumaan yhteen, sinällään tärkeään nivelvaiheeseen: nuorten siirtymiseen peruskoulun jälkeiseen elämään.

Tähän vaiheeseen satsataan todella paljon. Ilmassa leijuu tästä huolimatta kiusallisena kysymys: pitäisikö vahvistaa muidenkin siirtymävaiheiden toimia. Kauhajoki-tragedian jälkeen joutuu kysymään: miksi ei havaittu, miksi ei puututtu? Jotenkin minusta on alkanut tuntumaan entistä enemmän siltä, että mitä enemmän panostetaan varhaisiin siirtymiin (perhe/päivähoito -> peruskoulu, alakoulu -> yläkoulu) sitä vähemmän tarvitsee panostaa myöhempiin korjaaviin toimiin.

Olisiko tullut aika panostaa myös niihin? Ja jopa ensisijaisesti niihin?

S

Elämä jatkuu...

Edellinen teksti syntyi Kauhajoki -tunnelmissa Rovaniemellä. Torstain Selvä Keli lähetys pohdiskeli myös tuota traagista tapahtumasarjaa.

Kulunut työviikko oli muuten kiivastahtinen. Se on sinällään ihan normaali tila alkusyksyn nuorisotyössä. Viestintäpajalla on sitäpaitsi ollut tänä syksynä säpinää ihan eri tavalla kuin vuosi sitten. Liekö sattumaa vai Etsivä löytää -hanketyön ansiota, mutta kohderyhmää on löytynyt ihan eri tahtiin. Se on hyvä se, työpaja ilman työpajanuoria on... No, se ei oikein vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.

Etsivä löytää hankkeeseen palataan muuten lähetyksessä torstaina 9.10., jolloin studiolle Marin käsittelyyn saapuu hanketta vetävä nuoriso-ohjaaja Mika Fält.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä...

Rovaniemikin on ehditty nähdä toisen kerran viikon sisällä. Ollaan nimittäin lähdetty mukaan Pohjois-Suomen Sosiaalialan kehittämiskeskuksen ideoimaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hankkeeseen, jonka alkuseminaaria pidettiin Pohtimolammen luonnonkauniissa maisemissa viime perjantaina.

Hankkeeseen palataan takuulla myöhemmin. Nyt riittää, kun toteaa, että hankkeen osatoteuttajina, kuten EU-termi asian määrittää, ovat Inarin ohella Kemijärven kaupunki sekä Kolarin ja Ranuan kunnat. Lapin yliopisto on vahvasti mukana tuoden tutkimus- ja koulutuspanostusta sekä Taiteiden että Sosiaalitieteiden laitosten kautta. Kiintoisaa.

Jännä nähdä mitä tästä taiteen ja median keinojen yhdistelemisestä nuorten (15 - 17 v.) toimintaryhmien työskentelyyn lopulta kehkeytyy. Kaikessa kulkee mukana myös nuorten arviot omasta elinympäristöstään, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Jo alkuseminaarissa eri kuntien ryhmien ensitöiden purku oli kiinnostavaa seurattavaa: pulmista huolimatta yleisarvio on positiivinen ja näkemykset myös tulevaisuudesta vähintäänkin varovaisen myönteiset. Näin myös Kemijärvellä, vaikka kaupunki onkin kokenut viime vuosina todella kovia rakennemuutoksen ravistellessa.

Ei siis huono tulos, ei ollenkaan. Asiasta tehdään projektin toimesta vuoden 2009 aikana yhden ikäluokan kattavat kuntakohtaiset hyvinvointiselvitykset. Niiden tuloksia voidaankin odottaa suurella mielenkiinnolla.

Kauhajoen jälkikaikuja ja inarilaista perhetyötä

Studiovieraana pyörähti perhetyöntekijä Taavi Simonen. Juteltiin nuorista ja perheiden tilanteesta Inarissa.

Studioraatimme antoi inarilaisnuorille korkean arvosanan, Muutoinkin todettiin, että asiat Inarissa ovat pääosin mallillaan. Inarilainen moniammatillinen lähestymistapa miellytti studiovierasta, joka totesi nähneensä paljon hapuilevampaakin yhteistyötä. Täällä eri osapuolet mahtuvat hyvin yhteisten pöytien ääreen ja keskustelu on rakentavaa ja pääosin myöskin eteenpäinvievää.

Viestinä inarilaisperheisiin singahti toive siitä, että vanhemmat asettaisivat lapsilleen selkeämmin rajoja asioissa, joiden määrittely on yksiselitteisesti aikuisten harteilla. Lapsia päästetään joskus liian helposti hallitsemaan tilanteita. Mitään korkealentoisia kasvatusteorioita sinällään ei tarvita, lapsille annettava aika ja mielenkiinto heidän asioihinsa ovat tärkeitä, lopusta pitää huolen terve maalaisjärki. Studioraati totesi yksituumaisesti, että maalaisjärki onkin siellä jossain, piilossa arkikäytöstä. Se pitäisikin äkkiä palauttaa sille kuuluvaan asemaan tai muuten ollaan hukkateillä.

Puuttumiskynnyksen sietämätön korkeus

Kauhajoen tapahtumiin on tietysti monia syitä. Ne osoittavat kumminkin sen, että ketään ei saisi unohtaa yksin. Äärimmillään eristäytyminen, totaalinen nettimaailmaan uppoutuminen ja pitkään kertynyt patoutunut viha johtaa mielettömyyksiin, jolle ikävä kyllä on Myyrmanni-Jokela-Kauhajoki ketjulla luotu toimintamallit.

Juteltiin siitä, että pitäisi havaita ja puuttua mahdollisimman varhain. Se on helposti sanottu. Se on käytännössä usein varsin hankalaa, sillä asia ei välttämättä näy nuoresta ulospäin ihan helposti. Lisäksi nykymeininki on ikävä kyllä johtanut siihen, että helposti katsotaan ohi, ei viitsitä tai kehdata puuttua, annetaan asian olla. Studioraatimme peräänkuuluttaa myös uuden yhteisöllisyyden luomisen tarvetta.

Todettiin, että kaikki ennaltaehkäisevä työ pitäisi nähdä vaikuttavuuden arvioinnin vaikeudesta huolimatta mielekkäänä yhteiskunnallisena panostuksena eikä kuluriippana. Kun Kauhajoen kunta nyt on saanut opetusministeriöltä nuorisotyön vahvistamiseksi 170.000 €, ovat kaikki varmasti sitä mieltä, että tarpeeseen menee. Ihan epäilemättä näin onkin.

Avustuksella on tarkoitus kehittää kouluyhteistyötä, järjestää kohdennettuja tapahtumia sekä pitää nuorisotilaa auki joka päivä. Pistää kyllä miettimään, että karmaisevan kova on hinta sille, että nuorisotilaa voidaan pitää auki joka päivä. Eikö pysyviä satsauksia, edes kunnon keskustelua niistä todellakaan saada aikaan muuta kun pitkän ja äärimmäisen rankan kaavan kautta?

Kriistyön avulla toivon näköaloihin

Kauhajokitragedia on paikkakunnalleen erittäin traumaattinen ja pitkään mielialoihin vaikuttava tapahtuma.

Selvä Keli jututti myös mielenterveys- ja perheneuvonnan psykologia ja kriisityöntekijää Kimmo Kovasta. Kimmoa kuunnellessa tuli kyllä heti ilmi se miksi erilainen varautuminen ja harjoittelu kriisitilanteita varten on tärkeätä.

Kun sattuu Kauhajoen tapaan jotain valtakunnallisesti ja maailmankin laajuisesti huomiotaherättävää on haaste asian käsittelylle tosi kova. Enää ei ole aikaa pohtia mitä tehdä, suunnitelman pitää olla valmis. Tiedostusvälineistä on syntynyt kuva siitä, että Kauhajoella tämä valmius on ollut ja jälkityö on ollut suunnitelmallista.

Kriisityöntekijän mukaan tarvitaan heti ihmisiä, paljon ihmisiä, jotka ryhtyvät purkamaan tapahtumaan osallisien sekä lähiympäristön kokemuksia ja tuntoja. Työ alkaa heti kun välitön vaara on ohi. Yksilölliset erot vaikuttavat siihen mihin tahtiin yksilö pystyy asiat käsittelemään.

Lohdullinen ja toivoa antava on Kimmon toteamus ajan parantavasta merkityksestä ja siitä, että ihminen pyrkii selviämään ja selviytymään hyvinkin rankoista kokemuksista. Pyrkimys on niin kova, että sen voima on ammuttuja luotejakin kovempi.

Uhreja ei saa takaisin eikä heitä saa unohtaa. Elämän on kuitenkin jatkuttava...

S

Mitäpä edelliseen on lisättävää...

Oikeastaan ei mitään...

Pakko pistää kumminkin yrittämään. Meillä on ollut tarkoitus, Marilla ja minulla ottaa Selvä Keli radiosessioihin mukaan alkusyksyllä inarilaisia nuoria, paljon nuoria. Nuoria ja positiivista otetta asioihin. Alku onkin ollut hyvä.

Ei voi mitään, mutta nyt joudutaan muuttamaan käsikirjoitusta ja keskittymään vakaviin asioihin. Tullessani tänne Rovaniemelle soittelin nelostieltä joutessani Marille Ivaloon noin Sodankylän tietämiltä ja sovittiin, että Kauhajoen tapahtumat määrittävät seuraavan Selvä Keli radioshown sisältöä.

Koska lienee armeliasta säästää nuoria pohtimasta julkisesti asiaa, niin kutsun saa yksi - kaksi aikuista. Ajatus on pohtia ajan ilmiöitä, perheiden tilannetta Inarissa, median vastuuta sankarimyytin luomisessa ja ylläpitämisessä... Ulottuvuuksia kyllä riittää, katsotaan ketä saadaan studiolle torstaina 2.10. klo 19.00.

Joku voisi kysyä, että onko inarilaisen paikallisradion syytä vatvoa Pohjanmaalla tapahtunutta. On, on ja vielä kerran on. Kauhajoen tapahtuma on järkyttävä. Avoimia kysymyksiä on paljon ja selkeitä vastauksia hämmentävän vähän. Läheisten ja ystävien surun ja tyrmistyksen määrä on mittaamaton. Miksi? Miksi tällaista tapahtuu?

Ja entä tästä etenpäin. Pelottavaa on se, kuinka yhteismitallisesti Pekka-Eric Auvinen Jokelassa ja Matti Saari Kauhajoella ovat toimineet. Inhorealisti päätyy pikavauhtia ajattelemaan, että onko kaikki todella pelkkää sattumaa...

Pakosta päätyy pohtimaan, että joko joku jossain on jo nyt määrittänyt sen seuraavan hetken. Sankarimyytin syntyminen vaatii yhä enemmän: seuraavaksi kuolee 20 ja tekijä varmistaa, että koulu tai jokin julkinen rakennus todella palaa. Mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi. Se on kuin Big Brotherin formaatti: edetään kohti yhäti kovempia juttuja...Mikään ei ole tarpeeksi.

Niin. Ja voiko missään olla rauhassa. Se on kuin käänteinen lottovoitto. Missä tahansa voi joku patoutunutta vihaa sisällään kantanut ihmisyksilö päästää pimeät voimat valloilleen. Missä tahansa...

Viimeistään nyt pitäisi nostaa esille kaikki ennaltaehkäisevä työ ja sen arvo. Miten nämä tapaukset seulotaan mahdollisimman varhain. Jos joku on kuusitoistavuotiaasta asti suunnitellut vuosikausia laajennettua itsemurhaa, niin on älyllisesti kepeätä ottaa maalitauluksi yksittäinen poliisi, joka on vuosikausia myöhemmin tehnyt vääräksi osoittautuneen ratkaisun noudattaen voimassaolevia lakeja ja ohjeistuksia.

Polittisten päättäjien pitäisi ymmärtää, että kaikki pysyvä tuki ja panostus ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen maksaa siihen panostetut eurot takaisin moninkertaisina sekä taloudellisesti että ennenkaikkea inhimillisen hädän ehkäisemisen muodossa.

Toinen iso asia mitä pitäisi pohtia on se, että olemmeko tulleet rakentaneeksi yhteiskunnan, jossa onnistuminen ei ole enää oikealla tavalla hyve. Onnistuminen ja suorittaminen on ulkoinen pakko, yhteiskunnallinen tehoformaatti, johon jokaisen pitää sopeutua ja joka toimii kaikessa. Kaikki eivät jaksa tai istu tähän muottiin ja jäävät sivuun. Äärimillään takapotku on kova ja maksajina yksinäisen sielun lähiympäristö.

Jos tässä kaikessa on jotain hyvää, niin se ainakin on, että sattuu olemaan vaalivuosi...

Siitäkään ei jaksa kumminkaan innostua, ei jaksa.

S

Kauhajoki tragedy

When writing this, yesterday´s tragedy in Kauhajoki seems to me like a nightmare. 11 people died yesterday and we have no answers for this sad accident. Consequence is that something must be done and fast.

All that we can do, beside talking and analysing, are the concrete actions. I´m professional youthworker and I feel that there must be found something very concrete way to help these young guys.

Talking and chatting in the net must be in the near future one way to work, but also some action related free time activity must be available. If there is and I do belive that there is lot of reperessed energy in the group of young guys & girls we ( youthworkers ) have challenge to meet.

I invite you and myself to walk beside with the young... today it is even more important than yesterday.

Ennaltaehkäisevä päihdevalistus näkyy inarilaisissa nuorissa

Tämänkertaisen blogitekstin otsikointi ei ole minun. Se on suora lainaus 18.9.2008 ilmestyneen Lapin Kansan 22. sivun jutun otsikosta. Veikko Väänäsen jutussa pureudutaan kuluneella viikolla Ivalon nuoriso- ja urheilutalolla toteutettuun neljänteen Selvästi riippumaton -tapahtumaan.

Tuo päihdeputkenakin tunnettu tapahtuma väritti mennyttä työviikkoani. Kovin paljon muuta siihen ei mahtunutkaan: mitä nyt välttämätöntä perus-byrokratiaa, Rajarockin suunnittelua ja kuntavaalien radiolähetysten valmisteluja sekä Iso-Britannian Kentin nuorisotyöläisten delegaation vierailu...

Pitkäjänteisyys palkitsee...

Pakko on palata loppuvuoteen 1999. Elämä Ivalon iltaraiteilla oli tuolloin värikästä: alkomaholi virtasi ja nuorimmat kaljapussien kantajat olivat alakoulujen kutosia. Luulen, että silloin kokeiltiin myös sitä, että onko Inarissa oikeita markkinoita huumeiden välitykselle. Kannabiksen ja amfetamiinin kokeilijoita löytyi ja tuttuja nuoriahan niissä porukoissa oli. Silloiset tunnelmat olivat häkeltyneet, yllättyneet ja hivenen voimattomatkin.

Seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijöiden kesken pidettiin istunto ja todettiin, että kyseessä on kansankielellä ilmaisten paska yhtälö ja että tilanteeseen on syytä reagoida heti. Listattiin henkilöitä, joiden ajateltiin olevan kiinnostuneita ennaltaehkäisevästä ja paikallisesta nuoriin kohdistettavasta päihdetyöstä. Näin sai alkunsa inarilainen moniyhteisöllinen Selvä Peli verkostotyö, joka tänään tunnetaan kunnassa tosi hyvin.

Työlle asetettiin kunnianhimoinen tavoite: päihteiden käytön kokeiluiän aleneva suuntaus on pysäytettävä ja on pyrittävä siihen, että kokeiluja tehdään jatkossa myöhemmin. Sittemmin tuohon päätavoitteeseen on pyritty monin eri tavoin. Kantava ja luovuttamaton juttu on se, että työhön mukaan sitoutuneiden tahojen kaikki toiminta toteutetaan päihteettömän statuksen alla. Väittäisin, että Selvä Pelin oranssi-keltaisen logon sekä sen merkityksen tuntevat Inarissa kaikki.

Oikean valistuksen sietämätön pul(m)a

Yksi kovasti kestokeskusteluttanut teema on ollut se miten, milloin ja minkä ikäisiin nuoriin kohdistetaan varsinaista päihdevalistusta. Tämä on ollut varsin hankalaa pohdiskeltavaa, mielipiteitä on ollut monia. Toisaalta kaikille on ollut selvää ja helppoa se, että aikuisten pitää saada oma osansa valistuskakusta. Tässä mielessä myös keinot ovat olleet helpot.

No. Yksi juttu, jota on nuorille kohdennetettu vuodesta 2001 lähtien on moniammatillisesti toteutettu Selvästi riippumaton päihdeputki, jonka kohderyhmäksi on nyttemmin muotoutunut kunnan peruskoulun 5.- 6. luokkien oppilaat.

Vaikea sanoa mikä on syytä ja mikä seurausta. Näyttää kuitenkin siltä, että päihteiden käytön osalta tilanne Inarissa kuten muuallakin maassa on todellakin rauhoittumassa. Kalja ei ole enää ihan nuorten juttu. Toisaalta lukioikäisissä taas näkyy polarisoituminen: pidättäytyvien/kohtuukäyttäjien määrä kasvaa ja toisaalta he, jotka juovat, juovat aiempaa rankemmin. Kiintoisaa...

Mekanismit kehityskulkujen takana ovat monimutkaisia ja yksinkertaistamisia pitäisi välttää. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Selvä Peli -tyyppisellä toiminnalla on myöskin oma kehitystä selittävä paikkansa. Yhteiskunnallisen keskustelun tiivistyminen ylipäänsä selittänee myös asiaa. Niin ja jotain pitää jättää myös nuorten omaan arvomaailmaan. Jos päihteettömyys onnistuu kultturisoitumaan niin sitten ollaan tosi hyvällä tiellä.

Tänä päivänä Selvä Pelin perustavoite on muuten edelleen sama. Ja voi sanoa, että Selvä Peli ei ole ollut ajattelussaan hukkateillä: on olemassa tutkimustietoa siitä, että riski mahdollisiin myöhempiin ongelmiin on sitä suurempi mitä varhemmin päihteidenkäyttöä kokeillaan.

Oma juttunsa on sitten se, että alunperin hankepohjainen Selvä Peli on tänään muutakin kuin ennaltaehkäisevää päihdetyötä: se on tavoitteellista verkosto-työtä ja pysyvä ajattelutapa nuorten asioiden edistämiseksi Inarissa. Hyvä niin, sillä yksin olet yksin. Joukkovoima on voimaa...

Rosa ja Eve: SPR -nuorten etujoukkoa...

Studiovieraina oli kaksi mukavaa naispuolista opiskelijaa: Eve Kiviniemi ja Rosa Katajamaa Ivalosta.

Rupateltiin päihdeputkesta. Kumpikin tytöistä on ala-astelaisena tullut osallistuneeksi putkeen vuonna 2003. Nyt kutsui vapaaehtoistyö: Rosa oli putkessa Tilkkutäkkiläisenä ja Eve tukioppilaana.

Olipa jännää kuulla tyttöjä. Eka kokemus oli jäänyt hyvin mieleen ja työ järjestelyhommissa tuntui myös mukavalta. Olivat neidit sitä mieltä, että putki toteutetaan oikeaan aikaa ja oikealla tavalla. Kiintoisaa.

Realistisesta kotibilerastista juteltiin. Olikin mielenkiintoista havaita, että Ivalon ja lähikylien oppilaista kaikki pitivät demonstroitua kaaosta täysin mahdollisena, mutta Inarin kirkonkyläläisistä ei kukaan. Jännää, mistähän tämä oikein kertoo?

Jutskattiin myös siitä millaista huumevalistusta pitäisi kohdentaa lukioikäisiin.
Tyttöjen mielestä uskottavuus tulee omakohtaisen kokemuksen kautta. Elikkä entiset/nykyiset (?) käyttäjät kehiin. Itse en ole tästä oikein vakuuttunut. Väkisinkin syntyy ristiriitainen vaikutelma: älkää tehkö kuten minä, vaikka itse olenkin tästä onnistunut nousemaan... Jos shokkihoitoa todella halutaan, niin silloin pitäisi kyllä ottaa esimerkiksi toivottomat tapaukset, he joilla ei ole enää paluuta. Silloin oltaisiin mielestäni rehellisellä pohjalla.

Pääaasiana illan lähetyksessä oli kumminkin jutustelu tyttöjen SPR-toiminnasta. Mukavaa kuultavaa, sinne vaan kaikki, joita auttaminen kiinnostaa. Likat kertovat mielellään lisää... Into on ainakin kova ja sitäpaitsi: pronssi SPR:n maan ensiapumestaruuskisoista on kova todiste siitä, että into on todellista eikä mitään höpöfeikkiä.

Syksyn ensimmäinen lehtikatsaus

Lehdetkin oli luettu. Big brotheriin palataan myöhemmissä lähetyksissä.

Viikon myönteinen uutinen on se, että saamelaiskäräjät on saamassa rahoituksen nuorisotyöntekijän palkkaamiseen sekä nuorisolautakunnan perustamiseen, Uutiseen on uskominen, koska käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on käväissyt opetusministeriössä tapaamassa Saarelan Ollia. Lapin Kansan mukaan keskusteluja on käyty myönteisessä hengessä. HIENOA!

Kokoomusnuorten tyttö-poikakalenterista keskusteltiin. Studioraati tuomitsi homman yksimielisesti paljaan pinnalliseksi. Studiossa kyseltiin, että missä on politiikan uskottavuus, jos tämä suuntaus valtaa alaa...

Tällaista tällä erää.

Toimituksen puolesta: mukavaa syyskuun loppua

Sebulon

On the air again....!!!

Kolme kuukautta on niin pitkä aika, että olikin ilmennyt jo lieviä vieroitusoireita. Torstaina helpotti: olipas iltapäivällä lystiä rakennella ajolistaa ja illan suora lähetys kesätauon jälkeen oli tosi rattoisa kokemus.

Ja se tärkein: työskentely uuden toimittajakumppanin, Soikkosen Marin kanssa sujui ihan mainiosti. Ainakin oma kokemus oli semmoinen, että saatiin hyvä lähtö pitkään syksyyn, oikein hyvä. Sitäpaitsi oli mukava kuulla, että Marin hommat seurakunnassa ovat lähteneet liikkeelle suotuisissa merkeissä... Hienoa, hienoa ja vielä kerran HIENOA.

Oli muuten tosi metkaa kuulla siitä miten Riutulan Tulvalahden kasvatti muutama vuosi sitten päätyi nuorisotyön opiskelijaksi Peräpohjolan Opistolle Tornioon. "No kattelin tuota Mortin hommaa ja se tuntui kiehtovalta..." Johdatusta tai mitä tahansa, mutta ihan puhdasta sattumaa ei ole se, että nuori nainen on nyttemmin päätynyt Inarin seurakuntaan "Mortiksi" Mortin paikalle. Uskoo kukanenkin elämässään mihin jumaliin uskookin, mutta jotkut ideat ja toiveet vain tulevat toteuttaneeksi itsensä. Se on hienoa tässä inhorealismin maailmassa.

Nuoret ja Inari seuraavalla valtuustokaudella

Pakko oli pohdiskella lähetyksessä nuoria ja nuorten kiinnostusta politiikkaan, erityisesti kunnallispolitiikkaan. Sunnuntai 26.10. lähestyy vimmattua vauhtia ja silloinhan Suomen kuntiin valitaan uudet valtuutetut seuraavalle nelivuotiskaudelle.

Tulin studiolle suoraan elokuvateatteri Aslakista, jossa nuorisovaltuusto isännöi tai paremminkin emännöi Inarin äänestysaktivointikampanjailtasarjan (herran pieksut mikä byrokraattinen sanahirviö!!!!) nuorten iltaa.

Olipa kiintoisa istunto. Harmi vaan, että piti häipyä studiolle vaiheessa, jossa NuVan jäsen Erolan Anu otti asuntoasiat käsittelyyn ja tunnelma alkoi selvästi tihentymään...

NuVa selvisi hommasta loistavasti: ilta oli tähän mennessä toteutetuista kampanjailloista ylivoimaisesti parhaiten markkinoitu, porukkaa (varsinkin nuoria) oli eniten (viitisenkymmentä) ja meno oli hyvin hallittua. Keskustelukin oli pääosin rakentavaa ja puheenvuorot laadukkaita.

Muutama havainto. Aikuisia oli paikalla niukasti. Vahinko: NuVan ja tietenkin itse asian takia. Ei sitten iskenyt tämäkään teema. En tiedä mistä se kertoo... Eipä taida äänestysaktiivisuus lokakuussa päätä huimata.

Outoa unohtelua(ko?)

Paikallispoliitikkoja oli läsnä ihan mukavasti. Listaa kokoavat Vihreät loistivat poissaolollaan. Niin ja kummallista kyllä Vasemmistoliitto. Se on erikoista, sillä puolueella on perinteisesti ollut vahva asema inarilaisessa päätöksenteossa. Ryhmä on nykyiselläkin valtuustokaudella hallinnut monia merkittäviä posteja keihäänkärkenään kunnanhallituksen puheenjohtajuus.

Omituinen unohdus tai sitten kyseessä on hämmästyttävä ylimielisyys oman kunnan nuoria kohtaan. Niin tai näin: nuoret järjestäjät noteerasivat kyllä tapahtuneen. Lopulta vahinko kaatuu tietenkin tilaisuuden väliinjättäneiden omaan laariin.

En tiedä, mutta voihan olla niinkin, että ehdokkaiden, varsinkin nuorten ehdokkaiden hankinnassa on kaikilla ollut huomattavia pulmia. Voi olla niinkin, että kunnallisjärjestöissä on turhauduttu siihen, että nuoret eivät eri syistä johtuen pysty sitoutumaan luottamustehtäviin vaikka haluaisivatkin. Neljä vuotta on kaksikymppisen elämässä pitkä aika. Pääosin on kyse siitä, että moni täältä pohjoisesta muuttaa opiskelemaan niin kauas, että toiminta kunnallisissa hommissa on hyvin työlästä ja hankalaa. Myös kaikenlaista muuta voi tulla väliin. Neljä vuotta on pitkä aika nuoren elämässä.

Niin tai näin: yhtään nuorta alle kolmikymppistä ehdokasta ei Aslakiin ilmestynyt. Se on huomio, joka antaa kyllä odottaa sitä, että ehdokkaiden keski-ikä tulee olemaan korkea, todella korkea, ihan liian korkea. Harmi...

Jenni ja Elina - lappilaisten nuorten vaikuttajien etujoukkoa

Studiovieraat kipaisivat viestintäpajalle suoraan Aslakista. Hurmaavia nuoria naisia ovat NuVan puheenjohtajat Elina Uutela Rovaniemeltä ja Jenni Parpala Inarista. Hurmaavia ja vaikuttajauskossaan lujia, vilpittömiä ja vakuuttavia. Minäpä se kyllä luulen, että näistä kahdesta vielä kuullaan lappilaisessa poliittisessa elämässä tulevina vuosina.

Elina piti Aslakissa alustuksen, jota kehuivat kaikki. Minäkin kehun sitä.

Pohdiskeltiin osallisuutta. Todettiin, että poppakonsteja ei ole: on vain pitkäjänteistä työtä, joka vaatii kestävää pinnaa ja periksiantamattomuutta sekä työskentelyä monella tasolla: arjen osallisuuden edistämistä, äänestysikärajan alentamista, nuorten kuulemista, aikuisten ja nuorten vuoropuhelun tiivistämistä.... Tulokset tulevat sitten ajallaan jos ovat tullakseen.

Ja niinhän se on. Oikotietä ei ole. Mukava havainto: nuorisovaltuutettujen, uunituoreen nuorisotyöntekijän ja viisikymppisen, aika monta asiaa nähneen ja hiukan jo inhorealismiin taipuvaisen nuorisotyöntekijän näkemykset kohtaavat ilman isompaa ristiriitaa. Mukava ja armelias havainto ainakin minulle: peliä ei ole sittenkään vielä kokonaan menetetty.

Neljäs Selvästi riippumaton tapahtuma tulollaan

Näissä tunnelmissa edetään kohti uutta työviikkkoa ja päihdeputkea (ei omaa vaan joka toinen vuosi ala-asteiden 5.- 6. luokkalaisille tarkoitettua päihdevalistustapahtumaa) ja myös syksyn toista Selvä Keli pläjäystä...

Pari vuotta sitten hoideltiin muuten Mortin kanssa putkessa oppaan hommia kuin pingviinit. Vuokrakamaahan ne frakit olivat. Nyt alkaa määrärahatilanne olemaan niin tiukka, että täytyy pitäytyä tumman puvun, valkoisen paidan ja krakan yhdistelmässä. Sitä ei tarvitse tilata mistään, se löytyy omasta vaate-kaapista.

Sebulon

Täysi vauhti päällä....

Syksyn toiminta on pyörähtänyt käyntiin. Normaaliin tapaan eka pari kuukautta on ihan vain pikkuisen kiivastahtista aikaa. Uudet seiskat on ehditty jo ryhmäyttää Vasatokassa ja Tilkkutäkki -rinkiin on peruskoulutettu uusia vapaaehtoisia nuoria, tilatoiminta Stönöllä pyörii jo täysin kierroksin...

Tätä kirjoitettaessa valmistaudutaan Selvästi riippumaton päihdevalistusradan toteuttamiseen. Myös lähestyvät kuntavaalit vaikuttavat monella tapaa ainakin nuorisovaltuuston ja viestintäpajan radioporukoiden töihin.

Selvä Keli Radio Inarin torstai-illoissa 11.9. alkaen

Selvä Keli singahtaa kesäbreikin jälkeen Inarissa taajuuksille 89.0 MHz sekä 95.7 MHz torstai-iltaisin klo 19.00. Ohjelma jatkaa linjakkaasti nuoriin ja nuorten parissa tehtävään työhön liittyvien asioiden käsittelyä.

Paikallistoimitus on kokenut muutoksen. Mortti on siirtynyt kirjeenvaihtajaksi etelään ja pohtii Pirkanmaalla oman ohjelman aloittamista. Inarin viestintäpajan studiolla vaikuttaa jatkossa allekirjoittaneen parina Soikkosen Mari, jonka Inarin seurakunta valitsi Mortin sijaiseksi. Ja hyvä, että valitsi: paikallisten nuorisotyöntekijöiden keski-ikä laski kerralla ja kunnolla...

Meidän eka yhteinen lähetys on 11.9. ja tuolloin otetaan selvää siitä onko käsitys nuorten kiinnostumattomuudesta politiikkaan totta vai tarua. Studiovieraina alansa todellisia asiantuntijoita elikkä nuorisovaltuuston puheenjohtajia kaksin kappalein: Elina Uutela Rovaniemeltä sekä Jenni Parpala täältä Inarista.

Kuntavaalit tulevat - nukkuvatko nuoret?

Eipä uskoisi, että kuntavaalit ovat jo 26.10., niin hiljaista on paikallispoliittisella rintamalla ainakin täällä Inarissa. Voipi tietty olla niinkin, että se on vain tyyntä myrskyn edellä... Jotain kumminkin: huhu kunnantalolla kertoo, että ehdokaslistoja onkin aiemman viiden sijasta kuusi. Jo ennenkin jakautunut sitoutumattomien lista jatkaa huhun mukaan jakautumistaan: vihreät järjestäytyvät.

Kiintoisaa... Paikallisesti ovat jo aiemminkin puhuttaneet maanomistusoikeudet sekä porotalouden, metsätalouden ja matkailun mahtuminen samoille selkosille. Ja Greenpeace tietenkin... Kaikki tähän liittyvät ratkaisut heijastuvat tuleviin vuosiin ja sitä kautta nuoriin inarilaisiin. Ei mitään pikku juttuja, ei todellakaan. Jos vihreät menestyvät, niin keskustelu ei ainakaan vähene.

Muutoin kaikki ovat jälleen huolissaan äänestysaktiivisuudesta ja erityisesti nuorten äänestämisestä. Inarissa on pistetty pystyyn oikein kampanja: Inari ja aktiivinen kuntalainen 2008. Hyvä idea, oikein hyvä ja kannatettava, joskin ensimmäiset kommentit kampanjaluennoista kertovat, että yksi on joukosta poissa: suuri yleisö. Etäisiksi koetaan Efeko oy:n luennoitsijat. Kaikella kunnioituksella, mutta ei voi mitään. Ei iske, vaikka luennoitsijoiden asiantuntemattomuudesta ei todellakaan ole kysymys.

Jännä nähdä miten luentosarjan nuorisovaltuuston teemailta Nuoret ja Inari seuraavalla valtuustokaudella vetää porukoita. Toivottavasti vetää. NuVa on ainakin tosissaan, sen voin sanoa kun kuulun iästäni huolimatta ns. sisäpiiriin.

Tuohon inarilaiseen kampanjaan sisältyy myös kiintoisa kokeilu: paikallinen vaalikone, johon kuntalaiset ovat voineet tehdä kysymysehdotuksia. Myös nuorisovaltuustolta pyydettin kysymyksiä. NuVa niitä nipun työstikin, nähtäväksi jää mitä kunnan nettisivuille lopulta päätyy... Vaalikone avataan lokakuun alussa ja se löytyy osoitteesta http://www.inari.fi/

Mull on levottomat jalat, levottomat jalat, levottomat...

Aika levotonta on ollut ainakin Ivalossa loppukesällä ja alkusyksyllä. Kaiken-moista joutavaa kähinöintiä ja kiusaamista on esiintynyt. Ikävä homma, joka takuulla heijastuu myös nuorisotyöntekijöiden työhön.

Urheilu- ja nuorisotalolla sekä urheilukentällä kaadeltiin elokuun lopun viikonvaiheessa kaikki roskakorit sekä irtoaidat. Urkkatalon sisääntulon kattolamput iskettin päreiksi. Meteli sunnuntain vastaisena yönä siinä kolmen pintaan aamuyöllä oli silminnäkijän mukaan ollut melkomoinen. Asialla kuulemma kasi-ysiluokkalaisia. Poliisin tulo hajoitti tekijät pimeän suojissa sinne tänne...

Aika järjetöntä. Muutakin vähemmän mukavaa on ollut ilmassa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu. Ei ole kivaa, jos suunta ei muutu. Kohta kellään ei ole kivaa... Mutta eiköhän meno tästä rauhoitu. Näin uskon...

Sebulon

Ai niin... äänileikkeitä kevään ohjelmatuotannosta löytyy osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja etusivulla vihreä painike Kuuntele Selvää keliä täältä. Sinne pitäisi pukata syksyn mittaan uutta materialia ja poistella sitä mukaa vanhimpia haastatteluja...

Terveisiä Kiikasta vol. 1

Aika mennä jollottaa töitä tehdessä, jälkikasvua ihmetellessä, taivaanrantaa maalaillessa ja parisuhdetta hoitaessa.

Kaikkiaan nykyhetki ja tulevaisuus kutoutuu mukavasti sikin sokin yhteen. Ammatillisesti ajatellen tässä uuden Sastamalan ( from 1.1.09->) nuorisotyöntekijöitä ja muita kasvattajia tavattuani tulevaisuus ei näytä ollenkaan pahalta. Ihmisillä tuntuu olevan virtaa ja tarmoa toimia nuorten parissa + heidän kanssaan. Mukavaa kaikessa on tietenkin se, että saan olla mukana luomassa jotain uutta, jonka met yhdessä saamme toimimaan.

Ryhmäytykset ( seiskaluokan ) oli ja meni täällä Äetsässä männäkuussa ja palaute ainakin opettajilta on ollut positiivinen. Mukavaa oli mullakin puhua pälpättäessä ja kitaraa rämpyttäessä.
Vainion Tiina ( Äetsän kunnan THE nuorisotyö ) on kyllä mahtava tyyppi, mieleen tulee aivan Asta. Molemmilla on näkemystä, kokemusta, tietoa ja taitoa vaikka muille jakaa. Kelpas olla ryhmäytyksessä hänen kanssaan Leiriaholla duunissa.

Ryhmävaihtoa ainakin mä havitellen ensi kesäksi tohon kesäkuun alkuun, jos vaan kaikki natsaa. Lähdemme teinien kanssa reissunpäälle jonnekin.. vastaanottavan tahon haku on käynnissä.. btw... kiitos Asta-Ilonalle yhteystiedoista Manner-Eurooppaan ",).

Olemme muuten huomanneet yhden hyvän puolen tässä maalla asumisessa ( naapurin lehmät on siis pirtin seinästä 7. metrin päässä töllistelemässä ) : kahvikeittimeen tarvii ladata huomattavasti vähemmän kahvinpööniä kuin ylämailla, koska kraanasta tulee ph-arvoltaan kovanlaista lähdevettä Harjun kankaalta.. . Vesi on lisäksi sangen makoista. Ei taida tulla monellakaan kylällä yhtä hyvää raakavesilähdettä täällä Härmä-landiassa. Lähdevettä ei siis puhdisteta, vaan se pumpataan Sammaljoen vesijohtoverkkoon sellaisenaan. Laitan tänne kotikylämme linkin, kun sivut saadaan nettiin tänä syksynä.

http://www.radiomanta.fi/
Meillä seurakuntien työntekijöillä on vakkarihartausvuorot ao. radiossa. Aloittelemme tänä syksynä Sastamalan Selvä Kelin kokoon hieromista. Eeva oli radiolla esitellyt ideaa ja palaute oli ollut positiivista. Pitää tehdä asialle jotain. Perästä kuuluu.. . Alustana siis radio Manta.

Ohessa muutama jokapäiväinen, ah niin tyypillinen näkymä työpaikan ikkunasta ja ympäristöstä.

Isoskoulutus meillä alkaa tänä syksynä ja se on 2-vuotinen. Mainostamassa kävimme Outi-Tuulian kanssa livenä ihan paikan päällä yläkoulun puolella tunneilla. Kiitos siitä Elinalla ja Leenalle.

Yleisesti ottaen nuoriso tällä perällä tuntuu olevan mukavaa ja rentoa poppoota, joten silläkin rintamalla näyttää kivalta.


Ai niin, jos Ideaparkkiin halajatte, ohessa on yks kuva paikasta mihin ei kantsi mennä.

Back to business: paluu arkeen

On tullut aika käynnistää blogikirjoittelu lyhyen kesätauon jälkeen.

Kerran aikaisemmin olen tehnyt tämän saman: kirjoittanut blogia Lahdessa. Syy tämänkertaiseen Lahti blogisessioon on 24.7. käynnistynyt operaatio LahtIvalo part II elikkä Lahden Nuorten talo Pariston ja Ivalon Nuorisotila Stönön nuorten Päijät-Hämeen kesäleiri, jota on valmisteltu pitkin kevättä.

Leiri katkaisi mukavasti sujuneen kesälomani oikeastaan ihan mukavan pehmeällä tavalla. Leirille ilmestyi 16 nuorta Inarista ja samanmoinen porukka Lahdesta ja alku leiristä lupaa hyvää: porukoilla on ollut mukavaa ja lahtelaiset ovat tehneet hienon ohjelman.. Sitäpaitsi: täältä löytyi lopulta se kadoksissa ollut kesäkin. 26 astetta varjossa on kova lukema...

Tähän vaihtotoiminnan kokemuksiin ja siihen miten asiaa aiotaan jatkossa kehitellä palaan myöhemmin syksyllä kunhan pöly ehtii laskeutua ja leiriläisiltä saadaan heidän palautteet menneestä ja käsitykset siitä kannattaako jatkaa. Valistunut ja sisäpiiristä asiaa tarkasteleva ennuste menee niin, että yhteistyö jatkuu myös vuonna 2009. Vastakohtaisuudet ja erilaisuus kiehtovat sekä täydentävät toisiaan. Yhteinen kieli ja mutkaton ilmapiiri on löytynyt hämmästyttävän nopeasti, joten perästä kuuluu...

Power metallia ja Jeesusbusseilua...

Loman irtiottoon kuului tänäkin suvena viikon oleilu Helsingissä, eurooppalaisen mittapuun mukaan Suomen ainoassa kaupungissa, joka ivalolaisesta näkökulmasta tarkasteltuna on riittävän erilainen ja riittävän iso hetkelliseen irtiottoon arkielämästä. Hesa on sitäpaitsi ihan mainio kesäkaupunki...

Sattuneesta syystä Tuska festivaali, tuo raskassoundisen musiikin kesäinen ilotulitus, liittyy
perheen Helsinkiviikkoon. Piti itseasiassa käydä paikanpäällä ennakkokonsertissa toteamassa, että Nightwish edition II elikkä NW yhdellä Anetella ilman Tarjaa on oikeasti ihan hyvä orkesteri, joka tekee hienoja biisejä. Ihan sama mitä iltapäivälehti jauhaa, homma toimii kuin se kuuluisa junan vessa.

Itse Tuskan ilme on musta ja satunnaiselle tarkkailijalle varmaankin aika karu. Mutta meininki on rauhallista. Veikkaanpa, että jotkut Seinäjoen tangomarkkinat ovat oleellisesti epämääräisemmät kuin Tuska, joka näyttää vetävän puoleensa porukkaa, jota pääsääntöisesti kiinnostaa enemmän musiikki kuin levoton hilluminen.

Sen verran ammatillinen uteliaisuus Tuskan aikana sai niskalenkkiä, että piti käydä vaihtamassa muutama sana erään paikalle ajetun Jeesusbussin vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Saattaapa olla melkoinen haaste Tuskaporukan käännyttämisessä. En tiedä mitä tuosta pitäisi ajatella: jotain hienoa tuossa ihmisten peräänantamattomuudessa ja idealismissa jotenkin on vaikka toisaalta... Aika paljon kuuleekin toisenlaisia äänenpainoja: Tuskan keskustelufoorumissa joku on kaavaillut tasapuolisuuden vuoksi Saatanabussin lähettämistä Maata Näkyville festivaaleille...

Selvä Keli, still going strong...

Vaikka Mortti vaihtoikin hiippakuntaa ja karisti Inarin tomut jaloistaan, niin Selvä Keli radio-ohjelma jatkuu Radio Inarin taajuuksilla tutulla ohjemapaikalla torstai-iltaisin klo 19.00 - n. 20.00. Selvä Keli jatkaa kevään viitoittamalla tiellä ja on myös jatkossa linjakkaasti nuorten sekä nuorten kanssa työtä tekevien ihmisten asialla. Musiikkia, studiovieraita, ajan ilmiöitä, musiikkia...

Mortin tilalle Selvä Keliin toiseksi toimittajaksi tulee henkilö, joka on valittu Mortin viransijaiseksi Inarin seurakuntaan. Ja tuo persoona on Soikkosen Mari, nuori inarilainen nuorisotyöntekijä ja Radio Inarista tuttu aamutoimittaja. Marin kahdenvuoden pesti alkaa elokuun alussa. Selvä Keli onnittelee Maria ja toivottaa kiintoisaa työkokemusta. Inarilaista nuorisotyötä ja nuoria tuntien voi todeta, että semmoinen siitä on odotettavissa: positiivisessa mielessä ihan värikäs ja vaihteleva, elämältä maistuva kokemus...

Mutta koska vielä on kesää ja kesälomaakin jäljellä, niin radiotuotannon osalta jonkin verran vielä odotutamme: Selvä Keli singahtaa eetteeriin syyskuun ensimmäisenä torstaina...

Siihen saakka: voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä. Inarilaisenakin versiona kesä on ihan hillittömän mukavaa aikaa.

Sköö...

Inarista Kiikkaan

Kiikkahan on pieni paikka Tampereelta länteen. Välimatka Pirkanmaan Isolle Kirkolle on vähän yli 50 km, joten Manse itsessään ei ole kaukana. http://www.aetsa.fi/ ja http://www.kiikanseurakunta.fi/ kertovat lisää.

Nuorisotyö heinäkuussa ( varsinkin jos olet itse nuorisotyön ammattilainen eli tietoa ao. asiasta on... ) on melko rauhallista yleensäkin, mutta näin kesken vuotta saapuessani Kokemäenjoen varressa olevaan toimistooni, tahti on TODELLA verkkaisa. Aikaa on tullut käytettyä uusiin työkavereihin ja paikkoihin tutustumiseen... vapaa vuorovaikutus laajentaa aina maailmankuvaasi ja niin on myös minulla päässyt käymään.

Uutta ja ihmeellistä tulee eteen joka päivä ja kaiken sulattelussa pitää välillä pysähtyä miettimään. Tuleva vuosi 2009 tuo mukanaan totaalisen muutoksen työnkuvaani, työpaikkaani ja työmenetelmiini.. syy on tämä: http://www.sastamala.fi/ .

Kunnat tulevat tällä seudulla yhdistymään Sastamalan kaupungiksi 1.1.2009 ja se vaikuttaa kaikkien kuntapuolen ja seurakuntien työntekijöiden toimenkuviin.

Nähtäväksi jää miten tulevan nuorisopastorimme visiot tulevat toteutumaan. Uutta Sastamalaa pitäisi seurakuntien lapsi-ja nuorisotyöntekijöitten alkaa luomaan jo tänä syksynä, kun taas yhdistyvät kunnat aikovat tuottaa konkrettisia tekoja vasta vuoden päästä. Ilmeisestikin on niin, että jompi kumpi toimintatapa on oikea.

Filosofin mukaan jos etsit onnea sinun pitää uskoa, jos taas tavoittelet tietoa niin sinun tulee kysellä. Sastamalassa tullaan näitä molempia elementtejä varmastikin soveltamaan.

Tulen täältä Pirkanmaan korvalta aika ajoin joitakin ajatuksiani raapustaamaan tänne, joten jos kiinnostaa niin saa lukea. Palautetta voi laittaa: selva.keli(at)gmail.com.

ps. Miksi Porilaisilla kuorma-autoilijoilla menee niin "hyvin"? Vastaus: heillä on kuulemma peruskoulussa ollut matikka 5:n ja uskonto 10. ",)

-mortti-

Game over - lomakausi käyntiin...

Viime viikon lähetystä ja koko viikon työtä väritti valmistautuminen koulujen päätöspäivään.

Päätöspäivä itsessään oli aurinkoinen ja ensimmäinen kesäisen lämmin päivä tälle vuodelle. Myös juhlinta Ivalon beachillä ja kylillä sujui etupäässä rauhallisesti. Näinhän asia oli enimmäkseen myös valtakunnallisesti ja hyvä niin.

Päätöspäivän traditioihin kuuluu myös vierailut uusien ylioppilaiden juhlissa. Illan ja yön työrupeama teki sen, että nämä käynnit rajoittuivat piipahduksiin Tommintiellä ja Alajärvellä. Aika moni paikka jäi nyt ikävä kyllä käymättä, joskin illan aikana oli sitten kuitenkin tilaisuus tavata Ivalon lukion uusia ylioppilaita.

Neljä vuosikymmentä kasvattajana

Viikon vieraaksi saatiin luokanopettajan hommista ansaituille eläkepäiville Ivalon ala-asteelta siirtynyt Junttilan Riitta.

Kun ihmisellä on takanaan 40 vuotta opetustyötä, kokemus peruskouluun siirtymisestä sekä pitkä liuta eri kouluja, on häntä tosi kiintoisaa kuunnella.

Olen ymmärtänyt niin, että studiovieraamme on ollut hyvin pidetty oppilaiden keskuudessa. Auktoriteetti on lähtöisin luontaisesta karismasta, sitä ei ole tarvinnut perustaa muodolliseen asemaan. Eipä ihme, että lapset itsessään ovat sitten tällaiselle persoonalle se käyttövoima, josta motivaatio löytyy.

Aika jännä tapaus tuo Riitta. Vaikka luokanopettajahommat nyt jäävät, niin ihan tarpeekseen hän ei luokkatyöstä ole ilmeisestikään saanut. Freelance -hommat jatkuvat lukion ortodoksiopettajana. Selvä Keli on hyvin, hyvin vaikuttunut tästä.

Selvä Keli nostaa Radio Inari -lippiksen korkealle ja toivottaa Riitalle ja muillekin Inarissa vapaalle vaihtaneille opettajille Lasselle ja Siskolle terveyttä ja mukavia eläkevuosia.

Stönön säpinää...

Mäenpään Pirkon idea pitää kaikenikäisille tarkoitetut avoimet ovet koulujen päätöspäivänä osoittautui loistavaksi oivallukseksi. Porukoita ja säpinää riitti koko pitkän illan ajan. Omakohtaisen havannoinnin tuloksena saattoi todeta, että paella oli erinomaista ja sitä oli riittävästi ja että porukat todella viihtyivät Stönöllä.

Pari erityishuomiota on syytä kirjata. Varsinkin alkuillasta nuorten ikähaitari oli melkoinen: paikalla oli ala-asteen yläluokkalaisista lukiolaisiin. Tietenkin oli niin, että jossain vaiheessa vanhempaa porukkaa kutsui beach tai kylä, mutta yhtäkaikki: mukava, että homma veti monenikäisiä.

Toinen juttu, joka ansaitsee huomiota: vapaaehtoisia aikuisia oli touhua paikanpäällä eri tehtävissä mahdollistamassa kaikkiaan 25 (!!!!) henkilöä.

Se on tosi mahtava määrä ja viestii jotain merkittävää siitä, että yhteisöllisyys on jälleen nousussa.

Koko kattaus puolestaan kertoo siitä, että vaihtoehdon tekeminen sille ilmeiselle on mitä perustelluinta ja tulee hyvinkin tarpeeseen. Tämän kokemuksen pohjalta on hyvä jatkaa ja niinsanotusti kehittää tuotetta.

Selvä Keli -special: tunnelmia Ivalon yöstä ympäri pitäjää

Selvä Keli oli äänessä iltaseitsemästä n. klo yhteen yöllä. Ihan kiintoisaa: vuorovedolla Jamo - Mika ja Mortti - Seppo ja tajunnanvirtaisella otteella studiossa ja kännykkäraportoimassa Stönöllä, uimarannalla, Hotelli Ivalossa...

Jotenkin minusta tämä tapa toimia yhdistettynä Stönö -iltaan tuntui kaikista tehdyistä kokeiluista järkevimmältä. Näinkin toimien tuli illan mittaan tavattua ja juteltua aika monien nuorten kanssa. Ja lopulta ne radioaalloille sinkautetut kännykkäraportitkin olivat aika mukavia, ilta sujui suhteellisen rauhallisesti. Rantsussa oli puolenyön aikaan semmoiset 150 nuorta, iältään ysiluokkalaisia ja heitä vanhempia. Paljon, paljon pahempaakin menoa on nähty.

Poliisilla oli tuona iltana/yönä muuten valtakunnallinen tehoisku alaikäisten päihdevalvontaan liittyen. Poliisi ei tyytynyt pelkkään tarkkailemiseen, vaan myös puuttui asioihin: olutta ja muuta alkoholia takavarikoitiin, autoja ja kuljettajien ajokuntoa tarkastettiin jne.

Selvä Keli toteaa ilolla tapahtuneen. Näkyvyys jo itsessään rauhoittaa. Asiaa parantaa se, että tarvittaessa todella tartutaan asioihin eikä katsota läpi sormien. Se on tärkeää yleisen uskottavuuden säilymisen kannalta.

Selvä Keli Time Out - elikkä on aikalisän paikka

Kuten kirjoitettu on, käy niin, että torstaina 5.6. on vielä yksi radioshow. Selvä Keli Extra kestää puolisentoista tuntia. Illan mittaan katsotaan taaksepäin elikkä kuullaan valittuja otoksia kevään ohjelmistosta. Lisäksi kuunnellaan hyviä lappilaisia bändejä ja artisteja, inarilaisia tai jossain kosketuksessa Inariin joutuneita: Somby, Decharisma, Marko Tervaniemi, Multus, Absolut Fucking Chaos, Nicepappi, Eklipticon, Tiina Sanila...

Sittenpä onkin aikalisän aika. Voi olla, että radioshow jatkuu syyskuussa. Muoto kylläkin muuttuu Inarin siirtyessä Mortittomaan aikakauteen. Asia on vielä ns. vaiheessa, joten ratkaisuja syntyy kesälomien jälkeen. Sinällään nuoria ja nuorten parissa tehtävää työtä käsittelevälle ohjelmalle on tilaus. Radio Inari on myös oivallinen mahdollisuus, joten voi hyvinkin olla...

Myös blogi siirtyy piakkoin kesäaikaan = uutta tekstiä syntyy totuttua harvempaan tahtiin. Tarkempia ennusteita ei kuitenkaan kannata tehdä: tekstiä syntyy, jos on syntyäkseen.

Special thanks to... Selvä Keli kiittää...

On aika kiittää ohjelman kuuntelijoita ja blogissa vierailleita sekä studiovieraita ja muita haastateltuja kuluneesta keväästä. Kiitokset myös viestintäpajalle kärsivällisyydestä, emme ehkä Mortin kanssa ole olleet mallioppilaita. Mutta toisaalta: Jamo, Vesku ja Ilmari pitävät tunnetusti haasteista.

Erityiskiitokset saa veljeni Mortti. Kyse on muustakin kun näistä muutamista värikkäistä Selvä Kelisyyden kuukausista. Kyse on kahdesta värikkäästä yhteistyön vuosikymmenestä, ajanjakso joka katkeaa ainakin pariksi vuodeksi.

Selvä Keli specialissa Mortti tuli ilmaisseeksi käsityksensä inarilaisista nuorisotyöntekijöistä: Suomen parasta porukkaa.

Niinpä. Kirkon nuorisotyöllekin on näinollen myönteistä se, että vain seurakunta vaihtuu.

Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, se kuuluu näiden hommien luonteeseen ja sen asian kanssa on eletty ennenkin. Täytyy kumminkin myöntää, että nyt pikkaisen kirpaisee. Kaikessa positiivisessa mielessä ajatellen veljeni Mortti on nimittäin syntymähulluin tuntemani nuorisotyöntekijä.

Hieno hommeli asiassa on kumminkin se, että sijaisuus aikanaan täytetään.

Niinpä niin.

Näissä merkeissä: aurinkoista kesää!!!!